Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mistä löytää sopiva uskonto?
20.12.2021 |
Henkisyys kiinnostaa mutta ei ev.lut. uskonto, eikä ehkä mikään uskonto vaan jokin hengellisyys, rauhoittuminen, johonkin suurempaan uskominen ja yhteisö.. en osaa paremmin selittää... apuja?
Kommentit (79)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On hassua, että kristityt vastustavat kyseistä videota. Kyse on kuitenkin heidän uskonnostaan. Miksi he häpeävät uskontoaan? Vai eivätkö he halua, että totuus heistä paljastuu?
Mitä tällainen käytös kertoo meille kristityistä? Että he ovat kiihkoileva, totalitaarinen kultti.
Vierailija kirjoitti:
Tässä jo pariin kertaan mainittu pastafarismi eli Lentävä Spagettihirviö (FSM) taitaa olla uskonnoista vähiten haitallinen. Se korostaa suvaitsevaisuutta muita uskontoja kohtaan ja kieltää käännyttämisen.
sillä on ihan oma nimi: Beelzebub.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä jo pariin kertaan mainittu pastafarismi eli Lentävä Spagettihirviö (FSM) taitaa olla uskonnoista vähiten haitallinen. Se korostaa suvaitsevaisuutta muita uskontoja kohtaan ja kieltää käännyttämisen.
sillä on ihan oma nimi: Beelzebub.
Alkaa vaikuttaa siltä, että saatananpalvojat ovat viattomia enkeleitä fanaattisiin kristittyihin verrattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keksi itse itsellesi juuri sellanen uskonto, joka antaa sinulle parhaiten mielenrauhaa ja hengellisiä elämyksiä. Kaikki uskonnot ovat ihmisten keksimi. Itse olen räätälöinyt itselleni juuri minulle sopivan ja olen ollut uskontooni tyytyväinen.
Vuonna 553 jKr. 165 kirkon virkamiestä tuomitsi reinkarnaation. Sitä ennen se oli ollut kristillinen perusopetus.
Reinkarnaatio on tosiasia. Se, että se ei enää ole osa nykypäivän kristillistä uskomusta, johtuu yhdestä vallanhimoisesta naisesta, joka poistatti kaikki viittaukset reinkarnaatioon varhaisesta Raamatusta. Näennäisen pieni teko, jolla on historiallisia seurauksia: miten erilainen olisi ollut kahden viime vuosituhannen historia, jos ihmiskunta olisi tiennyt, että he itse niittäisivät (väärän)tekojensa hedelmiä tulevassa maallisessa elämässä - että heidän olisi nukuttava tekemissään sängyissä?!
Karman laki ja jälleensyntyminen: Loputtomassa kierrossa palaamme maan päälle, kunnes olemme oppineet hallitsemaan energioitamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Zarathustran käsite
Pahuuden ongelma oli suuri huolenaihe Zarathustran kaltaisille ihmisille. Zarathustra aloitti saarnaamisensa Intiassa, ja hänellä, kuten monilla karismaattisilla, nykyajan ajattelijoilla, oli kysymys: "Jos Jumala on olemassa, hänen pitäisi olla hyvän lähde, mutta näen, että maailmassa on niin paljon epätäydellisyyttä ja pahaa". Sitten Zarathustra päätteli, että jumalia on itse asiassa kaksi. Ne ovat hyvän jumala ja pahan jumala, ja pahan jumalaa kutsuttiin paholaiseksi. Ja kävi ilmi, että Zarathustralaisen näkökulmasta oli toinenkin ongelma - hyvän jumala taisteli jatkuvasti pahan jumalaa vastaan. Myöhemmin kristityt filosofit ottivat tämän ajatuksen omakseen.
Miksi juuri Raamattu, kun kaikki muutkin abrahamilaiset uskonnot, väittävät olevansa oikeassa. Totuus on vain ja ainoastaan heidän omansa. Myös muslimit arvostavat Jeesusta suuresti. Miksi Raamattu. Eiks se ole aika musta-valkoista.
