Hemmetin pentu! Mitä ihmettä teen sen kanssa???

Höllää tosiaan hiukan. Toi jatkuva puurtaminen asian kanssa uuvuttaa koko perheen. Äitinä sitä tietenkin haluaa lapselleen parasta ja haluaa huolehtia että koulu sujuu jne. mutta kuten sanoit se ei auta nyt. Anna ajan kulua ja keräätte voimia uuteen nousuun! Voimia:)

Hei ap, halit sinulle! Minäkin tunnistan sinussa itseni. Minulla on hiukan nuorempi lapsi, jolla diagnosoitu aistiyliherkkyyksiä ja jolle koulu meluineen on haastava paikka. Meillä kanssa takana rankka talvi, koulunkäynti takkuaa, on ollut lapseeni kohdistuvaa kiusaamista, joka on entisestään pahentanut kouluvastaisuutta ja ongelmia. Ikinä en voi olla levollisin mielin kun lapseni on koulussa vaan jännitän, miten tämä päivä menee.

Apua on haettu ja sitä on lapselle saatu ja lisää saadaan, mutta sen vaikutukset eivät vielä näy. Itse jaksaa ja venyy kuin kuminauha kunnes välillä se nauha katkeaa ja on pakko saada itkeä ja raivota EIKÄ TIETENKÄÄN LAPSELLE (tämä ei ollut sinulle kohdistettu ap) vaan jossain toisessa paikassa / foorumissa.

Usein se on niin, että äiti on se perheen kannattava voima - niin meilläkin - ja äiti se vaan jaksaa ja jaksaa eikä kukaan hoksaa kysyä miten sinä voin. Tsemppiä! Nyt tuntuu vaikealta, mutta kyllä se taas joku päivä on ilon aihettakin. Sen voimalla jaksetaan eteenpäin!

Okei, heikot sortuu vajaassa vuodessa.

Sun vaan pitäs olla se joka viimeseen asti tukee lastasi, koska ketään muuta ei kyllä kiinnosta sun lapsen tulevaisuus ja vaikuttais että sillä itselläänkin on motivaatio hukassa. Tosi surullista että haukut lastasi tolleen, ei toi ole sille itselleenkään kovin kiva tilanne.

Laiska, jos lukee kokeisiin ja tekee läksyt, mutta ei ymmärrä niitä?
Mites olisi jos psykiatrin kanssa kartotettais mikä se ongelma oikeasti on. Ei se tyhmyyttä ja laiskuutta varmasti ole.
Sulla on vanhempana velvollisuuksia. Et sä voi nostaa käsiä pystyyn kun lapsella on ongelmia. Tuliko yllärinä, että lapsilla voi olla ongelmia eikä kaikki mene, kun hattaraa. Se on sun lapses ja sinä hoidat sen asiat kuntoon, kun oot sen tähän maailmaan saattanutkin. Hanki vähän selkärankaa helvetti!

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 13:32"]

Okei, heikot sortuu vajaassa vuodessa.

[/quote]

Ilmeisesti tarkoitit minua, äitiä, koska en jaksa tuota kakaraa. Kyllä, nyt alkaa olla paukut loppu. On ollut muutenkin ihan helvetillinen vuosi, tapahtunut niin paljon hirveitä asioita ja jaksaminen jo yhdenkin sellaisen kanssa on ollut työn takana. Nämä kaikki olen kestänyt ja liki vuoden tuota pennun lorvailua, mutta nyt on se viimeinen korsi joka selän katkaisee. Mä en jaksa. Olkoon.

ap

Kypsän äidin puhetta! Kyllä sun motivaatio on tullut myös lapsellesi selväksi. Siis miksipä hänkään enää yrittäisi? Uskon ja tiedän että on rankkaa mutta koitappas olla se aikuinen tässä kohdassa.

Miten se nyt yhtäkkiä noin kääntyi? Ihanko oikeasti ei ollut mitään ongelmia aiemmin? Vai etkö kuunnellut mitä opettajat sulle puhui? Jos ekat neljä vuotta on mennyt yli aidan matalimmasta kohdasta nyt on vaikea päästä kärryille enää...

No kun se selkäranka ei enää kanna. Tuon pennun kanssa on käyty psykiatrin JA psykologin vastaanotolla useamman kerran, ja ovat todenneet että lapsella ei ole mitään ongelmia, kaikki on hyvin. On kuulkaa yritetty. On yritetty keppiä, on yritetty porkkanaa, on yritetty vaikka mitä vaan kun ei mikään käy. Opettajan kanssa on puhuttu joka kuukausi, sillä on yritetty kaikkea, kotona yritetään kaikkemme, mutta ei. Miten helvetissä mä hoidan sen kuntoon kun se ei kuulemma ole rikki? Vaan kun se on patalaiska ja tyhmä.

ap

Anna nyt armoa lapsellekin jos on ollut hirveä vuosi.

