Äitiyslomalta töihin palaavat onko teille käynyt näin
Oon nyt reilun kuukauden ollut töissä ja musta tuntuu että mua ei enää haluta sinne. Tuntuu että kaikki haikailee mun sijaisen perään tyyliin " L kyllä teki tarvittaessa ekstraakin, että saatiin hommat tehtyä. L sanoi että hänelle saa soittaa vaikka yöllä. L oli aina valmis auttamaan. Niin väärin että L joutui lähtemään. " Jopa esimies harmitteli mulle että "Kyllä oli suuri menestys,kun L joutui lähtemään".
Mä oon aina ollut tarkka vapaa-ajasta ,enkä ole suostunut tekemään ekstraa, enkä halua että mulle soitetaan työasioissa,kun olen vapaalla. Töissä koen kuitenkin antaneeni aina kaikkeni. Nyt en tiedä pitäisikö luopua näistä periaatteista vai mitä mä teen. Vai oonko vaan vainoharhainen,kun tuntuu että mua ei enää haluta töihin?Onko muille äippälomalta palaaville käynyt näin?
Nimimerkillä eka ja vika lapsi. En uskalla enää jäädä äippikselle toista kertaa.
Kommentit (56)
Toinen jousti ja oli avulias ja sinä pidät kiinni oikeuksistasi, et jousta etkä auta niin en yhtään ihmettele että sinusta ei pidetä kun toinen oli paljon parempi työkaveri
Sama kokemus mulla kun palasin pitkältä sairauslomalta paitsi että sijainen on palkattu vakinaiseksi ja mulla ei ole enää työnkuvaa kun sijainen pitää hampain kynsin kiinni kaikista työtehtävistä. No, maksaisivat mut ulos niin lähtisin. Tsemppiä sulle ja pidä kiinni noista sun periaatteista. Ne on terveet.
Tsemppiä! Ei kuulosta reilulta tai normaalilta käytökseltä. Kannattaa vaan suhtautua neutraalisti, hoitaa hommansa huolella ja pitää kiinni oikeuksistaan. Ei sinun tarvitse ryhtyä tekemään ylimääräisiä asioita tai vastata puheluihin yöllä jos se ei kuulu työhösi. Sijaisen ylimääräiset tekemiset ja vapaaehtoinen orjatyö eivät voi määrittää sinun työnkuvaasi jos näitä juttuja ei ole sopimukseesi kirjattu.
Itse olen vielä lasten kanssa kotona ja palaan töihin ensi syksynä. Olen töissä Saksassa ja täällä ei onneksi suhtauduta vanhempainvapaata ottaneisiin noin ikävästi. Meidän isossa firmassa on ainakin hyvä ilmapiiri.
Onko tämä ap:n tapaus yleistäkin Suomessa? Vai puhtaasti firmasta kiinni?
Mitä tarkoittaa, että et suostu(nut) tekemään ekstraa?
Sinäänsä ikävä tilanne sinulle kun eihän mikään laki velvoita tekemään extraa ja auttamaan muita mutta ymmärrän kyllä työkavereitasi ja pomoasi koska minustakin sijaisesi kuulostaa mukavammalta työkaverilta ja paremmalta työntekijältä kuin sinä kun voi tarvittaessa vähän joustaakin eikä vaan sokeasti pitänyt kiinni jostain periaatteesta. Itse en ole koskaan ajatellut että pieni jousto olisi niin kamalaa jos ei kuitenkaan ole kyse siitä että ihan jatkuvasti useita kertoja viikossa pitäisi tehdä extraa. Ja työkavereiden auttaminen on minusta ihan normaalia työyhteisössä.
No jos kaikki todella haikailevat toisen perään ja toden totta vielä sanovat sen noin suoraan niin kyllä mä myös peiliin katsoisin. Että onko jotain asioita, joita voisin itse tehdä paremmin.
