Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oma hemmoteltu lapsi rasittaa näin jouluna
Onko lapset tällaisia nykyään
20.12.2021 |
Lapseni on vasta 8-vuotias, mutta nyt jo on mennyt jotain pieleen. Hän on kiinnostunut lähinnä peleistä (tiukat peliajat on ja niitä noudatetaan, mutta koko ajan miettii ja juttelee vain peleistä sekä odottaa koska peliaika alkaa), hän on lähellä ylipainoisen rajaa ja makaa sohvalla kummallisissa asennoissa koko päivän (perheenä harrastetaan yhdessä liikuntaa ja syödään terveellisesti, mutta koronarajoitukset lopettivat lasten omat liikuntaharrastukset ja tämä olisi koko ajan syömässä, iltapalaakin vaatii joka ilta vaikka syödään päivällinen kuuden seitsemän aikaan) ja valittaa joka asiasta ja on koko ajan negatiivinen. On järjestetty mukavaa puuhaa, pulkkamäkeä ja piparitalon rakennusta, mutta sain tehdä molemmat yksinäni kun tämä vain makasi maassa ja valitti että on tylsää. Ei tämä ihan normaalia kai ole?? Vai onko lapset nykyään tämmöisiä? Yritän olla kannustava ja jämpti yhtä aikaa, mutta tänään paloi hermot jo kahdesti tähän jatkuvaan lösöämiseen ja mankunaan. Tiedän jo nyt, että hänen mielestään lahjojakin on liian vähän ja ne ovat kaikki vääränlaisia, sitten kun sinne asti päästään, enkä tiedä miten jaksan rakentavasti suhtautua kun aika paljon nähty vaivaa kuitenkin hänen eteensä.
Kommentit (31)
Ap yritä edes olla kiinnostunut, mitä hän pelaa. Pyydä että saat istua viereen katsomaan, ja kuuntele kun hän selittää. Valitse sieltä joku mitä voisit yrittää pelata yhdessä hänen kanssa.
Mä olen tehnyt näin 10 vuotta alkaen lego-peleistä, ja meillä on hyvät puhevälit, olen edelleen kiinnostunut mitä hän tekee, ja hän edelleen kertoo päivästään oma-aloitteisesti. Ja me joskus pelataan jotain huviksi yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm, minusta on erikoista että valitat vain että hän on laiska ja ylipainoinen. Mutta tiedostat itsekin että häntä vaivaa joku ja on alakuloinen, mutta et sitten siihen osaa takertua nyt enempää? Tuo on iso juttu. Lapsesi on onneton ja tylsistynyt. Onko hänellä kavereita koulussa? Miten hänellä sujuu muuten? Onko onnistumisen tunteita harrastuksissa jne? Käykää yhdessä kävelyillä.
Ja kasvava lapsi syö paljon. Älä niuhota iltapalasta. Se MITÄ te syötte on varmaan syynä lihavuuteen, ja annoskoot. Olet varmaan itsekin ylipainoinen koska en minä tiedä miten muuten lapsi saisi jotain ylipainoa ja herkuteltavaa suruunsa kuin sieltä kaapista. Mutta pitäähän iltapala olla. Katso vaan että kotona on normaalia ruokaa.
Mitä tämä koko perheen liikunta on ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku jo kommentoi, että olen hirveä, kun en iltapalaa anna... no kyllä annan, mutta pakko jo vähän rajoittaa, kun 8-vuotias lapsi syö ison aamupalan (tyyliin puuroa marjoilla, kaksi ruisleipäsiivua juustolla, maitolasillisen, omenan, porkkana evääksi matkalle...), koulussa ison lounaan, kotiintullessa ison välipalan (juustoleipiä, kaakaota, jugurttia myslillä, hedelmiä ja vihanneksia niin paljon kuin kaapista löytyy, joku herkku jos sattuu olemaan) ja vielä päivällisen (esim. puoli kiloa kanaa ja riisiä, salaattia, leipää, jälkkärin) ja sitten vielä haluaa iltapalaksi leipää, jugurttia, kiisseliä, kaikki menee. Syöminenhän ei ole ongelma, vaan se, että paino noussut, enkä haluaisi lapselle sitä taakkaa sälyttää, että on teini-iässä ylipainoinen. Vanhemmistahan se on kiinni tuon ikäisen lapsen kohdalla eikä olla muut ylipainoisia. Epäilen, että syö tunteisiinsa, kun selvästi koko ajan on alavireessä. Jotain apua pitäisi varmaan hankkia, mutta eihän sitä niin vain löydy. Tässä ketjussa aiheena kuitenkin oli se, että huomaan nyt itse rasittuvani lapsesta, ja se vähän säikäyttää. -ap
Saa liikaa hiilareita aamupalalla. Tuosta voi kehittyä diabetes. Osa aamupalasta siirretään illalle. Rasvaton rahka hiilarien tilalle.
