Minulla on unelma näyttelijän urasta, mutta ei niin kiinnosta teatteripuoli. Onko mahiksia suuntautua vain elokuviin?
Joku freelancer sanoi kerran, että Suomessa niin pienet markkinat, että melkein kaikki tekevät kumpaakin eli sekä elokuvia että ovat kiinnitettyinä teattereihin.
Olen pyrkinyt teatterikorkeakouluun, mutta karsiutunut heti ekassa vaiheessa. Nyt mietin onko minulla väärä taktiikka muutenkin, sillä jos en halua näytellä teatterissa ja teatteriin kuitenkin haen? Eli onko muita väyliä, jos haluaa näyttelijäksi? Ja nyt en siis tarkoita harrastajateattereita. Niistä saa toki kokemusta, mutta ei etene uralla. Olen toki harrastajateatterissa ollut ja mielenkiintoista ollut.
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Tuon takia ihmettelenkin, miten sinne teatterikouluun on niin kova tunku, kun todella suuri osa näyttelijän työstä on juuri sitä teatteria ja hyvin pieni osa niitä siistejä elokuvarooleja. Loppujen lopuksi näyttelijän työ olisi itsestäni tosi ankeaa, kun pitäisi tepsutella lapsellisissa maskeissa ja puvuissa huutamassa idioottimaisia vuorosanoja ja laulamassa ja tanssimassa jotain kabareeta. Kun sitä vääntää illasta toiseen, kyllä ainakin minun mielenkiintoni loppuisi aika äkkiä ja tulisi vain sellainen "mitä h*lvettiä minä täällä teen".
Sinä et siis ymmärrä, minkälaista on olla näytteljä, mutta näyttelijä, kyllä osaisi esittää sinua.
Vierailija kirjoitti:
Se, että putosit pääsykokeen ensimmäisessä vaiheessa, ei tarkoita, että peli olisi menetetty. Teatterikorkean pääsee vuosittain 12 opiskelijaa ja hakijoita on se 1000. Eli paljon potentiaalisia voi karsiutua jo ensimmäisessäkin vaiheessa. Pääsykokeet kun eivät tuonne ole samalla tavalla mitattavia juttuja kuin moneen muuhun kouluun.
Mutta... teak antaa tosi voimakkaan edun työnhaussa sekä teatteri- että elokuvapuolelle. Teakissa nimestään huolimatta koulutetaan näyttelijöitä sekä teatteriin että elokuviin.
Ilmankin teatterikorkeaa voi pärjätä. Alalla on paljon näyttelijöitä ilman teakin papereita. Mutta vaikeampaa on, koska näkyvyyttä olisi saatava jotain kautta. Tai sitten pitäisi olla verkostoja.
Mikä on vaihtoehto teakille? Olisiko hyvä liittyä jäseneksi Helsinki castingiin?
Vierailija kirjoitti:
Tuon takia ihmettelenkin, miten sinne teatterikouluun on niin kova tunku, kun todella suuri osa näyttelijän työstä on juuri sitä teatteria ja hyvin pieni osa niitä siistejä elokuvarooleja. Loppujen lopuksi näyttelijän työ olisi itsestäni tosi ankeaa, kun pitäisi tepsutella lapsellisissa maskeissa ja puvuissa huutamassa idioottimaisia vuorosanoja ja laulamassa ja tanssimassa jotain kabareeta. Kun sitä vääntää illasta toiseen, kyllä ainakin minun mielenkiintoni loppuisi aika äkkiä ja tulisi vain sellainen "mitä h*lvettiä minä täällä teen".
Toistan: teatterikorkeakoulussa koulutetaan yleisesti näyttelijöitä. Eli koulutusta saa myös elokuvanäyttelemiseen. Ja teak luo todella suuren edun työnhakuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastajateatterin kautta moni on päätynyt alalle, esimerkiksi harjoittelijaksi ammattiteatteriin. Suomessa tehdään niin vähän elokuvia, että kukaan ei niillä palkkioilla elä.
Mikä saa sinut ajattelemaan, että sinusta tulisi hyvä elokuvanäyttelijä?
