Lue keskustelun säännöt.
Avioero ja lasten kanssa ulkomaille muuttaminen
03.04.2015 |
Olemme siis mieheni kanssa molemmat suomalaisia, mutta olen kaavaillut, että haluaisin muuttaa mahdollisen avioeron jälkeen lasten kanssa Keski-Eurooppaan. Kerran aivan puolileikillisesti sanoin hänelle, että jos joskus tulisi ero, muuttaisin ulkomaille, eikä mies tuumannut siihen mitään. Olen myös muuten aikaisemmin yrittänyt häntä innostumaan ulkomaille muutosta. Mutta: tässä mietinkin, että voimmeko lasten kanssa muuttaa pois Suomesta, jos tulisi avioero ja lapset jäisivät asumaan kanssamme. En ole 100% varma, sallisiko mieheni sellaisen, mutta miten esim. joku lastenvalvoja tai muu vastaava taho suhtautuisi asiaan? Saako yksinhuoltaja muuttaa lasten kanssa ulkomaille ilman että seuraa ongelmia vai onko minut (ja lapset) tuomittu asumaan Suomessa niin kauan, kunnes lapset täyttävät 18 vuotta, jos siis en enää ole lasten isän kanssa avioliitossa?
Kommentit (36)
Asun USAssa ja meillä on yhteishuotajuus, eli lapsi ei ole aivan koko ajan mulla. Välit exään on ajoittain aika huonot.
Helvetin rankkoja aikoja on ollut. Varmasti olis ollut helpompaa jos ois ollut tukijoita varsinkin silloin kun lapsi oli sun lasten ikäisiä.
Mieti tarkkkaan. Kuka esim. hoitaa jos lapset on kipeenä? Suomessa kai kuitenkin saa aika helposti äiti vapaata sairaan lapsen hoitamiseen. Esim. Keski-Euroopassa voi olla ihan toisin. Esim. Saksassa myös laadukkaan päivähoidon hankkiminen kiven takana, koska kaikki naimisissa olevat äidit on kotona. Looseri yh:t vaan vie lapset hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä näin itsekkäitä ja lapsellisia naisia löytyykään?
Ja kyllä, olisin muuttanut Suomeen kun tuli ero, mutta mielestäni lapsellani on oikeus isäänsä. Hän oli tuolloin 11kk.
t: 22
Taitaa olla ap:llä jo ukko katottuna siellä "ulkomailla". Muuten tässä suunnitelmassa ei oikeen ole logiikkaa.
Ei kaikki ukot niin välitä lapsista että muutto voi olla sille ok.
Mutta muista että olet sitten mamu jos muutat ulkomaille. Mamu....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keski-Euroopassa yh-äidin elämä on paljon hankalampaa kuin Suomessa, työnteko ja lastenhoito tehty mahdollisimman hankalaksi. Kyräilyä, pikkusielusuutta ja negatiivisuutta paljon enemmän.
Olisit yksin vieraassa maassa kahden pienen lapsen kanssa, ilman turvaverkkoja ja vailla mahdollisuuksia työntekoon panostamiseen.
Tietäisit tämän jos olisit oikeasti asunut Keski-Euroopassa.
Keski-Eurooppa ei halua lisää veronmaksajien
lompakolla lojuvia yh-mamuja! Etsi työpaikka, päiväkoti ja asunto ensin valmiiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 10:58"]
Vastauksissa on paljon suomalaista impivaaralaista näkemystä pelottavasta 'ulkomaasta'. Itse elin lapsuuteni 70-90 luvuilla 3 eri maassa (Ruotsi, Länsi- Saksa ja Espanja) ja lomat vielä vietettiin kolmannessa maassa, Suomessa. Pääosin muutettiin vanhempien työnperässä, isä kyllä teki vajaan kahden vuoden työkeikan 80-luvulla silloisessa Neuvostoliitossa, silloin emme lähteneet mukaan vaan lapset ja äiti asui sen ajan Saksassa, mutsi ei halunnut muuttaa yksin lasten kanssa perähikiälle Helsinkiin.
Nyt on oltu jo parikymmentä vuotta EU:ssa, mutta tämän päivän työikäiset nuoret aikuiset on entistä tiiviimmin jumissa suomalaisessa sosiaaliturvassa. Suomessa on 400000 tuhatta työtöntä, mutta sen sijaan että töitä etsittäisi Suomen pienten työmarkkinoiden ulkopuolelta käydään paljon mielummin työkkärissä ja sossussa. Se on turvallista.
