"pukeudun itseni vuoksi"

No noin mä ainakin pukeudun

Mulle pukeutuminen on yksi itseilmaisun muoto. Harva mies edes ymmärtää esim. porkkanahousujeni päälle... Ja kun ei kiinnosta pukeutua, mennään noilla koiranpennun syömillä collegehousuilla.

Jos pukeutuisin miten oikeasti haluan, kulkisin esim. kesäaikaan alusvaatteissa tuossa ulkona. Luennoilla kävisin läpinäkyvissä legginsseissä, jne. Mutta koska joudun pukeutumaan itseäni ja omaa mainettani varten joudun tyytymään esim. mekkoon ja farkkuihin. Joskus meikkaan kotonakin, koska tykkään siitä.

Pukeudun vaatteisiin, joissa tunnen itseni kauniiksi. Toki ne ovat mun makuuni myös mukavia. Pukeudun myös toiset ihmiset huomioonottaen, en ketään yksittäistä ihmistä varten.

Miksi sinun pitää miellyttää vastakkaista sukupuolta? Mitä hyötyä siitä on tähän asti ollut? Onko sinulla  parisuhde todisteena miellyttämisestä? Jos ei ole, miksi näin, vaikka olet koko ajan miellyttänyt muita vaatteillasi? Haluatko olla sinkku ja pelkästään ihailua muilta?

Pukeudun itseäni varten,sillä on mielestäni naurettavaa pukeutua vieraita kadunmiehiä varten.

Pukeudun itseäni varten siinä mielessä, että käytän vain vaatteita joissa itse viihdyn. Teen toki kompromisseja muiden ihmisten odotusten vuoksi. Mutta naurattaa ajatus, että pukeutuisin esim. miehiä miellyttääkseni.

Minun mukavin vaateparteni on monta vuotta vanhat raappahousut, ylisuuri puuvillapaita, ylisuuri neuletakki, kahdet sukat ja yhdet mokkatöppöset. Ei alusvaatteita. Pitkät ja pörröiset hiukseni pidän pään päällä nutturalla ja naaman meikittömänä.

Ihmisten ilmoilla ja etenkin töissä saisin hirveästi ei-toivottua huomiota tuon näköisenä, joten joudun siis pukeutumaan toisella tavalla muiden ihmisten vuoksi. Vai sittenkin itseni vuoksi? Vai? Eikö?

Meikkaan mielelläni ja tunnustan suoraan, että meikkaan muiden ihmisten, myös siis naisten, vuoksi. Saan nimittäin pienelläkin korostuksella kauniista silmistäni niin huomiotaherättävän kauniit, että ihmiset jäävät joskus suorastaan katsomaan niitä. Ja onhan se kivaa.

Koska makuja on niin monia niin se on täysin mahdotonta pukeutua "vastakkaista sukupuolta miellyyttääkseen". Joten evvk mitä muut ajattelee, laitan ne vaatteet mitkä on MINUSTA ITSESTÄNI kauniit tai mukavat päällä.

Yhtä henkilöä miellyyttääkseen pystyy pukeutumaan halutessaan mutta se on vaikea miellyttää samaan aikaan 80v pappaa, 15v es-jonnea, pukumiestä, rastahippiä, bodaria ja goottia jotka kaikki menevät määritelmän "vastakkaisen sukupuolen edustaja" alle. Ja sen verran itserakas olen että jos en vaatteineni kelpaa jollekin niin eipä hänkään kelpaa minulle.

Jos haluan mennä ne kulahtaneet lökäpökät ja tennarit jalassa niin sitten menen, jos haluan laittaa hulmuavan hameen ja korkkarit niin sitten laitan. Tukka on kyllä yleensä kampaamatta molemmissa tapauksissa mutta minulla onkin alaselkään asti ne niin ei paljoa väliä.

Mä elän ja asun yksin, ja vietän suurimman osan vapaa-ajastani yksin. Siitä huolimatta pukeudun aina nätisti. Mun kotivaatteetkin on kivan näköisiä, aina puhtaita ja sopivia. En omista yksiäkään "pieruverkkareita", en venyneitä ja reikäisiä t-paitoja tai faijan vanhoja sukkia. Käyn joka aamu suihkussa, pesen ja laitan tukan ja meikkaan vähän. Mulla on itsellä miellyttävä olo, kun olen pukeutunut kauniisti, tuoksun raikkaalta ja olen meikannut. Miten kukaan voi väittää, että pukeudun jonkun muun vuoksi, jos en edes poistu kotoani?

Suurin osa varmaankin pukeutuu itseään varten, eli vaatteisiin joissa viihtyy ja joissa tuntee olonsa itsevarmaksi. Sillä ei ole mitään tekemistä miesten iskemisen kanssa. 

