Äitiyslomalta töihin palaavat onko teille käynyt näin
Oon nyt reilun kuukauden ollut töissä ja musta tuntuu että mua ei enää haluta sinne. Tuntuu että kaikki haikailee mun sijaisen perään tyyliin " L kyllä teki tarvittaessa ekstraakin, että saatiin hommat tehtyä. L sanoi että hänelle saa soittaa vaikka yöllä. L oli aina valmis auttamaan. Niin väärin että L joutui lähtemään. " Jopa esimies harmitteli mulle että "Kyllä oli suuri menestys,kun L joutui lähtemään".
Mä oon aina ollut tarkka vapaa-ajasta ,enkä ole suostunut tekemään ekstraa, enkä halua että mulle soitetaan työasioissa,kun olen vapaalla. Töissä koen kuitenkin antaneeni aina kaikkeni. Nyt en tiedä pitäisikö luopua näistä periaatteista vai mitä mä teen. Vai oonko vaan vainoharhainen,kun tuntuu että mua ei enää haluta töihin?Onko muille äippälomalta palaaville käynyt näin?
Nimimerkillä eka ja vika lapsi. En uskalla enää jäädä äippikselle toista kertaa.
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Itse joustan ja odotan että työnantaja myös joustaa tarvittaessa. Hyvin on toiminut tähän mennessä.
Onhan joustavat työkaverit paljon miellyttävämpiä kuin ne, joilta hiiri tippuu tasan klo 16. Ei susta pienen lapsen äitinä ihan äkkiä tule se mukava työkaveri. Todennäköisesti joudut olemaan paljon töistä poissa sairaan lapsen kanssa, yleensähän se on äiti joka joustaa. Sulla on siihen oikeus, mutta ei sun kollegat arvosta sun omistautumista perheelle. Olen lapseton, mutta se ei varmaan ketään yllätä.
Kukaan ei anna sulle mitalia lapsettomuudesta eikä kateus perheellisiä kohtaan kaunista.
Vierailija kirjoitti:
Käsittämättömiä vastauksia. Ei ap:n tartte joustaa työajoissa ellei sitten ole selkeästi sovitaan, miten ylityöt korvataan. Pienen lapsen äidin ei tarvitse pyydellä anteeksi olemassaoloaan.
Pienenlapsen äiti ei ole lapsensa kanssa universumin keskipiste vaikka vaatimuksien perusteella näin haluaisivat. Lapsi on naisen oma henkilökohtainen valinta ja se ei vaikuta työyhteisöön millään tavalla
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä ap:n tapaus yleistäkin Suomessa? Vai puhtaasti firmasta kiinni?
Voi olla kiinni ihan puhtaasti henkilökemioista. "L" on saattanut olla tykätympi työkaveri kuin ap. Enkä siis tarkoita, että ap:ssakaan olisi yhtään mitään vikaa, mutta joidenkin kanssa vain jutut sopivat paremmin yksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittämättömiä vastauksia. Ei ap:n tartte joustaa työajoissa ellei sitten ole selkeästi sovitaan, miten ylityöt korvataan. Pienen lapsen äidin ei tarvitse pyydellä anteeksi olemassaoloaan.
Pienenlapsen äiti ei ole lapsensa kanssa universumin keskipiste vaikka vaatimuksien perusteella näin haluaisivat. Lapsi on naisen oma henkilökohtainen valinta ja se ei vaikuta työyhteisöön millään tavalla
Tässä tapauksessa äidillä ei ole mitään erityisvaatimuksia. Tuskin ne työkaveritkaan vastailee öisin puhelimeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä ap:n tapaus yleistäkin Suomessa? Vai puhtaasti firmasta kiinni?
Voi olla kiinni ihan puhtaasti henkilökemioista. "L" on saattanut olla tykätympi työkaveri kuin ap. Enkä siis tarkoita, että ap:ssakaan olisi yhtään mitään vikaa, mutta joidenkin kanssa vain jutut sopivat paremmin yksiin.
Jos tästä sijaisesta oikeasti olisi haluttu pitää kiinni, hänelle olisi löytynyt jatkoa tavalla tai toisella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittämättömiä vastauksia. Ei ap:n tartte joustaa työajoissa ellei sitten ole selkeästi sovitaan, miten ylityöt korvataan. Pienen lapsen äidin ei tarvitse pyydellä anteeksi olemassaoloaan.
Pienenlapsen äiti ei ole lapsensa kanssa universumin keskipiste vaikka vaatimuksien perusteella näin haluaisivat. Lapsi on naisen oma henkilökohtainen valinta ja se ei vaikuta työyhteisöön millään tavalla
Tässä tapauksessa äidillä ei ole mitään erityisvaatimuksia. Tuskin ne työkaveritkaan vastailee öisin puhelimeen.
Jos muut joustaa koko työyhteisössä ja tämä äiti pitää kiinni oikeuksistaan, ei jousta, ei auta ja eikä suostu edes vastaamaan puhelimeen jos kysyttäisiin työasioista vapaa-ajalla niin kuin muut tekee niin kyllähän se alkaa olemaan erityisvaatimus
Kun on hyvä työntekijä kaikin puolin niin ei ole uhkaa, että toinen veisi paikan.
