En pääse julkkiksen kuolemasta yli
Pakko avautua tänne sillä en ikimaailmassa kehtaisi kertoa tästä kellekään tutulle.
Yksi lempinäyttelijöistäni menehtyi päälle vuosi sitten traagisesti. Kenenkään kuolema ei ole koskaan koskettanut samanlailla (en ole menettänyt ketään läheistä tähän päivään mennessä). Ihan oikeasti itkin.
Hänen kuolemansa on tällä hetkellä jälleen esillä melkoisen paljon ja on nyt pyörinyt tavallista enemmän mielessä. Vieläkin se nostaa surun ja itkufiilikset pintaan.
Jotenkin tuntuu typerältä oma reagointi ihan jo sen takia että kyseessä on henkilö ketä en koskaan tuntenut, ja häntä jäi suremaan monta oikeaa läheistä joille hänen poismenonsa oli vieläkin musertavampaa.
Samalla mietin, miten tulen koskaan selviämään jonkun minun läheisen kuolemasta kun tämä jo tuntuu niin hirveältä.
Ja olen sentään lähempänä kolmeakymppiä kuin teini-ikää...
Kommentit (13)
Mulle oli lapsena Ayrton Sennan kuolema kova pala vaati pitkän suruajan.Aika omituista..
Paul Walker? Mäkin olin tosi surullinen Cory Monteithin kuolemasta ja olen kolmekymppinen. Minkä teet, kaipa se on ihan luonnollista surra? Ja ehkä se on helpompaa surra jotain sellaista ketä ei oikeesti tuntenut, koska sulla on siitä vaan se sun oma ajatus. Tiedätkö mitä tarkoitan?
[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 20:01"]Paul Walker se on.Ehkei sun kannata kuitenkaan mennä katsomaa sitä uutta elokuvaa jos unohtuis nopeammin.
[/quote]
Oikein arvattu.
Elokuvan kävin katsomassa ensi-illassa kuten aikaisemmatkin osat. Se oli tosiaan ehkä virhe - olo on kuin olisi hautajaisista tullut ja jotenkin se kuolema konkretisoitui vielä enemmän. Hahmon poistuminen sarjasta teki siitä vielä lopullisempaa.
Paul Walker se on.Ehkei sun kannata kuitenkaan mennä katsomaa sitä uutta elokuvaa jos unohtuis nopeammin.
Siirrä ajatuksesi vaikka syöpäsairaisiin lapsiin. Jotain vapaaehtoistyötäkin varmaan on tarjolla. Autat samalla itseäsi ja tuota alkavaa mielenterveytesi ongelmaa.
[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 19:17"]
Prinsessa Diana!
[/quote]
Olin 14-v. kun Diana kuoli ja muistan vieläkin sen hetken kun kuulin hänen kuolemastaan. Keräsin kuukausien ajan lehtileikkeitä Dianasta ja kuuntelin Candle in the Windia.
Mummu oli kova Kauniit ja Rohkeat -fani ja muistan, että hänen tuttavapiirissään oli tosi iso asia, kun Ridgen ensimmäinen vaimo "kuoli".
Ihan hyvähän se on, ettei ihminen ole ihan tunnekylmä. Tietysti, jos joku tällainen juttu alkaa kovasti hallita elämää, niin sitten pitää hankkia jutteluapua. Tiedän esim. naisen, joka puhui eräästä julkkiksesta edesmenneenä aviomiehenään. Tämä oli ennen internetiä, joten juttu meni mm. naisen työpaikalla läpi vuosien ajan.
No mua kosketti anna nicole smithin kuolema. Myöskin Julia tukiaiselle olisin toivonut erilaisen kohtalon.