Jotenkin ei vain teatterissa näytteleminen innosta etenkin, kun tietää näyttelijöiden tekevän 12-tuntisia päiviä, vaikkakin neljän tunnin tauko välissä. Vain yksi vapaapäivä viikossa. Kuka tahansa voi palaa loppuun etenkin, jos stressistä kärsinyt.
Tuo on kyllä totta, ettei elokuvia paljon Suomen puolella tehdä ja muutenkin ala aika epävarma eli mitään varmuutta työpaikasta ei ole. Osattava markkinoida itseään hyvin. Ehkä pitäisi ulkomaille suunnattava, jos enemmän elokuviin haluaa? Tosin sielläkään ei varmasti helpolla pääse. Jokin alan tutkinto siellä voi ehkä olla avuksi.
Ei ole teatterissa työpäivät noin pitkiä Terveisin alalla jo vuodesta 1976 ollut, nyt eläkkeellä.
Minkä pituisia sitten? Eikö ole klo 10-22? Päivä alkaa maskeerauksella ja meikkauksella, iltapäivällä neljän tunnin tauko vuorosanojen opetteluun?
Teatteriala: Näyttelijän säännöllinen työaika on enintään 7,5 tuntia päivässä.
https://www.kt.fi/sopimukset/nayttelijat/2020-2021/luku-3-tyoaika/yleis…
Tuleehan tuossa 10-22 työvuorossakin 8 tuntia, kun 4 tuntia taukoa välissä. Mutta päteeköhän nuo kellonajat vain esityksiin eli harjoituksissa esim 8-16?
Välissä olevaa taukoa ei tietenkään lasketa työajaksi. Silloin henkilö saa poistua työpaikalta ja tehdä mitä itse haluaa.
Teatterin työpäivä on aina kaksiosainen. Aamupäivällä harjoitukset. Sitten tauko ja illalla joko toisen näytelmän ohjelmistossa oleva näytos tai iltaharjoitukset. Viikossa on yksi vapaapäivä ja se on tavallisimmin maanantai. Kesäloma on vastaavasti pitempi, koska tehdään 6-päiväistä työviikkoa.
Kiitos, linkissä selkeät tiedot työajoista! Itsellä ollut ihan väärä käsitys ja ihan turhaan latistanut intoa. Kuka ties vaikuttanut kokeisiin valmistautumiseenkiin, jos ollut oikea palo hukassa enkä ole saanut itsestäni kaikkea siksi irti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että putosit pääsykokeen ensimmäisessä vaiheessa, ei tarkoita, että peli olisi menetetty. Teatterikorkean pääsee vuosittain 12 opiskelijaa ja hakijoita on se 1000. Eli paljon potentiaalisia voi karsiutua jo ensimmäisessäkin vaiheessa. Pääsykokeet kun eivät tuonne ole samalla tavalla mitattavia juttuja kuin moneen muuhun kouluun.
Mutta... teak antaa tosi voimakkaan edun työnhaussa sekä teatteri- että elokuvapuolelle. Teakissa nimestään huolimatta koulutetaan näyttelijöitä sekä teatteriin että elokuviin.
Ilmankin teatterikorkeaa voi pärjätä. Alalla on paljon näyttelijöitä ilman teakin papereita. Mutta vaikeampaa on, koska näkyvyyttä olisi saatava jotain kautta. Tai sitten pitäisi olla verkostoja.
Mikä on vaihtoehto teakille? Olisiko hyvä liittyä jäseneksi Helsinki castingiin?
En osaa sanoa mikä olisi paras vaihtoehto. En siis itse ole elokuva-alalla, vaikka Taideyliopistossa opiskelenkin.
Helsinki casting ei varmaan ole huono vaihtoehto, mutta en siihen yksinään nojaisi. Voisit yrittää hakea näyttelijäkoulutukseen ulkomaille. Tämä usein toki aika kallista, koska englanninkielisissä maissa on lukukausimaksut. Mutta koulujen kautta pääsee verkostoitumaan ja/tai voi saada agentin.
Voit myös katsella netin ja Suomen eri casting-sivuja. Facessa on useita ryhmiä, joissa tasaisesti etsitään esiintyjiä esim. mainoksiin.