Alapeukuttajille tiedoksi: edes aikuinen ei saa syödä tällaista hiilarimäärää kerralla. Aamupalassa on aivan kaikki hiilaria.
Hiilarit ja tarkemmin sanottuna tärkkelys on kaikkien ihmispopulaatioiden perusruokaa. Vaikka sinä olet sairastunut tuohon hiilarit-on-vaarallisia -tautiin, ei se tarkoita sitä että viattoman lapsen pitäisi sen takia kärsiä.
Voisko lapsi olla masentunut? Tuo nimittäin kuulostaa oudolta että vain makaa. Mun tuntemat lapset on ja on olleet kyllä 8-vuotiaana hyvinkin aktiivisia ja liikkeessä. Murrosiässä on tullut sitten enemmän tuota makaamista ja innottomuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos asiallisista vastauksista. Tunnistan joitain juttuja kyllä vastauksista, toiset sitten keskittyvätkin vain syyllistämiseen, vaikka on päivänselvää, että vastuu on vanhemmilla jne.
Ruoka tosiaan on aika hiilaripitoista, etenkin aamulla. Otan tämän tarkkailuun. Puoli kiloa kanaa on ihan aito esimerkki, sillä lapsi pyytää lisää ruokaa ja kun kyse on terveellisestä ruuasta (esim. ei-marinoitu kana), en ole sitä rajoittanut. Ruokahalunsa on loputon. Toivoin pitkään, että kasvupyrähdys tms., mutta ylipainon rajoilla keikutaan, ellei siellä jo olla. Todennäköisesti ollaan.
Varmasti hösään liikaa, senkin tunnistan. Arki on kuitenkin aika hektistä, joten näin lomalla olin ajatellut, että olisi mukava tehdä yhdessäkin jotain. Varmasti lapsi viestii tylsistymistään ja tunteiden ilmaisemisen pitäisi olla ihan sallittua, mutta alkaa olla raskasta tämä jatkuva negatiivisuus ja kai sitä itsekin jotenkin lataa odotuksia joulunalusaikaan, vaikka ei pitäisi. Omasta lapsuudesta en tuollaista apatiaa muista, joten olo on aika avuton.
Lapsella ei ole kavereita, varmasti osaksi sen takia on todella tylsistynyt ja ehkä masentunutkin? Se kun on niitä asioita, mihin äiti ei voi hirveästi vaikuttaa... olen itse aika omissa oloissani viihtyvä eikä meillä ole tuttavapiiriä tai muuta luonnollista verkostoa, jota kautta lapsi olisi voinut tutustua oman ikäisiin lapsiin. Koulu on sellainen, mihin lapsia tuodaan joka puolelta kaupunkia, joten he eivät vapaa-ajalla ole tekemisissä keskenään.
Perheen kesken puuhaillaan geokätköilyä ja pitkiä kävelylenkkejä, mutta tosiaan ehkä nämä eivät ole semmoista puuhaa mistä 8-vuotias enää hirveästi innostuisi. Lapsi harrasti ennen koronarajoituksia tanssia ja jalkapalloa, mutta ne ovat jääneet koronarajoitusten myötä.
Hemmoteltu hän ehkä ei ole siinä merkityksessä kuin monet lapset (saavat kaiken haluamansa), mutta tuommoinen loputon "kiittämättömyys" ottaa voimille, vaikka tajuankin järjellä, ettei lapsen tarvitse olla aikuiselle mistään kiitollinen, tai edes osoittaa tyytyväisyyttä, jos sellaista ei koe. Kirjoittelenkin ehkä omasta avuttomuudestani ja turhautumisestani käsin.