Tuossa tilanteessa itse lopetin tuollaisessa pas*aduunissa rypemisen ja vaihdoin työpaikkaan, jossa mua arvostetaan. Nimimerkillä 4 lasta ja työpaikalla näihin uutisiin on suhtauduttu vain positiivisesti.
Se L on ollut siellä töissä muutaman kuukauden, helppo se on silloin esittää ja joustaa ja myöntyä kaikkeen. L voisi kokeilla juosta esimiehen mielen mukaan vaikka 5 vuotta.
Ensin ollaan pitkä aika pois töistä ja heti töihin palatessa aletaan kitiseen oikeuksista ja joustamattomuudesta. Ilmeisestikin et olisi edes halunnut palata töihin kun on noin ahdistuit heti?
Vierailija kirjoitti:
Toinen jousti ja oli avulias ja sinä pidät kiinni oikeuksistasi, et jousta etkä auta niin en yhtään ihmettele että sinusta ei pidetä kun toinen oli paljon parempi työkaveri
Ensimmäinen työpaikkakiusaaja / pahanilmanlintu ilmoittautuu tässä heti mukaan keskusteluun.
Mistä sinä tiedät millainen työkaveri ap on? Hän voi olla mukava, kohtelias ja ahkera työssään.
Mutta miksi hänen pitäisi joustaa kohtuuttomasti ja tehdä asioita jotka eivät hänen työnkuvaansa kuulu? Ap voi silti tehdä työnsä parhaalla mahdollisella tavalla vaikka hän ei suostukaan kaikkeen mitä häneltä keksitään vaatia.
Vai suostutko sinä tekemään töissä asioita, jotka eivät työnkuvaasi kuulu? Vai käytkö edes töissä?
Vierailija kirjoitti:
No jos kaikki todella haikailevat toisen perään ja toden totta vielä sanovat sen noin suoraan niin kyllä mä myös peiliin katsoisin. Että onko jotain asioita, joita voisin itse tehdä paremmin.
Mutta kun nämä äiti ihmiset on täydellisiä niin ihan kaikissa muissa kuin itsessä pitää ollaa jotain vikaa
Joustatko ikinä missään tilanteissa? Omista oikeuksistaan saa kyllä pitää kiinni, mutta mielestäni hyvässä yhteisössä voi joustaakin joskus. Varsinkin, jos odotat itse joustoa vaikka lasten vasukeskustelun tai neuvolakäyntien takia.
Itse joustan ja odotan että työnantaja myös joustaa tarvittaessa. Hyvin on toiminut tähän mennessä.
Onhan joustavat työkaverit paljon miellyttävämpiä kuin ne, joilta hiiri tippuu tasan klo 16. Ei susta pienen lapsen äitinä ihan äkkiä tule se mukava työkaveri. Todennäköisesti joudut olemaan paljon töistä poissa sairaan lapsen kanssa, yleensähän se on äiti joka joustaa. Sulla on siihen oikeus, mutta ei sun kollegat arvosta sun omistautumista perheelle. Olen lapseton, mutta se ei varmaan ketään yllätä.
Kannattaa antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Meidänkin työpaikalla muka kaivataan lähteneitä vaikka oikeasti silloin kun he olivat töissä, heitä haukuttiin.
Tuo on vain tapa yrittää horjuttaa sinun asemaa. Älä lähde tuohon peliin mukaan ollenkaan. Seuraavan kerran kun joku kehuu, että sijaiselle sai soittaa keskellä yötä, kysy siltä sijaisen kehujalta viattomasti, että saako sille kehujalle soittaa keskellä yötä. Eiköhän hiljene.
Ehkä sille sijaiselle oli luvattu, että voi saada jatkoa. Ei niitä sijaisia yleensä kohdella hyvin missään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen jousti ja oli avulias ja sinä pidät kiinni oikeuksistasi, et jousta etkä auta niin en yhtään ihmettele että sinusta ei pidetä kun toinen oli paljon parempi työkaveri
Ensimmäinen työpaikkakiusaaja / pahanilmanlintu ilmoittautuu tässä heti mukaan keskusteluun.