Mutta... jos haet suoraan projekteihin niin ei kannata heti odottaa niistä palkkaa. Ainakaan kovin paljon. Jos CV:tä ei ole yhtään, ei kukaan todennäköisesti uskalla palkata rooliin. Palkallisiinkin siis voi hakea, mutta ilman kokemusta, on vaikea saada hommia.
Onko aloittajalla siis mitään kokemusta näyttelemisestä? Teatterissa tai elokuvissa? Enkä nyt tarkoita ainoastaan ammattitöitä.
Onko sinulla ketään tuttuja esittävän taiteen alalla? Jos on niin heiltä voi saada lisää neuvoja.
Ihan hyvä, kun tein tänne aloituksen. Teatterinäyttelemisestä ollut turhan negatiiviset kuvitelmat yhden tiedon perusteella. Tiedän kyllä kehittyneeni silti, vaikka karsiutunut olenkin. Se vain, kun keksisi miten tekisi vaikutuksen ja erottuisi massasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että putosit pääsykokeen ensimmäisessä vaiheessa, ei tarkoita, että peli olisi menetetty. Teatterikorkean pääsee vuosittain 12 opiskelijaa ja hakijoita on se 1000. Eli paljon potentiaalisia voi karsiutua jo ensimmäisessäkin vaiheessa. Pääsykokeet kun eivät tuonne ole samalla tavalla mitattavia juttuja kuin moneen muuhun kouluun.
Mutta... teak antaa tosi voimakkaan edun työnhaussa sekä teatteri- että elokuvapuolelle. Teakissa nimestään huolimatta koulutetaan näyttelijöitä sekä teatteriin että elokuviin.
Ilmankin teatterikorkeaa voi pärjätä. Alalla on paljon näyttelijöitä ilman teakin papereita. Mutta vaikeampaa on, koska näkyvyyttä olisi saatava jotain kautta. Tai sitten pitäisi olla verkostoja.
Mikä on vaihtoehto teakille? Olisiko hyvä liittyä jäseneksi Helsinki castingiin?
En osaa sanoa mikä olisi paras vaihtoehto. En siis itse ole elokuva-alalla, vaikka Taideyliopistossa opiskelenkin.
Helsinki casting ei varmaan ole huono vaihtoehto, mutta en siihen yksinään nojaisi. Voisit yrittää hakea näyttelijäkoulutukseen ulkomaille. Tämä usein toki aika kallista, koska englanninkielisissä maissa on lukukausimaksut. Mutta koulujen kautta pääsee verkostoitumaan ja/tai voi saada agentin.
Voit myös katsella netin ja Suomen eri casting-sivuja. Facessa on useita ryhmiä, joissa tasaisesti etsitään esiintyjiä esim. mainoksiin.
Mutta... jos haet suoraan projekteihin niin ei kannata heti odottaa niistä palkkaa. Ainakaan kovin paljon. Jos CV:tä ei ole yhtään, ei kukaan todennäköisesti uskalla palkata rooliin. Palkallisiinkin siis voi hakea, mutta ilman kokemusta, on vaikea saada hommia.
Onko aloittajalla siis mitään kokemusta näyttelemisestä? Teatterissa tai elokuvissa? Enkä nyt tarkoita ainoastaan ammattitöitä.
Onko sinulla ketään tuttuja esittävän taiteen alalla? Jos on niin heiltä voi saada lisää neuvoja.
Ei ole kuin harrastajateatterista kokemusta ja ketään tuttuja ei valitettavasti ole. Ei pelkästään ole kalliita, mutta koronatilanne pelottaa nykyään ja onhan se aika iso päätös muuttaa ulkomaille.
Jatkan vielä, koska näyttää siltä, että oletkin avoimempi myös teatteriin.
Teattereihin voi lähettää avoimen hakemuksen ja kysyä, jos tarvitsisivat lisäesiintyjiä, joihinkin teoksiinsa. Näitä hommia tosin kannattaa kysyä maakuntien keskisuurissa teattereista. Eli ei esim Helsingin kaupunginteatterista. Isoimmat teatterit käyttävät vain ammattilaisia. Mutta keskisuuret teatterit saattavat ottaa aivan pieniin rooleihin tai sitten taustahenkilöiksi myös harrastajia.