Miksi ainoastaan Raamattu, miksi ei ainoastaan Toora, ainoastaan Talmud, ainostaan Avesta - zarathustralaisuuteen liittyvä, muinaisen Persian pyhien kirjoitusten kokoelma. Avesta on kirjoitettu muinaispersialaisella avestan kielellä. Zarathustra - monien oppineiden tavoin hänellä ei ollut onnea kotimaassaan. Siellä kukaan ei kuunnellut häntä, joten hän lähti Iraniin. Koska Iranissa ei ollut filosofista koulua, hän osoittautui älykkäimmäksi. Zarathustra ymmärsi, että Jumala oli hyvä. Mutta miksi maailmassa oli niin paljon pahaa? Miksi paha oli ylipäätään olemassa? Pahuuteen liittyvä ongelma oli Zarathustran kaltaisille ihmisille erittäin tärkeä kysymys. Zarathustra aloitti saarnaamisensa Intiassa, ja monien karismaattisten nykyajan ajattelijoiden tavoin hänellä oli kysymys: "Jos Jumala on olemassa, hänen pitäisi olla hyvän lähde, mutta näen maailmassa niin paljon epätäydellisyyttä ja pahaa." Sen jälkeen Zarathustra päätteli, että itse asiassa on kaksi jumalaa. Ne ovat hyvän jumala ja pahan jumala, ja pahan jumalaa kutsuttiin paholaiseksi. Ja osoittautui, että Zarathustran näkökannasta tarkasteltuna oli toinenkin ongelma - hyvän jumala taisteli jatkuvasti pahan jumalaa vastaan. Sittemmin kristityt filosofit ottivat tämän ajatuksen omakseen.
Joten tämä käsite Jumalasta ja paholaisesta TULI SIELTÄ. Mutta kukaan ei nykyään tiedä sitä ja kaikki otetaan sana-sanalisesti.
Kristikunnan pyhäpäivien pakanallisesta alkuperästä on siis yltäkyllin todisteita. On myös selvä todistus siitä, että varhaiskristityt karttoivat pakanallisia tapoja ja että Raamattu varoittaa kristittyjä omaksumasta näitä tapoja. Kysy näin ollen rehellisesti itseltäsi: Miten minä suhtaudun näihin pakanallisiin juhliin? Miten kirkkoni suhtautuu niihin? Olenko kirkkoineni varhaiskristittyjen kaltainen? Vaikkei uskontojärjestösi hylkäisikään tällaisia tapoja, niin voitko sinä olla hylkäämättä, kun nyt tiedät asian oikean laidan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun pääsiäisellä on tällainen pakanallinen alkuperä, niin voit syystä haluta tietää toisestakin kristikunnan suuresta juhlasta – joulusta. Tutkimalla eri hakuteoksia huomaat, että se oli tuntematon varhaiskristityille, mutta roomalaiskatolinen kirkko määräsi viidennellä vuosisadalla juhlan vietettäväksi Jeesuksen syntymän muistoksi sinä päivänä, jona vietettiin auringon syntymän mitralaismenoja ja jolloin roomalaisten Saturnus-jumalan kunniaksi pidetty juhla saturnalia päättyi. Tuo pakanallinen ilonpitoaika lahjojen vaihtamisineen antoi mallin monille joulutavoille.* Siksi protestantit hylkäsivätkin jonkin aikaa uskonpuhdistuksen jälkeen sekä joulun että pääsiäisen pakanallisina,* mutta alkoivat vähitellen yhtyä tuohon pakanalliseen juhlimiseen.
Perustuuko kristinusko myyttisiin hahmoihin?
Ensimmäisellä vuosisadalla jKr. Rooman valtakunta käsitti suurimman osan Välimerta ympäröivästä alueesta, mukaan lukien osia Italiasta, Kreikasta, Egyptistä ja Juudeasta. Monet eri uskonnot kukoistivat tuona aikana ja tuossa paikassa - pakanalliset uskonnot, juutalaisuus ja kristinuskon alkeet.
Uskonnollinen synkretismi - erilaisten, jopa ristiriitaisten uskomusten ja käytäntöjen yhdistäminen - oli yleistä. ... Eri jumalat ja uskonnot sulautuivat toisiinsa ja erkanivat toisistaan koko ajan.