Kiitos vielä asiallisille kommentoijille. -ap
Itsepähän olet silmäteräsi hemmotellut. Ei tuollaisia joka oksalla kasva, vaan ovat juuri kasvatuksen tuloksia. Jotain on todellakin mennyt pieleen - sen ymmärtäminen on hyvä lähtökohta - ja siihen kannattaisi nyt myös puuttua, sillä vanha koira oppii nuorta koiraa epätodennäköisemmin uusia temppuja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä häpeäisin, jos lapseni olisi läskikasa.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos asiallisista vastauksista. Tunnistan joitain juttuja kyllä vastauksista, toiset sitten keskittyvätkin vain syyllistämiseen, vaikka on päivänselvää, että vastuu on vanhemmilla jne.
Ruoka tosiaan on aika hiilaripitoista, etenkin aamulla. Otan tämän tarkkailuun. Puoli kiloa kanaa on ihan aito esimerkki, sillä lapsi pyytää lisää ruokaa ja kun kyse on terveellisestä ruuasta (esim. ei-marinoitu kana), en ole sitä rajoittanut. Ruokahalunsa on loputon. Toivoin pitkään, että kasvupyrähdys tms., mutta ylipainon rajoilla keikutaan, ellei siellä jo olla. Todennäköisesti ollaan.
Varmasti hösään liikaa, senkin tunnistan. Arki on kuitenkin aika hektistä, joten näin lomalla olin ajatellut, että olisi mukava tehdä yhdessäkin jotain. Varmasti lapsi viestii tylsistymistään ja tunteiden ilmaisemisen pitäisi olla ihan sallittua, mutta alkaa olla raskasta tämä jatkuva negatiivisuus ja kai sitä itsekin jotenkin lataa odotuksia joulunalusaikaan, vaikka ei pitäisi. Omasta lapsuudesta en tuollaista apatiaa muista, joten olo on aika avuton.
Lapsella ei ole kavereita, varmasti osaksi sen takia on todella tylsistynyt ja ehkä masentunutkin? Se kun on niitä asioita, mihin äiti ei voi hirveästi vaikuttaa... olen itse aika omissa oloissani viihtyvä eikä meillä ole tuttavapiiriä tai muuta luonnollista verkostoa, jota kautta lapsi olisi voinut tutustua oman ikäisiin lapsiin. Koulu on sellainen, mihin lapsia tuodaan joka puolelta kaupunkia, joten he eivät vapaa-ajalla ole tekemisissä keskenään.
Perheen kesken puuhaillaan geokätköilyä ja pitkiä kävelylenkkejä, mutta tosiaan ehkä nämä eivät ole semmoista puuhaa mistä 8-vuotias enää hirveästi innostuisi. Lapsi harrasti ennen koronarajoituksia tanssia ja jalkapalloa, mutta ne ovat jääneet koronarajoitusten myötä.
Hemmoteltu hän ehkä ei ole siinä merkityksessä kuin monet lapset (saavat kaiken haluamansa), mutta tuommoinen loputon "kiittämättömyys" ottaa voimille, vaikka tajuankin järjellä, ettei lapsen tarvitse olla aikuiselle mistään kiitollinen, tai edes osoittaa tyytyväisyyttä, jos sellaista ei koe. Kirjoittelenkin ehkä omasta avuttomuudestani ja turhautumisestani käsin.
Kiitos vielä asiallisille kommentoijille. -ap
Ei kavereita eikä harrastuksia. Ei ihme, jos lapsi on masentunut. Voisiko sieltä koululta ketään pyytää kylään leikkimään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen oman lapseni kanssa jutellut, että joululahjoja annetaan koska tykätään toisesta ja joka lahjasta kuuluu kiittää ja olla tyytyväinen että joku tykkää ja haluaa lahjoa. Kaikkea ei tarvitse pitää, jos niitä tavaroita ei tarvitse.
Tästä puhuimme siksi, että lapseni puhui että hänellä on ihan stressi joulusta, kun sukulaiset kysyy lahjatoiveita, ja pitää keksiä hyviä ja mitä jos ei saa niitä vaan muuta ja harmittaa...
Juttele joulukäytöksestä jo etukäteen, se saattaa helpottaa tilannetta jouluna.
Alue: Aihe vapaa
Tämä lapsi syö aivan liikaa. Joko ap on trolli tai aivan hukassa. Kuka syöttää 8-vuotialle lapselleen kerralla puoli kiloa kanaa?? Aamulla järkyn määrän hiilareita ja illalla ei mitään. Syöminen on aivan epätasapainossa.