Osaatko laulaa tai tanssia? Nuo taidot teatteripuolella ovat tärkeitä, koska musikaalit ovat kovassa suosiossa tällä hetkellä.
Voisit myös etsiä eri näyttelijäntyön kursseja, joilla voisit käydä. Pääset parantamaan taitojasi ja voit hommia hakiessa kertoa saaneeksi opetusta.
Jos kokemusta ei näyttelijäntyöstä ole lainkaan niin suosittelisin menemään mukaan harrastajaprojekteihin. Saisit jotain kosketusta tekemiseen.
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä, kun tein tänne aloituksen. Teatterinäyttelemisestä ollut turhan negatiiviset kuvitelmat yhden tiedon perusteella. Tiedän kyllä kehittyneeni silti, vaikka karsiutunut olenkin. Se vain, kun keksisi miten tekisi vaikutuksen ja erottuisi massasta?
Ei sinusta näyttelijäksi ole. Olisit jo ottanut selvää edes asioista. Jos keksimällä pitää keksiä, millä tekee vaikutuksen, niin tuhoon tuomittu yritys.....
Tosiasia on se, että vain harva pääsee näyttelemällä liksoille. Ja jos vielä rajaat hommat elokuviin + ulkomaille, niin vielä mahdottomampi yhtälö. Ellet ole sitten käsittämättömän kaunis.
Sinulla ei ole näyttelimiseen paloa, ainoastaan kuvitelma kuuluisuudesta, jota et tule saavuttamaan.
Laajasalon opistossa tjsp on joku näyttelijänkin linja. En sitten tiedä, onko yksi tyhjän kanssa kun on toisen asteen opintoja vaan
Enkä usko, että ikäkään on este näyttelijäksi ryhtymiseen. Jos on esim 50v(itse en ole, mutta vain esimerkki) ja hyvin lahjakas ja tarpeeksi hyvä, väittäisin pystyvän tekemään vaikutuksen, vaikka monilla taipumus lannistaa iäkkäämpiä. Teak usein sanonut ettei heillä ole ikärajaa ja tähän uskon koska huomaan monesti mitä olisin voinut tehdä paremmin ja joka kerta oppinut uutta. Keskeinen kysymys vain on miten tehdä vaikutus niin, että erottuu muista eikä esitys näytä samankaltaiselta kuin muilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastajateatterin kautta moni on päätynyt alalle, esimerkiksi harjoittelijaksi ammattiteatteriin. Suomessa tehdään niin vähän elokuvia, että kukaan ei niillä palkkioilla elä.
Mikä saa sinut ajattelemaan, että sinusta tulisi hyvä elokuvanäyttelijä?
Jotenkin ei vain teatterissa näytteleminen innosta etenkin, kun tietää näyttelijöiden tekevän 12-tuntisia päiviä, vaikkakin neljän tunnin tauko välissä. Vain yksi vapaapäivä viikossa. Kuka tahansa voi palaa loppuun etenkin, jos stressistä kärsinyt.
Tuo on kyllä totta, ettei elokuvia paljon Suomen puolella tehdä ja muutenkin ala aika epävarma eli mitään varmuutta työpaikasta ei ole. Osattava markkinoida itseään hyvin. Ehkä pitäisi ulkomaille suunnattava, jos enemmän elokuviin haluaa? Tosin sielläkään ei varmasti helpolla pääse. Jokin alan tutkinto siellä voi ehkä olla avuksi.
Ei ole teatterissa työpäivät noin pitkiä Terveisin alalla jo vuodesta 1976 ollut, nyt eläkkeellä.
Niin, ei ihan 12 tuntisia. Teatterista riippuen 10/11-14.30-15 ja 18/18.30-21.30/22 ja edelleen kuusi päivää viikossa. Toki päivät voivat olla snadisti lyhyempiä riippuen maskiajasta ja esityksen kestosta, tai sitten pidempiä.
Et ole teatterissa töissä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä, kun tein tänne aloituksen. Teatterinäyttelemisestä ollut turhan negatiiviset kuvitelmat yhden tiedon perusteella. Tiedän kyllä kehittyneeni silti, vaikka karsiutunut olenkin. Se vain, kun keksisi miten tekisi vaikutuksen ja erottuisi massasta?
