Kuka ei suostu sopimaan riitaa, jos toinen pyytää anteeksi?

ei se niin mene, että sinä voit jatkuvasti haastaa riitaa ja sanot anteeksi ja sitten kaikki on taas hyvin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Haluatko mieluummin olla oikeassa vai olla onnellinen?"

Isoäitini kysymys, jonka kysyn usein itseltäni.

Oho. Isoäitisi on lukenut Ihmeiden oppikirjan?

Ajatus ei suinkaan ole uusi. Ihmeiden oppikurssi on vain kaupallinen verkkokurssi, johon on koottu viisauksia sieltä sun täältä ja ne esitetään kurssin laatijan omina oivalluksina.

Mököttävä mykkäkoulunpitäjä käyttää valtaansa. Ei olisi tuollaisessa kiristyssuhteessa.

"...vanhoihin asioihin (jotka on täysin merkityksettömiä, mutta hän sitten suurentelee niitä)."

Minulle tulee kirjoituksestasi vaikutelma, että mitätöit miehesi tunteita, kokemuksia ja mielipiteitä. Määrittelet suhteessa yksipuolisesti, mikä on merkityksellistä ja mikä ei.

Miksei mies saa antaa anteeksi omassa tahdissaan. Anteeksipyyntö on pelkkiä sanoja niin kauan että toiminnassa tapahtuu muutos. Valtaosa ihmisistä pyytää anteeksi ja jatkaa ihan samalla tavalla. Minulle muiden anteeksipyynnöistä on tullut lähinnä sanahelinää.

Anteeksipyynnön pitää olla vilpitön. Anteeksi pyytäessä pitää ymmärtää, että on tehnyt väärin tai mokannut. Yhtä tyhjän kanssa on tuollainen "anteeksipyyntö", jos ajattelet itse toimineesi oikein ja syytät mielessäsi toista. Silloin ei pidä pyytää anteeksi, mutta voi esimerkiksi sanoa, että haluaisi yrittää sopia tai että tuntuu kauhealta olla riidoissa. Mutta jotkut tarvitsevat enemmän aikaa rauhoittuakseen riidan jälkeen. Sopiminen alkaa toisen kuuntelemista ja tarpeiden huomioimisesta.

Anteeksiantoa ei myöskään voi edellyttää eikä asettaa sille aikataulua. Toinen antaa anteeksi, jos ja kun hän on siihen valmis.

Siihen en voi ottaa kantaa, kumpi teistä on enemmän väärässä tai oikeassa riidoissanne. Kuulostaa siltä, että tilanne on pahasti vyyhteytynyt ja teillä on paljon negatiivista välillänne. Hakekaa siihen apua.

Vierailija kirjoitti:

Mököttävä mykkäkoulunpitäjä käyttää valtaansa. Ei olisi tuollaisessa kiristyssuhteessa.

Miksi miehellä on aina valta päättää milloin olemme taas sovussa? Illalla sovinto ei käynyt, mutta päivällä halusi sopia kun minua taas jo harmittaa kuinka hän pilasi eilisen illan sekä tämän päivän.. Sitten hän on ihmeissään kun minä en hyppää hänen kaulaansa ilosta hihkuen silloin kun hänelle sattuu sopimaan.

Ap

Suomalaisille ei ole opetettu, että oikeassa anteeksipyynnössä on kolme komponenttia:

1. omaehtoinen virheen myöntäminen ja sen pahoittelu

2. lupaus siitä, ettei sama toistu

3. aiheutuneen haitan hyvittäminen haittaa kärsineille

Harva ymmärtää sitäkään, että jo yhdenkin lupauksen rikkominen on hyväksyttävä syy katkaista ihmissuhde.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksipyyntökin voi olla vallankäyttöä. Nyt sinä selitit, miten pyysit anteeksi, vaikka sinun mielestä sinulla ei ollut anteeksi pyydettävää. Kuulostaa, että anteeksipyyntösi ei ollut vilpitön, vaan haluat sillä manipuloida miestäsi. En tiedä, onko näin, mutta tässä sinulle pohdittavaa.

Mikä on sitten vaihtoehto? Kun en pyydä anteeksi, mies harrastaa 3 päivää mykkäkoulua. Itse haluaisin olla sovussa, mutta miehelläni on stressiä yhteen asiaan liittyen ja aina kun tulee stressaava hetki (asiaan, johon minä en voi vaikuttaa, liittyen), mies alkaa kaivelemaan jotain vanhaa aihetta ja väittää minun olevan mieltä X, vaikka en ole koskaan niin sanonut/teoillani osoittanut vaan olen sanonut päinvastoin ja sitten hän saa siitä ”oikeutuksen” suuttua minulle. Ei auta mikään sanominen tai tekeminen.

Ap

Jos olette olleet vasta lyhyen aikaa naimisissa ( alle 5v.) niin ehdottomasti kannattaa erota ja etsiä itselleen sopivampi kumppani. Tuo ei tuosta parane ikinä, pahenee vain. Kadut takuulla myöhemmin, ettet ajoissa lähtenyt, jos et nyt älyä lähteä.