Ensimmäisen vuosisadan aikana kukoisti satoja mysteerikultteja. Mysteerikultti oli salainen uskonto, johon kuului jumalan (tai jumalien ja jumalattarien) palvonta. Monet näistä jumalista olivat pelastusjumalia, ja niihin kuului riittejä ja rituaaleja, joihin kuului kasteita, jumalan lihan ja veren symbolinen syöminen ja jumalan ylösnousemuksen juhliminen.
Kristinusko on saattanut alkaa mysteerikultina, tai se on saattanut omaksua vain osan näiden kulttien uskomuksista ja käytännöistä. Muinaisilla pakanallisilla kulttuureilla oli yhteisiä käsityksiä jumalista. Kristinusko on saattanut omaksua nämä ajatukset ja soveltaa niitä Jeesukseen. Vaikuttaa täysin mahdolliselta, että Jeesus Kristus alkoi taivaallisena jumalana, sitten hänestä tuli allegoristen tarinoiden hahmo ja lopulta häntä pidettiin historiallisena henkilönä, joka oli todella olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perustuuko kristinusko myyttisiin hahmoihin?
Ensimmäisellä vuosisadalla jKr. Rooman valtakunta käsitti suurimman osan Välimerta ympäröivästä alueesta, mukaan lukien osia Italiasta, Kreikasta, Egyptistä ja Juudeasta. Monet eri uskonnot kukoistivat tuona aikana ja tuossa paikassa - pakanalliset uskonnot, juutalaisuus ja kristinuskon alkeet.
Uskonnollinen synkretismi - erilaisten, jopa ristiriitaisten uskomusten ja käytäntöjen yhdistäminen - oli yleistä. ... Eri jumalat ja uskonnot sulautuivat toisiinsa ja erkanivat toisistaan koko ajan.
Ensimmäisen vuosisadan aikana kukoisti satoja mysteerikultteja. Mysteerikultti oli salainen uskonto, johon kuului jumalan (tai jumalien ja jumalattarien) palvonta. Monet näistä jumalista olivat pelastusjumalia, ja niihin kuului riittejä ja rituaaleja, joihin kuului kasteita, jumalan lihan ja veren symbolinen syöminen ja jumalan ylösnousemuksen juhliminen.
Kristinusko on saattanut alkaa mysteerikultina, tai se on saattanut omaksua vain osan näiden kulttien uskomuksista ja käytännöistä. Muinaisilla pakanallisilla kulttuureilla oli yhteisiä käsityksiä jumalista. Kristinusko on saattanut omaksua nämä ajatukset ja soveltaa niitä Jeesukseen. Vaikuttaa täysin mahdolliselta, että Jeesus Kristus alkoi taivaallisena jumalana, sitten hänestä tuli allegoristen tarinoiden hahmo ja lopulta häntä pidettiin historiallisena henkilönä, joka oli todella olemassa.
Alkoiko kristinusko auringonjumalan palvonnasta?
Kristinuskon "Kristus" on saattanut olla vain toinen taivaanjumala. Erilaisten pakanallisten/mysteeristen kulttijumalien ja kristinuskon välillä on useita yhtäläisyyksiä.
Useimpien auringonjumalien syntymäpäivä on joulukuun 25. päivä. Tämä on talvipäivänseisauksen päivämäärä, ja kirkko on hyväksynyt sen Jeesuksen Kristuksen syntymäpäiväksi. Joulukuun 25. päivä on annettu siitä huolimatta, että Raamatun mukaan paimenet olivat pelloillaan, kun Jeesus syntyi, mikä tarkoittaa, että Jeesuksen on täytynyt syntyä keväällä (Luuk. 2:8).
Talvipäivänseisauksen aikaan aurinko "kuolee" kolmeksi päiväksi alkaen noin 22. joulukuuta, jolloin se pysäyttää etelään liikkumisensa; se syntyy (herää henkiin) 25. joulukuuta, jolloin se aloittaa liikkumisensa pohjoiseen.