Enpä ole kuullut ap:n tapaista. Pitäkää itsenne parhaana ja " täydellisenä" niin olette aina tervetulleita takaisin, oli tauon syy sairausloma tai mammaloma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä ap:n tapaus yleistäkin Suomessa? Vai puhtaasti firmasta kiinni?
Voi olla kiinni ihan puhtaasti henkilökemioista. "L" on saattanut olla tykätympi työkaveri kuin ap. Enkä siis tarkoita, että ap:ssakaan olisi yhtään mitään vikaa, mutta joidenkin kanssa vain jutut sopivat paremmin yksiin.
Jos tästä sijaisesta oikeasti olisi haluttu pitää kiinni, hänelle olisi löytynyt jatkoa tavalla tai toisella.
No tuo taas riippuu aivan täysin firmasta/työnantajasta. Esim. julkisella sektorilla ei tuosta noin tyhjästä luoda työpaikkaa sijaiselle, vaikka esimies haluaisi.
No minä sain kenkää pari kuukautta hoitovapaan jälkeen. Oli yt:t. Ei ollut vaikea arvata syytä. Miesten isyyslomat ei taas olleet mikään ongelma. Miesvaltainen ala siis kyseessä. Jatkoin sitten tovin kotona oloa lasten kanssa. Ja tässä vajaan 10 vuoden aikana oon kerran ollut poissa töistä lapsen takia. Kun eivät kipeänä ole edes joka vuosi. Vain naisille ne lapset on rasite työelämässä.
On paljon terveempää rajata työtä ja huolehtia omasta jaksamisesta kuin joustaa loputtomiin ja ajautua burnouttiin. Se sijainen olisi saattanut tulla vielä työnantajalle kalliiksi liiallisella joustamisella jos esim. ajautuu burnouttiin. On lopulta paljon parempi myös työnantajalle, että tuntee omat rajansa ja pitää huolta jaksamisestaan. Tsemppiä ap! Älä välitä puheista. Ei ne jaksa kauan puhua kun asia jo unohtuu ja kun huomaavat että olet vahva ihminen etkä muserru sijaisen kehumisista. Voit vaikka yhtyä kehuihin, että olipa kyllä loisto juttu että sattui niin hyvä sijainen, pyydetään häntä sitten taas firmaan kun Pertti jää eläkkeelle tai Maija pitää vuorotteluvapaata ja että olet suositellutkin sijaista jo muutamien tuttavien firmoihin. ;-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittämättömiä vastauksia. Ei ap:n tartte joustaa työajoissa ellei sitten ole selkeästi sovitaan, miten ylityöt korvataan. Pienen lapsen äidin ei tarvitse pyydellä anteeksi olemassaoloaan.
Pienenlapsen äiti ei ole lapsensa kanssa universumin keskipiste vaikka vaatimuksien perusteella näin haluaisivat. Lapsi on naisen oma henkilökohtainen valinta ja se ei vaikuta työyhteisöön millään tavalla
Tässä tapauksessa äidillä ei ole mitään erityisvaatimuksia. Tuskin ne työkaveritkaan vastailee öisin puhelimeen.
Jos muut joustaa koko työyhteisössä ja tämä äiti pitää kiinni oikeuksistaan, ei jousta, ei auta ja eikä suostu edes vastaamaan puhelimeen jos kysyttäisiin työasioista vapaa-ajalla niin kuin muut tekee niin kyllähän se alkaa olemaan erityisvaatimus
Mitään tuollaista ei tullut esille aloittajan viestissä. Työkaverit ei taatusti jousta yhtään enempää, mutta tottuivat pomputtelemaan sijaista.
Joustoista sovitaan muutenkin esimiehen kanssa, ei pompottelevien työkaverien. Työajat on tarkoitettu noudatettavaksi eikä kenenkään tartte uhrata vapaa-aikaa työlle, johtajasopimukset sitten erikseen mutta sellaisesta ei ole ilmeisesti kyse.
Näen tän jutun tulevaisuuden niin selvästi. AP tietää oikeutensa, nyt on seuraavat 8 vuotta piikki auki saikuttaa, koska ensin on lapsi sairaana ja sitten perään sairastuu itse. Kyllä nää omista oikeuksistaan huolehtivat tiedetään. Lomien osalta vaaditaan toki etuoikeus, koska lapsi ja valtaosa vuodesta saikutetaan, koska lapsi sairaana.
Otan osaa ap. Itselläni kokemus toisesta ääripäästä,eikä kiva sekään. Vauvan ollessa vähän vaille 9kk esimies soittaa enkö olisi tulossa jo töihin. Sanoin että olen ainakin siihen asti pois kun lapsi täyttää 1v,ehkä pidempäänkin. Esimies rupesi itkemään ettei hänellä ole sitten ketään ja enkö edes puolikasta voisi ajatella. Lopulta lupasin satunnaisesti keikkailla silloin kun mies voi olla vauvan kanssa. Näin siis hoitoalalla. Ja siellä ihan arkipäivää että viestiä/ puhelua tulee yölläkin että tulisitko aamuun,iltaan,yöhön jne... itse koin sen ainakin hyvin raskaaksi ettei vapaallakaan saanut olla rauhassa.
