Minkäikäisenä aikuistuit?

Olen 18-vuotias, asun jo yksin mutta tuntuu, että en aikuistu koskaan.. Kaikki muut kuin "kodista huolenpitämis ja kaupassakäynti"-velvollisuudet tuntuvat asioilta joista en tule selviämään.. No, ehkä saan vielä asiani järjestykseen.

Alle kymmenvuotiaana kannoin itse vastuun syömisistäni, vaatteistani, kulkemisistani ja harrastuksistani. Kyllä kotona äiti teki ruoan ainakin viikonloppuisin, mutta jos en ollut paikalla niin sitten söin jotain muuta. Samoin vaatteet ja bussiliput maksettiin, mutta itse päätin mitä puen milläkin säällä. Harrastukset piti keksiä itse ja selvittää seurata ja treenit. Jos hinta oli vanhempien mielestä kohtuullinen niin he kyllä maksoivat jäsenmaksun. Monet kaverit eivät kyenneet noihin asioihin edes parikymppisinä, mikä tuli minulle aikanaan suurena yllätyksenä.

Rauhoittua ei ole tarvinnut, kun vanhempien rahoitus päättyi penkkaripäivänä. Sen jälkeen olen tienannut omat rahani, joten kovin paljoa ei tullut juhlittua. Perhettä en ole perustanut 50v ikään mennessä.

Mitähän minun pitäisi vastata tuohon kysymykseen? Alakouluikäisenä? Vai etten ole vieläkään aikuistunut? Vastuun itsestäni olen kantanut niin kauan kuin muisti yltää taaksepäin - tarhavuosiin tai koulun aloittamiseen.

Noin 25-vuotiaana, kun tutustuin mieheeni. Ennen olin ollut hyvinkin menevä, en liiemmin viihtynyt suhteissa, en uskonut ikinä haluavani lapsia tai naimisiin. Vuoden seurusteltuani nykyisen kumppanin kanssa, aloin haaveilemaan yhteisestä kodista, perheestä, avioliitosta... Onneksi mies jakaa samat unelmat (pl. avioliitto :D).

Aikuistuin 13-vuotiaana, en toki omasta tahdostani.  Aina olen ollu suht rauhallinen, omasta perheestä ja lapsista aloin haaveilla 22-vuotiaana.

Lapsista haaveilin aina. Rauhoituin noin 17-vuotiaana. Lastenyrityksen tarkempaa ajankohtaa aloin miettiä noin 20-vuotiaana ja yritys alkoi kun olin 24v.

28-29v (mies)

34.

M42

Rauhoittuminen ja perheen perustaminen eivät kerro mitään aikuistumisesta.

Ensin noin 17-vuotiaana, sillain että kykenin aikuismaisesti elämään tässä maailmassa ja hoitamaan kaikki velvollisuuteni yhteiskunnassa.

Sitten vielä 34-vuotiaana aikuistuin syvemmin, pois nuoren ihmisen maailmasta.

Alle 30 ja sitten otin monta vuotta takapakkia. Yksi askel eteen ja monta taakse.

En ole lapsi koskaan ollutkaan.

27-vuotiaana on ensimmäistä kertaa tuntunut siltä, että elämässä alkaa olla muitakin prioriteetteja kuin kaverit, hauskanpito ja miehet.

Elämänarvot ovat aina olleet samat mutta hieman 25-vuotispäivieni jälkeen tunsin selvän muutoksen ja "aikuistumisen" tapahtuneen (se ei liittynyt mitenkään siihen syntymäpäivään mutta kun täällä kysyttiin ikää niin se täytyi mainita). Myös ulkopuolinen henkilö kommentoi hieman sen jälkeen muuttunutta "olemustani".

21-vuotiaana.

No jos mainitsemiesi kriteereiden mukaan mennään, niin en ole aikuistunut vieläkään. Ikää 32v. 

18-19-vuotiaana aikuistuin niin, että opin huolehtimaan asioista, käyttäytymään, tunne-elämäni rauhoittui, pystyin olemaan järkevämpi jos esimerkiksi suutuin, jne.

En usko, että haluan koskaan lapsia tai perustaa perhettä. Pidän vapaudesta, olen aina pitänyt, enkä halua perustaa perhettä vain siksi, etten vanhenisi yksin.

24 vuotiaana.