Oletko kysynyt lapselta, miksi häiritsee?

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 13:36"]

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 13:32"]

Okei, heikot sortuu vajaassa vuodessa.

[/quote]

Ilmeisesti tarkoitit minua, äitiä, koska en jaksa tuota kakaraa. Kyllä, nyt alkaa olla paukut loppu. On ollut muutenkin ihan helvetillinen vuosi, tapahtunut niin paljon hirveitä asioita ja jaksaminen jo yhdenkin sellaisen kanssa on ollut työn takana. Nämä kaikki olen kestänyt ja liki vuoden tuota pennun lorvailua, mutta nyt on se viimeinen korsi joka selän katkaisee. Mä en jaksa. Olkoon.

ap

[/quote]No taisit juuri kertoa jotain tilanteestanne. Jos on ollut rankka vuosi niin olisiko mahdollista että lapsi juuri siksi on tuollainen. Lapsi ei ole sokea eikä kuuro..

Jospa ne teidän perheen ongelmat on juurikin se syy miksi lapsi oireilee noin. Peiliin saat katsoa ja itteäs syyttää, mutta lasta et. Mene vähän ittees. Sä olet sen lapsen hankkinut, nyt sun pitäis olla sit hei se vanhempi. Ei vanhemmuus ole pelkkää lapsen hengissäpitämistä. Siihen sisältyy muitakin velvollisuuksia, joista yrität nyt luistaa. Mene juttelemaan terapeutille. Saat vähän näkökulmaa tohon paskaan asenteesees.

Patalaiska ja tyhmä. Äitiinsä tullut sitten.

Patalaiska ja tyhmä!? Siis mitä vittua? Äiti puhuu tuohon sävyyn omasta lapsestaan. Ihmekös jos lapsella on motivaatiossa "pientä" puutetta! Hoida ittes kuntoon nainen!

Mulla koulussa samanlaista, kun ei kiinnostanut niin ei kiinnostanut, kokeisiin lukiessa tuijotin vain ikkunasta ulos kun muut pennut juoksi, oli lumisotaa ym.
Eikä aikuisenakaan opiskelu kiinnosta, luen kyllä kirjoja, lehtiä, nettiä ym.
Ihan hyvin pärjäävä duunari olen.

No on tässä yritetty. On puhuttu kaiken helvetin psykot ja terapeutit ja vaikka mitkä, uskokaa pois. Ammattiavusta ei ole mitään hyötyä. Kuunnellaan ja minä noudatan ohjeita ja kakaraa pidetään ihan kunnossa olevana ja silti se patalaiska olio ei tee mitään. Ja jos kehtaat väittää, että minun mielestäni vanhemmuus on vain lapsen hengissäpitämistä, niin helvetin väärässä olet.

Tuon lapsen kanssa on tehty kaikki! On juostu ne saakelin "ammattilaiset" läpi (jos osasit lukea mitä olen kirjoittanut), istutaan hänen kanssaan joka päivä ja tehdään niitä koulujuttuja. Jutellaan, keskustellaan, käydään tuulettumassa, koko perhe ja kahdestaan lapsen kanssa, on iloisia asioita, on kavereita, on peliaikaa, on vastuuta kotitöiden suhteen, on kuulkaa yritetty enemmän kuin yksikään tällä palstalla.

Minä en hitto soikoon ole yrittänyt luistaa! Vaan kun KAIKKI on tehty eikä mikään tehoa, niin oikeasti, nyt saa olla. Pitäköön paskat arvosanansa, olkoon tyhmä luuseri. Kai se on turha umpiluuhun mitään yrittää.

ap

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 13:30"]

Nyt on sellainen olo, että olkoon mokoma. Hittolainen, mua ei enää kiinnosta, ajautukoon työttömäksi katuojaan, itsepä sen tilasi.

Tuo kakara on vitosella eikä koulu suju sitten mitenkään. 1-4 luokat meni hyvin, ei ongelmia, mutta nyt ei muuta olekaan. Läksyt tekemättä, kirjat kotona, häiritsee, jatkuvasti näitä huomautuksia Vilmassa. Ja koetulokset aivan karmeita, yhdessä lukemisesta ja opiskelusta huolimatta. Kun ei stn mene sen päähän mikään.

Kai se on uskottava että on patalaiska tyhmä kakara. Hitto että ottaa päähän. Ei sitten, en ota kohta enää mitään kantaa sen koulunkäyntiin. Käy tukiopetuksessa, käy erityisopettajalla, käy kuraattorilla, sen kanssa tehdään läksyt yhdessä jos tarvitsee apua, kokeisiin luku ajoitetaan useammalle päivälle jne. Mutta VI**U kun mikään ei riitä eikä auta.