[/quote]
Naulan kantaan! Olen samaa mieltä kanssasi! Tietenkin selvittäisin kaikki käytännöt etukäteen huolellisesti sekä hankkisin valmiiksi kohdemaasta työpaikan, asunnon sekä hoitopaikan lapsille. Miettisin kaupungin sekä asuinalueen siltä kannalta, että etäisyydet hoitopaikkaan ja töihin olisivat lyhyehköt ja nopeat kulkea. En itsekään kyllä ihan käsitä noin negatiivissävytteisiä vastauksia lainkaan. Sillä en ole tarkoituksella kenellekään mitään pahaa tekemässä ja eroon on tietyt erittäin raskaat, miehen puolelta aiheutuvat syyt omassa tapauksessani (niistä ei sen enempää). Haluaisin varmistaa, että lapset saavat hyvän koulutuksen ja oppivat kielitaitoisiksi ja fiksuiksi. Nyt sitten av-mammat teilaavat ajatukseni ja haluavat, että olemme jumissa hamaan ikuisuuteen Suomessa sekä pitävät minua täysin moraalittomana roistona. Kun juttelin aiemmin ajatuksestani mieheni kanssa (myös erosta), hän ainakin silloin sanoi, että hänelle riittäisi Skype-puhelutkin lasten kanssa silloin tällöin. Tosin toki toisin lapset Suomeen häntä tapaamaan ja budjetoisin niitä matkoja varten rahaa. En halua olla Suomessa sossupummi (osittain siksi haluankin muuttaa paremman uran toivossa maahan, jossa on parempi työllisyys) -- ja vielä vähemmän jossain muussa maassa menisin hattu kourassa sossun luukulle. Mielestäni ihmisten on elätettävä itse itsensä sekä perheensä. T. ap
Mielestäni vastaukset tähän avaukseen ovat varsin erikoisia. Miten muuttaminen vaikka Helsingistä Pariisiin eroaa muutosta Helsingistä Rovaniemelle? Molemmissa tapauksissa matkaa kertyy aika tavalla ja matka maksaakin suurin piirtein yhtä paljon. Ei pelkästään siitä ideologisesta syystä, että lapset sijaitsevat toisessa maassa voi tuollainen "olet kurja ämmä" -reaktio syntyä.
Mutta on tietysti niin kuin muutkin ovat todenneet, ettet saa muuttaa ilman toisen huoltajan lupaa. Tällaisen luvan saaminen eron jälkeen voi olla aika hankalaa. Tämä ei ainakaan mielestäni tarkoita sitä, etteikö se olisi mahdollista ja etteikö lapsien huoltoa olisi mahdollista järjestää vaikka vuoroviikoin ennen koulujen alkamista. Ongelmaksi tämä järjestely muuttuu siinä vaiheessa kun koulut alkavat, mutta niin muuttuu Rovaniemellä asuminenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 10:12"]Mielestäni vastaukset tähän avaukseen ovat varsin erikoisia. Miten muuttaminen vaikka Helsingistä Pariisiin eroaa muutosta Helsingistä Rovaniemelle? Molemmissa tapauksissa matkaa kertyy aika tavalla ja matka maksaakin suurin piirtein yhtä paljon. Ei pelkästään siitä ideologisesta syystä, että lapset sijaitsevat toisessa maassa voi tuollainen "olet kurja ämmä" -reaktio syntyä.
Mutta on tietysti niin kuin muutkin ovat todenneet, ettet saa muuttaa ilman toisen huoltajan lupaa. Tällaisen luvan saaminen eron jälkeen voi olla aika hankalaa. Tämä ei ainakaan mielestäni tarkoita sitä, etteikö se olisi mahdollista ja etteikö lapsien huoltoa olisi mahdollista järjestää vaikka vuoroviikoin ennen koulujen alkamista. Ongelmaksi tämä järjestely muuttuu siinä vaiheessa kun koulut alkavat, mutta niin muuttuu Rovaniemellä asuminenkin.
[/quote]
No mun mielestä on itsekästä ja väärin myös se muutto Rovaniemeltä Helsinkiin jos on erottu ja on pienet lapset
T. Ohis
[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 10:22"]
[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 10:12"]Mielestäni vastaukset tähän avaukseen ovat varsin erikoisia. Miten muuttaminen vaikka Helsingistä Pariisiin eroaa muutosta Helsingistä Rovaniemelle? Molemmissa tapauksissa matkaa kertyy aika tavalla ja matka maksaakin suurin piirtein yhtä paljon. Ei pelkästään siitä ideologisesta syystä, että lapset sijaitsevat toisessa maassa voi tuollainen "olet kurja ämmä" -reaktio syntyä. Mutta on tietysti niin kuin muutkin ovat todenneet, ettet saa muuttaa ilman toisen huoltajan lupaa. Tällaisen luvan saaminen eron jälkeen voi olla aika hankalaa. Tämä ei ainakaan mielestäni tarkoita sitä, etteikö se olisi mahdollista ja etteikö lapsien huoltoa olisi mahdollista järjestää vaikka vuoroviikoin ennen koulujen alkamista. Ongelmaksi tämä järjestely muuttuu siinä vaiheessa kun koulut alkavat, mutta niin muuttuu Rovaniemellä asuminenkin. [/quote] No mun mielestä on itsekästä ja väärin myös se muutto Rovaniemeltä Helsinkiin jos on erottu ja on pienet lapset T. Ohis
[/quote]
Oon ihan samaa mieltä, mutta silti sen kertomisesta ei täällä ala mikään valtava syyttely ja "ei ne siellä mitään yh-mammoja kaipaa, kerpele!" -tyyppinen solvaaminen. Siksi kummastelen tätä asiaa. Tiedän myös mainiosti että tuo maastamuutto on eri asia vaikka muutto tapahtuisi Torniosta Haaparantaan ilman toisen suostumusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylla se nyt vaan on ihan eri asia muuttaa eri maahan kuin Suomen sisalla. Kaikki systeemit on eri, vaikeampi kehittaa tukiverkkoja, ei voi palata kotikonnuileen ihan tosta vaan. Mieskaan ei voi/halua muuttaa perassa ollakseen lapsia lahella. jne.