Typerää käytöstä heiltä.
Työttömäni tuurasin henkilöä, jolla oli vapaata hänen lapsensa hoidon vuoksi.
Lapsettomana pystyin joustamaan ja venymään, joten hän pelkäsi, että yritän viedä hänen paikkansa.
En tietenkään yrittänyt, vaan etsin toisen työpaikan.
Toivotaan, että kollegasi jatkossa ymmärtävät, että pienen lapsesi elämä on tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä ap:n tapaus yleistäkin Suomessa? Vai puhtaasti firmasta kiinni?
Voi olla kiinni ihan puhtaasti henkilökemioista. "L" on saattanut olla tykätympi työkaveri kuin ap. Enkä siis tarkoita, että ap:ssakaan olisi yhtään mitään vikaa, mutta joidenkin kanssa vain jutut sopivat paremmin yksiin.
Jos tästä sijaisesta oikeasti olisi haluttu pitää kiinni, hänelle olisi löytynyt jatkoa tavalla tai toisella.
No tuo taas riippuu aivan täysin firmasta/työnantajasta. Esim. julkisella sektorilla ei tuosta noin tyhjästä luoda työpaikkaa sijaiselle, vaikka esimies haluaisi.
Julkisella sektorilla nimenomaan ketjutetaan erilaisia määräaikaisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Näen tän jutun tulevaisuuden niin selvästi. AP tietää oikeutensa, nyt on seuraavat 8 vuotta piikki auki saikuttaa, koska ensin on lapsi sairaana ja sitten perään sairastuu itse. Kyllä nää omista oikeuksistaan huolehtivat tiedetään. Lomien osalta vaaditaan toki etuoikeus, koska lapsi ja valtaosa vuodesta saikutetaan, koska lapsi sairaana.
Kai sä ymmärrät, että se on ihan normaalia, että pieni lapsi sairastaa? Mitä tässä pitäisi tehdä, kaikkien jättää lapset tekemättä? Et sä saa mitään apua tällä hetkellä pienen lapsen hoitoon, et voi pyytää mummoja, et saa kotiapua, et voi edes palkata järjestöiltä hoitajaa, koska korona. Niin mikä on sun ratkaisu nyt tähän? Syyllistää vähän lisää vanhempia? Lasten tekeminen pitää lopettaa kokonaan ja täytetään maahan muuttajilla Suomi, että edes joku maksaa eläkkeet?
Vierailija kirjoitti:
Käsittämättömiä vastauksia. Ei ap:n tartte joustaa työajoissa ellei sitten ole selkeästi sovitaan, miten ylityöt korvataan. Pienen lapsen äidin ei tarvitse pyydellä anteeksi olemassaoloaan.
Työkavereiden kommentit tuskin mitenkään liittyvät aloittajan äitiyteen vaan tapaan tehdä työtään ylipäätään. Tuskin hänen tapansa ovat tässä kuukauden aikana aiemmasta muuttuneet niin radikaalisti, että työkaverit ovat vasta nyt alkaneet haikailla sijaisen perään.
Mä en ole koskaan kuullut kenenkään kommentoivan noin suoraan työkaverilleen mitään, vaikka mullakin on sellaisia kollegoita ollut, jotka ovat työyhteisöä kuormittaneet. Siksi ajattelenkin, että aloittajan täytyy olla harvinaisen epäyhteistyökykyinen.
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa ap. Itselläni kokemus toisesta ääripäästä,eikä kiva sekään. Vauvan ollessa vähän vaille 9kk esimies soittaa enkö olisi tulossa jo töihin. Sanoin että olen ainakin siihen asti pois kun lapsi täyttää 1v,ehkä pidempäänkin. Esimies rupesi itkemään ettei hänellä ole sitten ketään ja enkö edes puolikasta voisi ajatella. Lopulta lupasin satunnaisesti keikkailla silloin kun mies voi olla vauvan kanssa. Näin siis hoitoalalla. Ja siellä ihan arkipäivää että viestiä/ puhelua tulee yölläkin että tulisitko aamuun,iltaan,yöhön jne... itse koin sen ainakin hyvin raskaaksi ettei vapaallakaan saanut olla rauhassa.
Vapaalla ei ole mikään pakko vastata esimiehen puheluihin.
Vierailija kirjoitti:
No jos kaikki todella haikailevat toisen perään ja toden totta vielä sanovat sen noin suoraan niin kyllä mä myös peiliin katsoisin. Että onko jotain asioita, joita voisin itse tehdä paremmin.
Toiset ovat tossuja ja myöntyvät kaikkeen, alistuen suorastaan. Totta kai sellaisen perään haikaillaan ja omia puolia pitävää pidetään uhkana. Sellaisesta kun ei saa täyttä hyötyä imettyä irti.
Käsittämättömiä vastauksia. Ei ap:n tartte joustaa työajoissa ellei sitten ole selkeästi sovitaan, miten ylityöt korvataan. Pienen lapsen äidin ei tarvitse pyydellä anteeksi olemassaoloaan.