Olkoon. Mä en enää jaksa.

[/quote]

Katso peiliin. Vanhempien asenne ja esimerkki on se mikä kasvattaa. Käytät lapsestasi sanoja patalaiska pentu ja hemmetin tyhmä kakara. Ei vanhemmuus aina ole helppoa, mutta en ikinä yhdistäis tuollaisia sanoja lapsiini. Vaikket sano noita lapsellesi ääneet (tietenkään...?!?) hän kuitenkin vaistoaa mitä hänestä ajattelet. Asetelma on niin että vanhemmalla on vastuu, 100%. Lapsi oppii vastuuta pala palalta, joskus tosi hitaastikin. Hänellä on 100%oikeus kasvurauhaan ja rakastetuksi tulemiseen, silloinkin kun hänen käytöksensä ei miellytä aikuista. Lapsellahan voi olla paha olo, eikä kuraattorit tai ikään muukaan siihen auta, jos hän joutuu elämään kotonaan esim. huonossa ilmapiirissä. Anteeksi vain, mutta vaikka joskus syy onkin jokin sairaus tms tai  lapsessa oleva synnynnäinen ongelma, suurin osa tuollaisista ongelmista johtuu siitä että vanhemmilla ei ole kaikki palikat kohdillaan joko omassa persoonassaan tai sitten vanhemmuudessa. Kuten sanottu, vaikka lapseni olisivat olleet tai tehneet mitä, en ikinä edes ajattelisi heistä noin rumia sanoja. Peiliin olen katsonut monet kerran ja pyrkinyt muuttamaan omaa toimintaani tai ymmärrystä. Tai ratkaisemaan jonkun oman ongelmani. Aloita vaikka siitä että hyväksyt lapsesi juuri tuollaisena, ja kerrot hänelle että rakastat häntä vaikka hän saisi kokeista pelkkiä nollia. Jos et rakasta, mene terapiaan.

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 13:49"]

No on tässä yritetty. On puhuttu kaiken helvetin psykot ja terapeutit ja vaikka mitkä, uskokaa pois. Ammattiavusta ei ole mitään hyötyä. Kuunnellaan ja minä noudatan ohjeita ja kakaraa pidetään ihan kunnossa olevana ja silti se patalaiska olio ei tee mitään. Ja jos kehtaat väittää, että minun mielestäni vanhemmuus on vain lapsen hengissäpitämistä, niin helvetin väärässä olet.

Tuon lapsen kanssa on tehty kaikki! On juostu ne saakelin "ammattilaiset" läpi (jos osasit lukea mitä olen kirjoittanut), istutaan hänen kanssaan joka päivä ja tehdään niitä koulujuttuja. Jutellaan, keskustellaan, käydään tuulettumassa, koko perhe ja kahdestaan lapsen kanssa, on iloisia asioita, on kavereita, on peliaikaa, on vastuuta kotitöiden suhteen, on kuulkaa yritetty enemmän kuin yksikään tällä palstalla.

Minä en hitto soikoon ole yrittänyt luistaa! Vaan kun KAIKKI on tehty eikä mikään tehoa, niin oikeasti, nyt saa olla. Pitäköön paskat arvosanansa, olkoon tyhmä luuseri. Kai se on turha umpiluuhun mitään yrittää.

ap

[/quote]Jos sun lapsi on todellakin NIIN huono kuin sanot niin eiköhän hänelle kohta ohjata paikka johonkin pienryhmään tai johonkin. Vai vaaditko itse vain liikaa? Tollanen lapsen haukkuminen on niin kamalaa luettavaa että ihan tosissaan sun täytyy tehdä siihen muutos. Rakastat lastasi sellaisena kuin hän on. Olet hänen äitinsä.

Ja kun luin nuo myöhemmät vastauksesi ap, niin asiahan on päivänselvä. Sulla itselläsi on niin paljon ongelmia, ettet kykene olemaan läsnäoleva, lapsen tarpeisiin vastaava vanhempi. Päinvastoin, purat omaa paskaasi lapsen niskaan. JOka ei ole, eikä voikaan olla syyllinen tai vastuussa sun ongelmista.  Lapsi oireilee, koska sä voit pahoin.  Sen psykologin ja psykiatrin pitäisi hoitaa sua, ei lasta. Ja on helppoa selitellä ja vajota itsesääliin ja syyttää olosuhteita. Ikäviä asioita tulee ja menee. Mulla tuli esim. samaan aikaan ero miehen pettämisen vuoksi, työttömyys ja vakava sairaus. Kyllähän siinä hetken oli paha olo kaikilla, mutta ei se paha olo pois mene, jos et itse sille jotain tee.