Auringon nähtiin kulkevan eläinradan 12 merkin kautta. On mahdollista, että Jeesuksen kaksitoista opetuslasta symboloivat eläinradan 12 merkkiä. Auringonjumalilla oli usein opetuslapsia tai avustajia (vaikkei heitä aina ollutkaan 12).
Pakanallisilla jumalilla oli maagisia syntymiä, ja jotkut syntyivät neitsyelle. Jumalat hedelmöittivät usein nuoria ihmisneitoja.
Pakanallisilla jumalilla oli usein nimityksiä kuten "Maailman valo", "Tie", "Hyvä paimen" jne. Näitä nimiä käytettiin myös Jeesuksesta Kristuksesta.
Pakanalliset jumalat viettivät joskus "viimeisen ehtoollisen" seuraajiensa kanssa ennen kuolemaansa.
Pakanalliset jumalat herätettiin usein henkiin kuolemansa jälkeen.
Kaste oli yleinen rituaali mysteerikulttien seuraajien keskuudessa. Johannes Kastaja saattoi jäljitellä tätä rituaalia ja tuoda sen juutalaisuuteen.
Perinne nauttia leipää ja viiniä jumalan symbolisena (tai todellisena) verenä ja lihana oli osa mysteeriuskontoja. Tämä vastaa Jeesuksen sanoja: "Joka syö minun lihaani ja juo minun vertani, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä." (Joh. 6:54)
Varhaiskristillinen kirkko tunnusti nämä yhtäläisyydet. Kristityt apologeetat Justinus Marttyyri (100-165 jKr.) ja Tertullianus (160-220 jKr.) kommentoivat kristillisten uskomusten, riittien ja rituaalien yhtäläisyyksiä mysteeriuskontoihin. He kuitenkin katsoivat, että nämä yhtäläisyydet olivat paholaisen tekosia, sillä hän oli asettanut nämä yhtäläisyydet kristinuskon häpäisemiseksi.
Mitä jos ap ottaisit ihan itse vastuun ja syyllisyyden elämästäsi ja teoistasi?
Minusta aikuisempi tapa kuin henkisyyksien ja kosmisten isähahmojen selän takana piilottelu.
Voi johtaa jopa yksilön henkisen selkärangan lisääntymiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos ap ottaisit ihan itse vastuun ja syyllisyyden elämästäsi ja teoistasi?
Minusta aikuisempi tapa kuin henkisyyksien ja kosmisten isähahmojen selän takana piilottelu.
Voi johtaa jopa yksilön henkisen selkärangan lisääntymiseen.
Täällä kyllä kirjoittaa paljon toisia ihmisiä myös ap:n lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko pakko uskoa johonkin ylhäältä opetettuun, jos muutenkin menee hyvin?
On sillä en halua helvetin liekkeihin.
Niinpä. Pelko on tietysti oikea motiivi uskoon tulemiselle.
Uskontohan on erilaisia tarinoita, joita on kuvitettu aikalaisten ymmärryksen mukaisesti ja jopa oman mielikuvituksen pohjalta. Mm. kristinusko perustuu vanhoihin kertomuksiin, jotka kertovat tarinan paljon tarkemmin. Siellä ei puhuta enkeleistä ja jumalista, vaan olennoista, jotka laskeutuivat ylhäältä ja hallitsivat ihmisiä sekä muokkasivat ihmiskuntaa. Enki ja Enlil tässä esimerkkeinä näistä hahmoista. Vanhimmat kertomukset ovat paljon enemmän järkeenkäypiä kuin nykyiset keksityt selitykset mitä tarinat edustavat. Aikoinaan on kirjattu asioita niin kuin ne tapahtuivat ja sitten toiset eivät ymmärtäneet näutä ja keksivät omat jumaltarinansa niiden tarinoiden päälle.
Kannattaa tutustua mm. henkilön Paul Wallis selostuksiin asiasta. Hän on toiminut pitkään pappina ja perehdyttyään erilaisiin teoksiin ja esittelee alkuperäisten kirjoitusten sanomaa, kuten ne on kirjoitettu.
Alue: Aihe vapaa
Eipä taida Jeesus ryystää alkoholitonta viiniä uuden testamentin tarinoissa.