Miksi minä sitten pukeudun mekkoon ja meikkaan myös niinä päivinä, kun olen yksin koko päivän, enkä tapaa ainuttakaan ihmistä?

Mulla on jo kotona mies, joten miksi pukeutuisin vastakkaista sukupuolta varten? Silti laitan mökilläkin hiuksia ja vähän huulipunaa, vaikka mukana olisi vain äiti ja 90-kymppinen mummo. Itselle collegehousuissa tukka likaisena ja naama kiiltäen kulkeminen assosioituu vahvasti niihin aikoihin kuin olin vakavasti masentunut, joten ei kiitos enää. 

Minun tuntemani miehet eivät huomaa eivätkä arvoja pukeutumisen yksityiskohtia, joten jos jonkun ajattelen huomaavan, niin toisten naisten. Toki mekot, sääret ja rintoja korostavat vaatteet kiinnittävät varmaan miestenkin huomion.

Mutta minä tykkään pukeutua kivasti ihan kotioloissakin, ei minulla ole mitään kotikollareita. Toki on kiva, jos joku pitää tyylikkäänä, mutta ei se välttämättä ole vastakkainen sukupuoli joka pitää.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 20:27"]

Tuo lausahdus ei vain mene itselle jakeluun. Jos en pukeutuisi miellyyttäkseni vastakkaista sukupuolta, niin kulkisin tuolla kaduilla jossain kulahtaneissa collegehousuissa ja tennareissa. tukkaa tuskin olisi edes kammattu saati mitään muutakaan. Onkos muita?

[/quote]

Siis onko kulahtaneet collegehousut sitten sellaiset vaatteet joista oikeasti tykkäät ja muut vaan vastakkaisen sukupuolen miellyttämistä?

En omista mitään kulahtaneita verkkareita, linttaan astuttuja tennareita, nyppyisiä fleecetakkeja tai risoja villasukkia, koska mulla ei yksinkertaisesti olisi niille mitään käyttöä. Mukavimmat kotivaatteet ja myös julkisella paikoilla näyttäytymiseen ovat vsikka jotain kivoja mekkoja, neuletakkeja ja peittävät sukkahousut. Mukavuus ennen kaikkea. Pieruverkkareissa tai jossain collegeissa tuntisin itseni ryhdittömäksi ja rumaksi. En myöskään tajua niitä, jotka eivät pue kotona päivävaatteita ylleen, vaan liihottelevat jossain pyjamassa asmusta iltaan.

Miten niin vastakkaista sukupuolta varten. Miten ois yleisemmin muita varten? Muutoinhan kulkisin alasti. Oikeasti ei kaikkien lempivaatteet ole jotkut pieruverkkarit ja virttynyt college. Mä tykkään kotonakin käyttää pääasiassa tyköistuvia farkkuja ja tiukkaa toppia. Mä en taida edes omistaa verkkareita. Jumpassa ja salilla käytän urheilutrikoita. En muiden vuoksi vaan koska tykkään napakoista vaatteista.

Minä voin rehellisesti sanoa etten vaatteita valitsaessani mieti tykkäisikö poikaystävä tästä, näytänkö viehättävältä ylipäänsä vastakkaisen sukupuolen mielestä yms, vaan pukeudun just niin, miten tahdon ja missä minulla on hyvä olla. Joskus minulla on hyvä olla kireissä farkuissa, nahkatakissa, hiukset nutturalla ja huulet punattuina. Joskus taas minulla on hyvä olla mun lempifarkuissa, löysässä bändipaidassa ja hiukset nopeasti tehdyllä ponnarilla kiinni, ilman meikkiä.

Mutta minä olenkin tyhmä ja naiivi teini vielä :)

N17

Ihanaa huomata, ettei tarvitse miettiä joidenkin vieraiden tai tuttujen miesten mielipidettä itsestäni vähääkään, eikä pukeutua millään muotoa heitä varten. Se on näitä yli viiskymppisen naisen elämän etuja, jotain hyvääkin ikääntymisessä siis. Eikä se tarkoita, etten pitäisi ulkonäöstäni huolta tai pukeutuisi nätisti, muttei todellakaan miesten takia enää. Joskus parikymppisenä kyllä! Muistan sen tunteen, että piti miellyttää vastakkaista sukupuolta tavallaan kuin omaa naiseuttaan testaten heihin, ihan vaikka tuntemattomiin kadulla. Sillä tavalla sai vihjettä siitä, onko hottis vai ei. Oi niitä aikoja :)

Hauska fakta: aika moni nainen pukeutuu itsensä lisäksi myös toisia naisia varten, eivät miehiä.