En jaksanut lukea kaikkea.. Minä lähdin lapsen kanssa ulkomaille. Isää ei lapsi ollut koskaan kiinnostanut. Ei soitellut lapselle vaikka oli ilmaiset puhelut. Kun lapsi tuli Suomeen lomalle, ei vaivautunut tapaamaan. Mutta huoltajuudesta ei halua luopua vaikka se vaikeuttaa minun ja lapsen asioita jo ihan harrastuksesta ja koulunkäyntiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastauksissa on paljon suomalaista impivaaralaista näkemystä pelottavasta 'ulkomaasta'. Itse elin lapsuuteni 70-90 luvuilla 3 eri maassa (Ruotsi, Länsi- Saksa ja Espanja) ja lomat vielä vietettiin kolmannessa maassa, Suomessa. Pääosin muutettiin vanhempien työnperässä, isä kyllä teki vajaan kahden vuoden työkeikan 80-luvulla silloisessa Neuvostoliitossa, silloin emme lähteneet mukaan vaan lapset ja äiti asui sen ajan Saksassa, mutsi ei halunnut muuttaa yksin lasten kanssa perähikiälle Helsinkiin.
Nyt on oltu jo parikymmentä vuotta EU:ssa, mutta tämän päivän työikäiset nuoret aikuiset on entistä tiiviimmin jumissa suomalaisessa sosiaaliturvassa. Suomessa on 400000 tuhatta työtöntä, mutta sen sijaan että töitä etsittäisi Suomen pienten työmarkkinoiden ulkopuolelta käydään paljon mielummin työkkärissä ja sossussa. Se on turvallista.
Tuollaiset miehet ovat niin hankalia tapauksia että kauas pois vaan ennenkuin sairastuu
[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 02:25"][quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 23:14"]
[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 16:55"]
... ja lapset jäisivät asumaan kanssamme.[/quote]
Tämä kohta selostuksessasi oli hieman ristiriitainen. Ketkä me? Mutta myöhemmin selvisi, että tarkoitat vain itseäsi. Minä ainakin kerkesin jo kehittelemään mielessäni vaikka mitä polymorfisesta liitosta lähtien...
[/quote]
Aloitukseen tuli typo.
Aiempaan viestiin liittyen, en olisi tietenkään viemässä lapsilta isää (joka sinänsä on aggressiivinen, joskus väkivaltainen, tavaroita vihapäissään heittelevä huutaja, joka sättii minua erilaisilla alatyylisillä nimityksillä päivittäin). Toki toisin lapset Suomeen käymään esim. muutaman kuukauden välein siten, että he voisivat tavata isäänsä esimerkiksi viikonlopun ajan. Täytyy tätä eroa tässä pohtia ja suunnitella muutenkin sekä täytyy setviä miehen kanssa sitä lupaa muuttoon jo etukäteen, vaikka välttämättä en ole ihan heti muuttamassa. Haluaisin kuitenkin, että minulla olisi mahdollisuus muuttaa paremmin työllistävään maahan tarvittaessa vaikkapa parin vuoden sisällä. Itseäni myös inhottaa suomalainen aggressiivisuuteen, irtoseksiin ja juopotteluun taipuvainen kulttuuri sekä kateus, kyräily ja epäsosiaalisuus. Olen itse asunut ulkomailla suuren osan elämästäni ja koen, että en ole vieläkään täysin "sopeutunut" takaisin tähän maahan. Haluaisin lapsille tasapainoisemman ja onnellisemman elämän maassa, jossa ihmiset ovat inhimillisempiä ja yhteisöllisempiä sekä jossa ei juopotella samassa määrin kuin Suomessa. Mukavampi ilmasto olisi myös iso plussa. T. ap
[/quote]
Et sinä siihen yhteisöön ulkomaisessakaan kuulu, koska Olet yh-mamu. En tiennyt et ulkomailla ei ryypätä. Mikä maa?