Suostuminen lapsen hankintaan puolison toiveen vuoksi

Lapsi tehdään vain, jos ollaan valmis ottamaan siitä sataprosenttinen vastuu. Toinen vanhempi voi poistua kuvioista milloin tahansa, monistakin syistä, ja silloin toinen vanhempi astuu puikkoihin. 

Aapeelle: ei ole kokemusta, en ole koskaan tehnyt mitään noin typerää. Koita jaksaa?

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole mitään kostamista jos ei vaan kiinnosta. Onhan plh aivan hanurista. Ei siinä ole miehille mitään odottamisen arvoista.

Kerrotko, millä lailla naisille, joille lapsenteko aiheuttaa laajamittaisia fyysisiä vaivoja (raskau, synnytys, imetys + muutosten aiheuttama hormonimyrsky) lapsiperhearki olisi jotenkin palkitsevampaa?

Ihanaa! Kiitos! juuri tuo viimeinen kommenttisi auttaa minua hurjan paljon miettiessäni tätä asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi tehdään vain, jos ollaan valmis ottamaan siitä sataprosenttinen vastuu. Toinen vanhempi voi poistua kuvioista milloin tahansa, monistakin syistä, ja silloin toinen vanhempi astuu puikkoihin. 

Aapeelle: ei ole kokemusta, en ole koskaan tehnyt mitään noin typerää. Koita jaksaa?

 

Kommenttini siis tähän. T. Aloittaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän niitä on puolison mieliksi tehty. Elämäni pahin virhe ja vituttaa toki hautaan asti.

Asiallisesti toki lapset kasvatettu, mutta ei tästä kotileikistä kyllä itse mitään irti saa millään tasolla.

Kiitos rehellisestä vastauksesta. Sain juuri tietää olevani raskaana viidennellä viikolla eli ehkäisy on pettänyt. Minä en halua lasta, mies haluaa ja mietin jatkoa. Kun ei ole tipan pätkää äidillisiä vaistoja, en ole koskaan pitänyt lapsista (meluisia ja sotkuisia ja epäloogisin) niin en voi sille mitään, vaikka kuinka aina sanotaan että kyllä sitä omaa oppii rakastamaan. Olen vaan melko varma, että minusta ei ole mihinkään perhe-elämään ja tuntuu turhalta ajatella opiskelleensa ja luoneensa uraa unelma-alalla ja sitten tuntuu kun kaikki vedettäisiin vessanpöntöstä alas. Koska se on ihan fakta minun hommissani, että perheelliset (naiset) ei pärjää vaan heidät siirretään johonkin sivuhommiin.

Anteeksi mutta hui kamala millaista tekstiä kirjoitat. En voi ymmärtää

Tehty mikä tehty eikä se ole lapsen vika. Jos lapsen isä on silti ihan normaali ihminen, niin etköhän rakasta lasta. Pelkäsin itse olevani raskaana kauhealle miehelle ja se olisi pilannut elämäni ja mietin jo, että hylkäänkö lapsen jonnekin kujalle. Helpotuksen määrä on suuri siitä ettei ole raskaana.

Vierailija kirjoitti:

Tehty mikä tehty eikä se ole lapsen vika. Jos lapsen isä on silti ihan normaali ihminen, niin etköhän rakasta lasta. Pelkäsin itse olevani raskaana kauhealle miehelle ja se olisi pilannut elämäni ja mietin jo, että hylkäänkö lapsen jonnekin kujalle. Helpotuksen määrä on suuri siitä ettei ole raskaana.

Siis jos äiti on normaali. En huomannut, että ap on mies. Eihän sinulla sitten mitään hätää ole, kun äiti ottaa isoimman vastuun kuitenkin.

Aloittaja kirjoitti:

Ihanaa! Kiitos! juuri tuo viimeinen kommenttisi auttaa minua hurjan paljon miettiessäni tätä asiaa.

Joo, ei kestä. 

Mutta mitä miettimistä tuossa oikeasti on: sä olet valintasi tehnyt, ja nyt elät sen kanssa parhaasi mukaan. Olet varmaan kehittänyt tähän mennessä joitain mielenhallinnan taitoja, joita voit nyt soveltaa. Nyt on hyvä tilaisuus näyttää, millainen mies olet.

Väittäisin, että suurin osa lapsista syntyy vaimon mieliksi. Miehille riittäisi paneskelu ja muu yhdessäolo vaimon kanssa. Pikkulapsiaika ON karseaa, mutta ajattelepa sitä, että neljän lapsen kokemuksella se hoituu jo rutiinilla, eikä jokaisesta inahduksesta mene hermot kuten esikoisen kohdalla. 

Jos todella rakastat vaimoasi, ja lapsen saanti on hänelle tärkeää, ajattele lapsenhoitoa rakkauden tekona vaimoasi kohtaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ei olis kannattanut paljastaa että olet mies. Nyt kaikki palstakalkkunat alkavat alapeukuttamaan aloitustasi ja lähettämään pilkkaavia kommentteja.

Palstakalkkuna:) sopii näin joulun alla, muut on sit palstasikoja :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole mitään kostamista jos ei vaan kiinnosta. Onhan plh aivan hanurista. Ei siinä ole miehille mitään odottamisen arvoista.

Kerrotko, millä lailla naisille, joille lapsenteko aiheuttaa laajamittaisia fyysisiä vaivoja (raskau, synnytys, imetys + muutosten aiheuttama hormonimyrsky) lapsiperhearki olisi jotenkin palkitsevampaa?

Ei mistään syystä.

Mikä herättääkin jatkokusymyksen: miksi naisissa on niin paljon pakonomaista lisääntymistarvetta potevia? Kun he kuitenkin ovat aikuisia ihmisiä, jotka osaavat päätellä että munasarjojen ulinalle jos antaa periksi niin loogisena seurauksena on sitten se ei-palkitseva elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän niitä on puolison mieliksi tehty. Elämäni pahin virhe ja vituttaa toki hautaan asti.

Asiallisesti toki lapset kasvatettu, mutta ei tästä kotileikistä kyllä itse mitään irti saa millään tasolla.

Kiitos rehellisestä vastauksesta. Sain juuri tietää olevani raskaana viidennellä viikolla eli ehkäisy on pettänyt. Minä en halua lasta, mies haluaa ja mietin jatkoa. Kun ei ole tipan pätkää äidillisiä vaistoja, en ole koskaan pitänyt lapsista (meluisia ja sotkuisia ja epäloogisin) niin en voi sille mitään, vaikka kuinka aina sanotaan että kyllä sitä omaa oppii rakastamaan. Olen vaan melko varma, että minusta ei ole mihinkään perhe-elämään ja tuntuu turhalta ajatella opiskelleensa ja luoneensa uraa unelma-alalla ja sitten tuntuu kun kaikki vedettäisiin vessanpöntöstä alas. Koska se on ihan fakta minun hommissani, että perheelliset (naiset) ei pärjää vaan heidät siirretään johonkin sivuhommiin.

Anteeksi mutta hui kamala millaista tekstiä kirjoitat. En voi ymmärtää

Ihmisillä on eri prioriteetteja elämässään. Voin ymmärtää ihan hyvin.

Sen sijaan kauhistelu ja omaan lokeron pitäminen oikeana kaikille muillekin, on jo vähän siinä ja siinä.