Lue keskustelun säännöt.
Olen paska nainen, mieheni ratkaisukeskeisyys ärsyttää
31.03.2015 |
Onko täällä muita naisia, joita ärsyttää miehen ratkaisukeskeisyys? Olen ollut suhteessa reilun vuoden itseäni 12 vuotta vanhemman miehen kanssa ja nyt olen tajuamassa, että olen mieheen verrattuna aivan kakara (olen 26-vuotias). Siinä missä mieheni ongelmatilanteissa etsii todellisia kompromisseja ja ratkaisuja, minä tahdon vain kiukutella.
Olen onnistunut puhumaan itseni jo monta kertaa pussiinkin, kun lopulta en ole edes hyväksynyt alkuperäistä omaa ratkaisuehdotustani. Olen tällainen ihmeellinen prinsessa, mitenköhän tästä kasvaisi ulos?
Aikaisemmissa suhteissa ongelmaa ei ollut, koska miehet rupesivat vänäämään ja riitelemään, mutta tämä vanhempi mies etsii ratkaisuja ja nyt huomaan, että etsin itse riitaa.
Samoja kokemuksia?
Kommentit (12)
Se tavallinen tarina: Et halua ratkaisua - varsinkaan kenenkään toisen löytämää - vaan haluat vain marista tai nalkuttaa. Sinun pitää löytää mies, joka jaksaa kuunnella sitä myötäilemällä tunteitasi, esittämättä ratkaisuja. Saattavat nämä äijät olla pitkän päälle harvassa.
Ehkä nalkuttamisen lopettaminen olisi helpompaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet kypsymätön ja kontrollihaluinen henkilö. Ei siinä muuta. Niin kauan kuin olet nätti, saat jonkun rinnallesi, mutta vanhetessasi sinua harvempi enää jaksaa.
Tee ihan vain päätös että nyt kuuntelen ratkaisuehdotuken ja toimitaan sen mukaan ihan vain kokeillaksesi miltä se tuntuu. Jatkossa mieti kumpi tuntuu paremmalta, kummasta saat enemmän onnellisuutta itsellesi, puhumalla itsesi pussiin vai päästämällä kiukuttelusta irti ja pääsemällä asiasta yli.
Voit myös kokeilla sitä että kun seuraavan kerran kiukuttaa, mene miehen kainaloon niin että teillä on naamat samaan suuntaan, ei vastakkain. Tämä asento viestittää sinulle että miehesi on puolellasi, ei se vihollisesi jota vastaan sinun pitää taistella. Siinä kainalossa sitten kerrot mikä kiukuttaa. Ei se ole ihan tuulesta temmattua että läheisissä suhteissa olemisesta puhutaan rinnakkain kulkemisesta ja vihollisten kanssa ollaan napit vastakkain.
Nyt kun tiedät ongelman, niin ei kai siinä muuta kuin opettelemaan uusia toimintatapoja. vaikeaahan se saattaa olla, mutta ei mitenkään mahdotonta. pysähdyt niissä kiukuttelutilanteissa vain järkeilemään tätä asiaa.
Ajattele siltä kantilta, että kerrankin on niin että pystyt muuttamaan sitä ihmistä, jonka tässä on syytä muuttua. Ja tiedät jopa millä tavoin. Sinulla on asiat nyt hyvällä mallilla, vielä vaan teet sen muutoksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä ette oikeasti sovi yhteen tai et rakasta häntä. Alitajuntasi jatkaa riitelyä, jotta tajuaisit tämän.
Tunnistan tuon, myös toisinpäin eli kun mieheni marisee tarjoan heti ratkaisuja tilanteeseen. Nykyään tiedän paremmin: joskus haluaa vain purkaa pahaa mieltään ja ilmeisesti sitä kaipaa partneriltaan sellaista turvallista peruskalliota, jota vastaan voi peilata omia tunteitaan. Kun on saanut puhkua ääneen jonkun aikaa, ja toinen jaksaa ottaa vastaan, sitten voidaan tarkastella mahdollisia ratkaisuja -jos siihen on vielä tarvetta! Usein jo pelkkä kuulluksi tulemisen tunne auttaa laittamaan asioita järjestykseen ja perspektiiviin eivätkä ne silloin edes välttämättä tunnu enää ongelmilta. Tai ääneen sanominen auttaa hahmottamaan asiaa ja ratkaisut löytääkin ihan itse.
Sano seuraavan kerran suoraan, että haluat nyt vain vähän valittaa ääneen, etkä välttämättä kaipaa mitään ratkaisuehdotuksia ainakaan ihan heti. Kiitä häntä myös jälkeenpäin, että jaksoi kuunnella valitustasi.
Minäkin hillitsen mieleni kun mieheni alkaa valittamaan ja tyydyn lähinnä kuuntelemaan ja myötäilemään. Annan hänelle henkisen tukeni ja osoitan, että ymmärrän häntä. Voin kysyä, että miten hän on ajatellut muuttaa ongelmallista asiaa, tai kysyä haluaako kuulla minun ehdotukseni miten asiaa voisi muuttaa.
Minusta on todella tärkeää oppia oikeasti kuuntelemaan toista. Jos heti alkaa pyörittelemään ratkaisuehdotuksia mielessään ei oikeasti kuuntele ja toiselle tulee olo ettei häntä ymmärretä ja siitä syntyy ärsyyntymistä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisko nuorempi mies vaihtoehto? Tosin jotkuthan ovat hyvin järkeviä jo nuorempinakin. Ehkä sun vaan pitää kasvaa aikuiseksi.
Hieman vaikeuksia uskoa, että kirjoittaja olisi tehnyt tuollaisen analyysin, eikä löytäisi ratkaisua sen pohjalta...hmm.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 14:16"]
Hieman vaikeuksia uskoa, että kirjoittaja olisi tehnyt tuollaisen analyysin, eikä löytäisi ratkaisua sen pohjalta...hmm.
[/quote]
Kyllähän minä ratkaisun tiedän, mutta kuinka pystyisin toteuttamaan sen tunnetasolla. Miksi minun tekee mieli riidellä, vaikka mies yrittää oikeasti sovittaa ristiriitoja?
Ohoh, olen huomannut itsessäni saman piirteen. Mieheni on ihana ja ymmärtäväinen, mutta silti tulee joskus riidanhaluinen olo... Vähän epäilen että osasyy voisi olla omien vanhempien tyyli ratkoa asioita riitelemällä, nykyään ovat eronneet mutta ihan tarpeeksi sai kuunnella huutoa lapsena. Mielipiteitäni myös lytättiin vanhempien toimesta. Tuntuu että on jäänyt päälle joku pakottava tarve vängätä vastaan kaikessa.
Hormonit saattavat myös vaikuttaa, käytän e-pillereitä ja muutuin ihan hirviöksi kun vaihdoin merkkiä. Nyt olen saanut hormonitasapainon kuntoon maca-jauheella ja on paljon rauhallisempi olo.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 14:21"]
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 14:16"]
Hieman vaikeuksia uskoa, että kirjoittaja olisi tehnyt tuollaisen analyysin, eikä löytäisi ratkaisua sen pohjalta...hmm.
[/quote]
Kyllähän minä ratkaisun tiedän, mutta kuinka pystyisin toteuttamaan sen tunnetasolla. Miksi minun tekee mieli riidellä, vaikka mies yrittää oikeasti sovittaa ristiriitoja?
[/quote]
Onko siellä taustalla jokin riittämättömyyden tunne tai selvittämistä vaativien asioiden käsittelemättömyys?