Miksi miehellä on aina valta päättää milloin olemme taas sovussa? Illalla sovinto ei käynyt, mutta päivällä halusi sopia kun minua taas jo harmittaa kuinka hän pilasi eilisen illan sekä tämän päivän.. Sitten hän on ihmeissään kun minä en hyppää hänen kaulaansa ilosta hihkuen silloin kun hänelle sattuu sopimaan.

Ihan samaahan sinä odotat mieheltä kuin mistä häntä syytät. Miehen pitäisi antaa anteeksi silloin kuin se olisi sinun mielestäsi sopivaa. Kannattaa huomioida ja vaikka lukea ihmisten eri persoonallisuuspiirteistä, oppia ymmärtämään, että ihmiset ihan oikeasti käyttäytyvät eri tavalla, eikä ole yhtä oikeaa tapaa (sinin tapaa) elää, käsitellä asioita, pyytää anteeksi jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksipyyntökin voi olla vallankäyttöä. Nyt sinä selitit, miten pyysit anteeksi, vaikka sinun mielestä sinulla ei ollut anteeksi pyydettävää. Kuulostaa, että anteeksipyyntösi ei ollut vilpitön, vaan haluat sillä manipuloida miestäsi. En tiedä, onko näin, mutta tässä sinulle pohdittavaa.

Mikä on sitten vaihtoehto? Kun en pyydä anteeksi, mies harrastaa 3 päivää mykkäkoulua. Itse haluaisin olla sovussa, mutta miehelläni on stressiä yhteen asiaan liittyen ja aina kun tulee stressaava hetki (asiaan, johon minä en voi vaikuttaa, liittyen), mies alkaa kaivelemaan jotain vanhaa aihetta ja väittää minun olevan mieltä X, vaikka en ole koskaan niin sanonut/teoillani osoittanut vaan olen sanonut päinvastoin ja sitten hän saa siitä ”oikeutuksen” suuttua minulle. Ei auta mikään sanominen tai tekeminen.

Ap

Teillä on miehen kanssa menossa kova valtataistelu. Avioliitto ei kuitenkaan ole vallankäyttöä, vaan yhdessä sopimista ja tekemistä.

Kuunteletko miestä, miksi hän ei halua sopia? Joskus se on puolison tapa, että alkaa heti huutaa tai itkeä tai tehdä jotain näkyvää, jotta saa toisen runtattua oman makunsa mukaan ja hiljennettyä. Se on vallankäyttöä. Se on vastenmielistä. Yrität puhua asiasta, joka painaa, niin sinut ajetaan nurkkaan ja sitten pitäisi antaa asian olla.

Toinen on se, että ei sanalla "anteeksi" voi kaikkea sopia. En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka esim. loukkaa toista ivaamalla, solvaamalla ja pilkkaamalla, ja sitten pitäisi kaikki unohtaa. Sanottu sana on ammattu nuoli. Sitä ei saa koskaan takaisin. Se jää aina mieleen.

Vähän vanha ketju, mutta kommentoin kuitenkin.

Älä pyydä anteeksi vain päästäksesi riidasta eroon. Jos ei ole mitään anteeksi pyydettävää, älä pyydä anteeksi. Mutta ole kuitenkin valmis pyytämään anteeksi, jos on syytä.

Mykkäkoulu ja päiväkausiksi suuttuminen ei myöskään ole normaalia tervettä käytöstä, vaikka rauhoittumisessa voi hetki mennäkin.

Miehelläsi voi mennä enemmän aikaa käsitellä asiaa. Ei kannata taas suuttua jos toinen ei heti myönny anteeksipyyntöön. Silloin se asia vain sotkeutuu entistä pahemmaksi. Suuttuneelle osapuolelle täytyy antaa aikaa sopimiseen,  jos häntä on pahastikin loukattu.

Yleensä miehet eivät pienistä mökötä. Naisilla saattaa kestää pidempään.

Totta.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksipyyntö ei riitä kun:

- toinen on oikeasti kohdellut minua pahasti väärin, satuttanut ja tehnyt vahinkoa. Sopiminen vaatisi edes jotain yritystä korjata asiaa tai hyvittää sitä jotenkin, pelkkä sori siitä ei ihan riitä

- loukkaava käyttäytyminen toistuu useamman kerran. Fool me once, ja voin vielä antaa sen anteeksi, mutta toista kertaa sori siitä ei taaskaan riitä. Ongelman toistuminen kun kertoo, että sori ei tarkoittanut sinullekaan mitään.

👧: Minäminäminäminäminäminä😩

Itse tuossa kerroit ettei anteeksipyyntösi ollut aito.

Mistä ihmeestä te riitelette? Mistä löytää noin paljon riidanaiheita? 

suutuin armeijassa yhdelle tupakaverille ja hän pyysi anteeksi mutta en todellakaan pystynyt antamaan anteeksi silloin, minulla meni jopa 10v että pystyin aidosti unohtamaan vihani häntä kohtaan (samalla oman henkisen kasvun myötä ja kun käsittelin yhden alitajunnassa lapsuudessa sattuneen jutun joka oli sen armeija tapahtuman toisinto). tosin silloin tilanteessa vastasin jotain ja tietty itsessänikin olisi ollut anteeksi pyydettävää.