Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

28-v eikä vieläkään vauvakuumetta!! Missä se viipyy?

Vierailija
15.09.2006 |

Tilanne on nyt se, että kohta lähestyy 30-v jonka olen laittanut takarajaksi itselleni: silloin viimeistään aletaan yrittää vauvaa. Sehän voi kestää kauankin enkä antaisi itselleni anteeksi jos lapsentekoikä menisi " huomaamatta" ohi... Lasten saanti on sellainen asia jonka haluan kokea elämässä. Koko ajan on kuitenkin sellanen fiilis, että ei vielä, vaan joskus myöhemmin... Olen odotellut jo pari vuotta että vauvakuume iskisi, olisi niin paljon kivempi yrittää vauvaa jos olisi oikeesti asiasta innoissaan... Oon yrittänyt herätellä kuumetta vauvapalstoilla vierailemalla, hoitamalla kavereiden lapsia, mutta ei. Kun ei niin ei. Ajatuskin vauvasta ahdistaa, pelottaa, ikävystyttää...

Kommentit (11)

Vierailija
1/11 |
15.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Omia lapsia on silti, toivottuja sellaisia.

Vierailija
2/11 |
15.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siihen asti muakin ahdisti ajatus vauvasta ym. Sitten kaikki muuttui, kun raskauduin. Ah sitä onnea ja " pelkoa" ! Mulla siis oli vaan päätös, että haluun vauvan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/11 |
15.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun kannattaa siis odotella tota haluumisen tunnetta kuitenkin... Miltä se tuntuu kun alkaa haluumaan lasta? Mitä aspektia siinä lapsen saannissa alkaa haluumaan? En osaa kuvitella tollasta halua itelleni.

Vierailija
4/11 |
15.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miehen kanssa vain päätettiin, että nyt voisi olla hyvä aika vauvalle. Kuume kasvoi kyllä yrityksen aikana.

Samoin myös toisen lapsen kanssa, ei kuumetta vaan päätettiin ihan järkisyistä tehdä toinen lapsi siinä elämänvaiheessa.

Molemmat lapset ovat hyvin rakkaita, enkä vaihtaisi elämääni lapsettomuuteen.

Vierailija
5/11 |
15.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kohtapuoliin aletaan toista tekemään ( lue yrittämään ), eikä vieläkään ole vauvakuumetta. Halutaan vaan sisarus esikoiselle :)

Vierailija
6/11 |
15.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei aiota myöskään lapsia vielä hankkia kun kumpikaan ei vielä valmis. On tässä vielä aikaa oikeasti, sanokoon muut mitä haluaa. Ihan älytöntä alkaa äidiksi vaan kun niin kuuluu tehdä tai ympäristö painostaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/11 |
15.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

En minäkään 28 -vuotiaana halunnut äidiksi. Ehdit hyvin myöhemminkin. Älä ajattele koko asiaa toistaiseksi vaan keskity elämään elämääsi. Äläkä ainakaan hankkiudu raskaaksi ennenkuin todella ITSE ajattelet, että todella haluat sitä.

Vierailija
8/11 |
15.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja nyt on jo enemmänkin paniikki. Kaksi vuotta yritetty, ei kuulu eikä näy vauvaa. Yksi keskenmeno oli. Vauvakuume on ihan hurja ja määrää nykyään elämässäni esim. urasuunnitelmiani. En hae uutta työpaikkaa, että saisin tuet myös alusta alkaen. Vauvakuume vie muutenkin kaikki ajatukseni, jos vaikkapa bussissa työmatkalla alan mietiskelemään elämääni.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/11 |
15.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vauvakuumetta en ole potenut koskaan. Pikkuhiljaa vain alkoi tuntua siltä, että perheeseemme mahtuisi kolmaskin jäsen. Ja sitten taas muutaman vuoden kuluttua tuntui, että meitähän voisi olla neljäkin :) Miehen orastava vauvakuume varmasti auttoi kypsyttelemään asiaa... Äidiksi tuleminen on niin paljon enemmän kuin vauvanhoito, ettei sitä vauvakuumeen pohjalta kannata miettiäkään.



Ja aina sanotaan " omat lapset ja muiden mukulat" eli kyllä se oma aarre on jotain ihan muuta kuin muiden lapset. Edelleenkään en tunne eläväni sellaista lapsiperheen elämää, jollaiseksi sen olin kuvitellut, vaikka meillä kaksi lasta onkin. Me olemme vain me. Meidän perhe :)

Vierailija
10/11 |
15.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niin minulle kävi. En ole koskaan tuntenut vauvakuumetta ja koska toimin elämässäni yleensä harkiten, en ole yrittänyt saada omaa lasta. Mielestäni se on niin iso asia, että pitää olla edes jonkinlainen motivaatio. Sitten kävi niin, että tutustuin yksinhuoltajaisään ja sain lapset valmiina hänen mukanaan. Paremmin ei voisi olla. Ei ole tarvinnut synnyttää eikä vaihtaa vaippoja ja silti sain perheen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/11 |
15.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pohdinta jatkuu... ap



PS: Kirjotin jo monta vastausta mut tää kone menee jumiin aina ku yritän lähettää 2 riviä pidempää vastausta... grrr