Älä vaan yritä tehdä vaikutusta ja erottua massasta. Melkein kaikki sortuvat näiden yrittämiseen ensimmäisellä hakukerralla, eli esittämään mielenkiintosita ja persoonallista ihmistä hartiavoimin. Sellainen on kauheaa katsottavaa. Ole oma itsesi, juuri niin epävarma, herkkä, ujo, kokematon ja jännittävä kuin satut olemaan. Potentiaalisi kehityä hyväksi näyttelijäksi näkyy silloin paljon paremmin. Opiskelemaan otetaan materiaalia, josta koulutus ja muutama vuosi ammatissa vasta tekee näyttelijän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä, kun tein tänne aloituksen. Teatterinäyttelemisestä ollut turhan negatiiviset kuvitelmat yhden tiedon perusteella. Tiedän kyllä kehittyneeni silti, vaikka karsiutunut olenkin. Se vain, kun keksisi miten tekisi vaikutuksen ja erottuisi massasta?
Ei sinusta näyttelijäksi ole. Olisit jo ottanut selvää edes asioista. Jos keksimällä pitää keksiä, millä tekee vaikutuksen, niin tuhoon tuomittu yritys.....
Tosiasia on se, että vain harva pääsee näyttelemällä liksoille. Ja jos vielä rajaat hommat elokuviin + ulkomaille, niin vielä mahdottomampi yhtälö. Ellet ole sitten käsittämättömän kaunis.
Sinulla ei ole näyttelimiseen paloa, ainoastaan kuvitelma kuuluisuudesta, jota et tule saavuttamaan.
Sinä et saa minua lannistettua. Päinvastoin entistä tarmokkaammin menen tavoitettani kohti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastajateatterin kautta moni on päätynyt alalle, esimerkiksi harjoittelijaksi ammattiteatteriin. Suomessa tehdään niin vähän elokuvia, että kukaan ei niillä palkkioilla elä.
Mikä saa sinut ajattelemaan, että sinusta tulisi hyvä elokuvanäyttelijä?
Jotenkin ei vain teatterissa näytteleminen innosta etenkin, kun tietää näyttelijöiden tekevän 12-tuntisia päiviä, vaikkakin neljän tunnin tauko välissä. Vain yksi vapaapäivä viikossa. Kuka tahansa voi palaa loppuun etenkin, jos stressistä kärsinyt.
Tuo on kyllä totta, ettei elokuvia paljon Suomen puolella tehdä ja muutenkin ala aika epävarma eli mitään varmuutta työpaikasta ei ole. Osattava markkinoida itseään hyvin. Ehkä pitäisi ulkomaille suunnattava, jos enemmän elokuviin haluaa? Tosin sielläkään ei varmasti helpolla pääse. Jokin alan tutkinto siellä voi ehkä olla avuksi.
Ei ole teatterissa työpäivät noin pitkiä Terveisin alalla jo vuodesta 1976 ollut, nyt eläkkeellä.
Niin, ei ihan 12 tuntisia. Teatterista riippuen 10/11-14.30-15 ja 18/18.30-21.30/22 ja edelleen kuusi päivää viikossa. Toki päivät voivat olla snadisti lyhyempiä riippuen maskiajasta ja esityksen kestosta, tai sitten pidempiä.
Et ole teatterissa töissä.
Mutta ei kai koko vuotta noilla kellonajoilla? Eikö päde ennemmin lähemmäksi esityksiä? Minulla ei siis mitään kuvaa siitä miten paljon esityksiä edes on, kun pelkästään harrastajateatterissa näytellyt, jossa harjoitellaan jotain puoli vuotta ja pari viikkoa tiheämpi aikataulu esitysten takia.
Minkä ikäinen olet? Mitä olet tehnyt haaveiden eteen? Muuta siis kuin hakenut teakiin?
Vaikka ei teatterikoulun pääsisi, voi itseään kehittää monin tavoin. On näyttelijäntyön kursseja, laulutunteja ja tanssitunteja. Kaikki nuo taidot ovat tärkeitä esiintyvän taiteen alalla. Näty tietysti tärkein, jos haluaa näyttelijäksi, mutta nuo muut taidot laajentavat kenttää. Esimerkiksi musikaaleissa pitää osata laulaa ja tanssia.
