Miten päästä yli läheisen ihmissuhteen loppumisesta?

Minulla oli läheinen ystävä, jonka menetin. Hän osasi olla todella mukava ja välittävä ystävä. Erityisesti ystävyyssuhteen alussa hän oli mitä huomaavin ja suorastaan täydellinen ystävä. Olin oikeasti tosi innoissani, kun hän oli päättänyt ystävystyä minuun. Suurin osa ystävistäni oli muuttanut pois opiskelujen/töiden takia, joten olin joskus aika yksinäinen.

Vähitellen huomasin kuitenkin, kuinka minua joskus mitätöidään ja minulle ilkeillään. Hän puhui välillä halveksivaan sävyyn myös muista ihmisistä, mistä en pitänyt. Hävettikin kerran, kun hän arvosteli ääneen yhden ohikulkijan jalkoja (henkilö ei pystynyt kävelemään kunnolla, kun jaloissa näytti olevan jokin synnyinen vamma tms.) Sanoinkin ystävälleni hänen ilkeästä kommentistaan. Hänellä on itsellään outo ja huomiota herättävä kävelytyyli, joten olisin luullut hänen tuntevan empatiaa eikä haukkuvan.

Tämä ystävä sanoi jossain vaiheessa kertovansa ihmisille totuuksia, joita ihmiset eivät halua kuulla. Ja että masennukseen taipuvaiset ihmiset voivat siitä loukkaantua. Eikä hän kuulemma halunnut tarkoituksella syöstä ketään kuilun yli. Kun kyselin myöhemmin siitä, miksi hän sanoo ilkeitä asioita, vastaus oli, että eihän sanokaan. Herkät ihmiset vain loukkaantuvat helposti. Sanoi kuitenkin, että ehkä minun kohdallani hän ei noita totuuksia sanoisi, että minulle ei tulisi paha mieli. En tällöin oikein ymmärtänyt, mistä hän puhui, koska hän oli minua kohtaan aivan ihana.

Muistin jossain vaiheessa hänen kertoneen toisen kaverinsa sanoneen häntä sosiopaatiksi. Nauroin vaan kommentille, kun ei hän vaikuttanut minusta oudolta yhtään. Päinvastoin, hän oli ehkä kivoin ihminen, jonka olin tavannut. Ja samaa hän sanoi minusta. Kun tästä kivoimmasta ikinä -ihmisestä alkoi paljastua puolia, jotka tuntuivat hirveiltä, muistin hänen sosiopaatti-kommenttinsa ja aloin tutustua persoonallisuushäiriöihin. Ja kas kummaa, alkoi kuulostaa tutulta. Myös mykkäkoulu sai selityksen, kun tajusin miten minua koulutettiin toimimaan "oikealla" tavalla. Kaikille mielestäni oudoille jutuille alkoi löytyä selitys. En osaa kuitenkaan sanoa, onko hän sosiopaatti, narsisti, psykopaatti vai ihan tavallinen kusipää. Koko ajan yritin ystävyyden ajan etsiä hänen käytökselleen loogisia selityksiä kuten hänen juuri tapahtunut eronsa. Taisin olla hyvä keksimään niitä selityksiä, mutta en vain jotenkin uskonut tästä ihmisestä mitään pahaa. Emme ole enää missään tekemissä, kun hän niin päätti. Kaikki taisi olla hyvin niin kauan kun en kyseenalaistanut mitään. Ja tottelin. Minulta kuoli läheinen ja hän käski minun tällöin "käyttäytyä normaalisti", eli olla iloinen ja viihdyttää häntä, näin käsitin. En sitten totellut. Olen tyytyväinen, että hän ei ole elämässäni, mutta joskus on ikävä niitä hyviä juttuja. Jotka siis olivat tosi hyviä. Olin välillä ahdistunut, kun hän oli yli-innokas suhteeni ja nosti aina jalustalle. Mutta ajattelin, että hän on vaan luonteeltaan sellainen innostuja. Mietin, että kaipa sitä pitää opetella ottamaan vastaan kehuja paremmin. 

Eniten taitaa vaivata se, että en oikein tiedä, mikä tämä ihminen oli...ja joudun häntä näkemään joskus töiden takia. Se on ahdistavaa. Tuntuu, että muut hänen kaverinsa pitävät häntä vain vaikeana ihmisenä, mutta he eivät ole tietääkseni läheisiä. Enemmän ehkä tuttuja kuitenkin. Joten en ihmettele, etteivät muut ole huomanneet mitään. Mitä jos olenkin ihan väärässä hänen suhteensa? Vaikka olen jälkeenpäin kuullut hänestä ikäviä juttuja (raivokohtaus mitättömästä syystä, itsetuntoa alentavista kommenteista, parista ihmisestä jotka eivät tule edes samoihin juhliin kun entinen ystäväni on paikalle yms.), niin silti totuus tästä ihmisestä mietityttää vieläkin. Tiedostan kyllä, että en todennäköisesti saa ikinä tietää totuutta, vaikka kuinka alkaisin tässä avautua tapahtumista, joten joku muu keino olisi keksittävä :) Onko kukaan täällä ollut vastaavassa tilanteessa ja miten pääsitte kokemuksesta yli?