Vuoden työttömyyden ja yksinäisyyden jälkeen kaikennäköinen ihmisten kanssa asiointi ahdistaa

Siksi kannattaakin olla pidempään työttömänä. 

Itsellä tulee 10 vuotta täyteen ja enää ei ahdista lainkaan. Ei tarvitse myöskään odotella sähköposteja tai puhelinsoittoja. Sen kuin vain on työtön.

Hei AP!

Minulla pian sama tilanne, enää kuukausi ja PUM vuosi työttömyyttä takana. Töitä ei ole ihan hirveästi tarjolla, en enää suostu "alentumaan" huonompaan työhön. Alentuisin, jos ikää olisi kymmenen vuotta vähemmän. Tai henkisesti jaksaisin.

Hain muutama viikko sitten ihan mielenkiintoiseen työhön ja pääsinkin "kakkosvaiheeseen". Olin innoissani ja totta kai otettu. Selvisin omasta mielestäni kakkosvaiheessa hyvin ja odotin kutsua haastatteluun. Odotin kolme viikkoa ja sitten pamahti sähköposti "kiitos, mutta..." Siihen loppui odottelu.

Tajusin kuitenkin melko pian, että mieleni rauhoittui ja pystyin taas keskittymään paremmin. En jännittänyt, sydän ei enää pampannut ylimääräistä, kun joku soitti minulle.

Mutta kyllä, joka ikinen kerta, kun olen johonkin laittanut hakemuksen, jännitän koko ajan puhelinsoittoa ja jokainen sähköposti jännittää... En tiedä pitäiskö vaan lopettaa tuo hakeminen. Työttömänä on ihan jees olla.

Niin siinä käy. Olen itsekin aina ollut ihmispelkoinen, mutta useita vuosia työttömänä vailla ihmiskontakteja se pelko on voimistunut. Tuntuu, ettei minulla ole enää lainkaan sosiaalisia taitoja vaikka ne olivat jo alun alkaenkin heikot.

Samat on tunteet ahdistaa jo kaupassa käyntikin. Työkkärissä oikein ilmoitettiin emme osoita sinulle mitään työtä itse olen hakenut enkä saa. joutais hautaan olemasta teidän parempien veromarkkoja käyttämästä.