Nyt aloittajasta saa sen kuvan, että haaveillaan paljon, mutta asioita ei niin tehdä. Olen pahoillani, jos oletuksena on väärä, mutta tuollaisen kuvan tekstistä saa. Taitojaan kehittämällä saa sekä täytettä CV:hen että kosketusta alalle. Miten voi tietää varmasti haluavansa alalle, jos ei ole tehnyt yhtään mitään alaan liittyvää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastajateatterin kautta moni on päätynyt alalle, esimerkiksi harjoittelijaksi ammattiteatteriin. Suomessa tehdään niin vähän elokuvia, että kukaan ei niillä palkkioilla elä.
Mikä saa sinut ajattelemaan, että sinusta tulisi hyvä elokuvanäyttelijä?
Jotenkin ei vain teatterissa näytteleminen innosta etenkin, kun tietää näyttelijöiden tekevän 12-tuntisia päiviä, vaikkakin neljän tunnin tauko välissä. Vain yksi vapaapäivä viikossa. Kuka tahansa voi palaa loppuun etenkin, jos stressistä kärsinyt.
Tuo on kyllä totta, ettei elokuvia paljon Suomen puolella tehdä ja muutenkin ala aika epävarma eli mitään varmuutta työpaikasta ei ole. Osattava markkinoida itseään hyvin. Ehkä pitäisi ulkomaille suunnattava, jos enemmän elokuviin haluaa? Tosin sielläkään ei varmasti helpolla pääse. Jokin alan tutkinto siellä voi ehkä olla avuksi.
Ei ole teatterissa työpäivät noin pitkiä Terveisin alalla jo vuodesta 1976 ollut, nyt eläkkeellä.
Niin, ei ihan 12 tuntisia. Teatterista riippuen 10/11-14.30-15 ja 18/18.30-21.30/22 ja edelleen kuusi päivää viikossa. Toki päivät voivat olla snadisti lyhyempiä riippuen maskiajasta ja esityksen kestosta, tai sitten pidempiä.
Et ole teatterissa töissä.
Harjoituksiin ei maskeerata kuin vasta viimeisissä harjoituksissa ja muutama koemaskeeraus. Näyttelijät tekevät tavallisesti itse maskinsa. Nykyisin esitykset kestävät alle kolme tuntia, pitemmät on poikkeuksia. Käytännössä useimmat ohjaajat suunnittelevat harjoitukset niin, ettei kaikkien tarvitse olla paikalla kaikissa harjoituksissa. Käytännössä työaika on usein paljon lyhyempi kuin mitä työehtosopimus sallisi. kaikki näyttelijät eivät myöskään ole samoissa esityksissä mukana. Illalla harjoitellan jos pystytään vajaalla miehityksellä, kun osa on esityksessä toisaalla näyttämöllä.
Ja en ole ammatiltani näyttelijä vaan dramaturgi-ohjaaja. Olen näytellyt vain yhdessä teatterikappaleessa, yhdessä elokuvassa ja yhdessä tv-tuotannossa.
Jos olisit hakemassa esim. oikustiedettä lukemaan, mutta ilmoittaisit, että sinua kiinnostaa perheoikeudelliset hommat, mutta ei yritysoikeus, se olisi aivan hyväksyttävää mammojen mielestä.
Et kuitenkaan saa sanoa, että haluaisit näytellä vain elokuvissa, etkä teatterissa.
Tervetuloa av:lle!
Tuon takia ihmettelenkin, miten sinne teatterikouluun on niin kova tunku, kun todella suuri osa näyttelijän työstä on juuri sitä teatteria ja hyvin pieni osa niitä siistejä elokuvarooleja. Loppujen lopuksi näyttelijän työ olisi itsestäni tosi ankeaa, kun pitäisi tepsutella lapsellisissa maskeissa ja puvuissa huutamassa idioottimaisia vuorosanoja ja laulamassa ja tanssimassa jotain kabareeta. Kun sitä vääntää illasta toiseen, kyllä ainakin minun mielenkiintoni loppuisi aika äkkiä ja tulisi vain sellainen "mitä h*lvettiä minä täällä teen".