Mistä sinä tiedät millainen työkaveri ap on? Hän voi olla mukava, kohtelias ja ahkera työssään.
Mutta miksi hänen pitäisi joustaa kohtuuttomasti ja tehdä asioita jotka eivät hänen työnkuvaansa kuulu? Ap voi silti tehdä työnsä parhaalla mahdollisella tavalla vaikka hän ei suostukaan kaikkeen mitä häneltä keksitään vaatia.Vai suostutko sinä tekemään töissä asioita, jotka eivät työnkuvaasi kuulu? Vai käytkö edes töissä?
Käyn kyllä ja suostun joustamaan ja sekös meidän työpaikan naisia kiukuttaa kun tienaankin enemmän juuri sen takia että joustanut ja teen enemmän töitä enkä itke oikeuksien perään. Itse joustan ja teen ylitöitä aina kun pyydetään joka on johtanut palkan kasvuun ja siihen että saan aina kaikki vapaat mitä olen pyytänyt ilman ongelmia ettei tarvi kahvihuoneessa haukkua pomoa ettei taaskaan antanut vapaata kun pyysin
Voithan sinä alussa joustaa ja jäädä tekemään pitempää päivää. Sitten soitat keskellä yötä kaikki työkaverit läpi ja kerrot keksimäsi asian, miten työtä voidaan kehittää. Kymmenien viestien lähettäminenkin pomolle keskellä yötä on ihan ok.
Hyvä, että pidät rajoistasi kiinni. Se L olisi ollut työuupumuksen vuoksi pitkällä sairaslomalla parin vuoden kuluttua.
Pienen lapsen vanhempana sinun kannattaisi hiukan joustaa niissä työajoissa sinne työnantajan suuntaan, koska ennemmin tai myöhemmin tulee tilanne, jolloin tarvitset lapsesi vuoksi joustoa työajoissasi kotiinpäin.
Toki, jos tiedät työnantajasi sellaiseksi, joka ei anna työntekijöille joustoa kotiin päin, niin silloin ei kannata työnantajan suuntaankaan joustaa.
Jälkimmäisessä tapauksessa kannattaa alkaa aktiivisesti etsimään uutta työpaikkaa.
Kyllä muakin on ennen arvostettu. Aloitin opiskelijana ja sain heti valmistuttua vakipaikan. Musta töihin on ollut aina kiva mennä ja meillä on ollut kiva henki,mutta ehkä sitten olen ymmärtänyt jotain väärin. Ja työaikana autan kyllä muita ja joustan jne,mutta vapaat haluan pitää itselläni. Nuorempana olin liian kiltti ja tein suunnilleen toistenkin työt. Iän myötä ymmärsin että on tervettä asettaa rajoja ihan oman jaksamisen kannalta. Mutta nyt tosiaan epäröin. Mies matkustaa työn vuoksi paljon,niin mitä se on jos mä vapaallakin taapero kainalossa oon kiinni jossain ylläri teams "hätäpalaverissa". Tai väännän ekstratöitä koneella lapsen mentyä nukkumaan.
Mietin kyllä sitäkin että ottaisin tämän puheeksi ja pyytäisin palautetta mitä voisin tehdä toisin ja kertoisin miltä musta tuntuu,mutta pelkään että mut leimataan draamailijaksi.
Ap
Siskolle on luvassa potkut tasan sinä päivänä kun palaa äitiyslomalta ja hoitovapaalta takaisin töihin. Kaikki muut siskon kanssa samassa työpaikassa olleet ovat jo kauan sitten saaneet potkut. Tuo yksikkö on siis lakkautettu ja toiminnot siirretty Viroon. Yritys on kyllä vielä pystyssä, mutta sillä menee huonosti.
Siksi en palaakkaam töihin vaan jään kotiäidiksi
..