Onko kukaan eronnut siksi, että

Siis pitää eikä mitää.

Eroa anopista. Välit poikki vaan!

3, olen yrittänyt, mutta nyt mieheni mielestä minun pitäisi vain unohtaa kaikki anopin ilkeät temput, ja olla väleissä. Koen olevani puun ja kuoren välissä. Anoppini mustamaalaa minua jatkuvasti, ja tuntuu että mieheni asettuu entistä enemmän hänen puolelleen.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 21:41"]

anoppi on kertakaikkisen sietämätön? Onko sellainen edes hyväksyttävä syy erota? Vai pitäisikö kysyä että onko kukaan eronnut siksi, kun aviomies mitää äitiään korkeammassa arvossa kuin vaimoaan. Samasta asiasta kyse. Itselläni alkaa olla voimat loppu, toistakymmentä vuotta olen niellyt yhtä ja toista.

[/quote]

Tuo oli yksi syy miksi halusin eroa. Mutta vain yksi syy. Tosin siitä juontui niin monta muutakin syytä jotka hiertivät suhdettamme eikä mikään muuttunut koska aina oli äiti tärkeämpi. Meni jopa omien lasten edelle.

5, no meillä on aika lailla sama tilanne kuin kuvailit. Tosiaankin äiti tuntuu menevän jopa omien lasten edelle, ts. anoppi saa kohdella huonosti lapsiamme, ja sekin pitäisi vaan niellä. Meillä myös muitakin syitä miksi eroa mietin, mutta tuntuu ettei niitä koskaan pysty kunnolla selvittämään, koska aina se anoppi siellä on vaikuttamassa. Turhauttavaa. En vain tiedä kuinka paljon pitää sietää, ja mikä olisi oikea ratkaisu lasten kannalta.

ap

Riippuu miten itse käyttäydyt anoppia kohtaan? Meillä mies jätti anopin, koska anoppi ei ollut koskaan tyytyväinen vaikka minä vaimo (eikä mieskään) en tehnyt mitään väärin. Emme vain eläneet anopin suunnittelemaa elämää.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 21:58"]

5, no meillä on aika lailla sama tilanne kuin kuvailit. Tosiaankin äiti tuntuu menevän jopa omien lasten edelle, ts. anoppi saa kohdella huonosti lapsiamme, ja sekin pitäisi vaan niellä. Meillä myös muitakin syitä miksi eroa mietin, mutta tuntuu ettei niitä koskaan pysty kunnolla selvittämään, koska aina se anoppi siellä on vaikuttamassa. Turhauttavaa. En vain tiedä kuinka paljon pitää sietää, ja mikä olisi oikea ratkaisu lasten kannalta.

ap

[/quote]

Kyllä se lopullinen raja tulee jossain kohtaa vastaan ja sen vaan sitten tietää. Omalle kohdalle se tuli kun anoppi ylpeili kahvipöydässä omalla, todella todella huonolla käytöksellään. Oli vaihtanut tien toiselle puolelle ettei tarvinnut tervehtiä erästä yhteistä tuttavaa. Riemuiten kertoi miten se toinen oli vielä huomannut kun hän vaihtoi kadun puolta eikä vastannut sen vastaantulleen tervehdykseen.

Siinä kohtaa mulle vaan riitti. Se oli se korsi mikä katkaisi kamelin selän. Olin 20 vuotta sitä kestänyt, samalla niellen oman miehen huonon käytöksen mua kohtaan. Minä en ollut mitään, minulle luvattuja ei tarvinnut pitää koska äiti ensin. Lapsille luvattuja ei tarvinnut pitää koska äiti ensin. Mies kyllä myönsi huomaavansa äitinsä pilkan mua kohtaan, mutta ei koskaan sanonut mitään, millä olisi vahvistanut olevansa mun rinnallani. 

Nyt on mennyt 5 vuotta erosta ja olen alkanut sietämään jo ajatusta siitä että kävisin lasten kanssa entistä anoppiani katsomassa. Exäni ei äitiään juuri näe enää, en tiedä miksi. 

Parasta erossa oli se, ettei tarvinnut enää sietää exän sukua.

8, myös minun anoppini on todella tökerö käytökseltään, sosiaaliset taidot melko huonot myös. Välillä piiloveemäinen, välillä ei edes viitsi piilotella. Jotenkin tuntuu että se viimeinen pisara on tulossa, ellei jo tullut. Ja tämä liittyy lasteni kohteluun. Anoppi pitää muita lapsenlapsiaan suuremmassa arvossa kuin meidän lapsia, ja tämän osoittaa selvästi. Se tuntuu erityisen pahalta, itseni huonon kohtelun voisin ehkä jollain lailla vielä sietääkin. Eroa kun olen miettinyt, niin mieleeni on väkisin tullut tuo sama ajatus, että eipä tarvitsisi enää sietää mieheni sukua.

Jos muutosta ei ole miehesi osalta tulossa, ero voi olla yksi vaihtoehto.

Mulla on karmea anoppi, niin karmea ettei poikansakaan oikein kestä häntä.

Ollaan sovittu, että mun tarttee nähdä anoppia korkeintaan neljän kuukauden välein, yhtään enempää en kestä. Muina aikoina mies ja lapset tapaa anoppia keskenään, siis sillä oletuksella ettei mitään suurempia välikohtauksia ole ollut.

kuulostaa kurjalta

11, toivoisin ett mieheni pitäis oman perheensä puolia, eikä äitinsä. Se tässä tuntuu niin raskaalta, että olen puolisolleni mitättömämpi kuin hänen äitinsä. Jaksaisin anoppia, jos tietäisin mieheni seisovan rinnallani, mutta ikävä kyllä näin ei ole.

up