Raskaana, mies haluaa keskeytyksen
Heippa.
Sain torstaina tietää olevani raskaana ja kerroin innoissani miehelleni,joka heti oli sitä mieltä,että keskeytykseen pitää mennä.
Itse en todellakaan halua koska keskenmenoja on takana ja tämä raskaus on ihme.
Taustoja sen verran,että olemme olleet yhdessä n.8kk ja molemmilla kaksi lasta ennestään.
Mitä ihmettä teen? Olen itkenyt monta päivää ja ahdistaa edes ajatus neuvolaan soitosta. En ole pystynyt edes nukkumaan.
Kommentit (19)
Lapsihan on aina ihme! Ei niitä tehdä, vaikka edelleen jotkut niin kuvittelevat.
Miksi et käyttänyt ehkäisyä, jos mies ei halua lapsia. Tai miksi mies ei käyttänyt.
Meidän ehkäisy petti eikä jälkiehkäisystäkään ollut hyötyä.
Kerrot, että olet seurustellut miehen kanssa vasta 8 kuukautta. Kuinka siis olet neljän viime vuoden aikana ehtinyt kokemaan neljä keskenmenoa? Jonkun/joidenkin muiden miesten kanssa?
Olet nimimerkistäsi päätellen vasta 25-vuotias, kovin nuori vielä. Toki se on etukin siinä mielessä, että nuorena jaksat paremmin kolmenkin pienen lapsen kanssa. Onhan elämäsi kunnossa myös taloudellisesti?
Minua myös ihmetyttää ennen viikkoa 5-6 tapahtuvat keskenmenot, jotka jättivät syviä arpia. Ehkä kyseessä oli kuukautiset? Tai korkeintaan kemiallinen raskaus.
Olin kahden lapseni isän kanssa naimisissa ja neljännen keskenmenon jälkeen meillä alkoi menemään huonosti ja se päätyi sitten eroon. Elämäni on kunnossa ja taloudellinen puoli on kunnossa.
Kyllä se minuakin on ihmetyttänyt,mutta lääkäriä on uskottava,kun niin on sanonut.
^ No, sitten tietenkin pidät lapsen. Jos olet pärjännyt yksin kahden lapsen kanssa, pärjäät kyllä kolmenkin kanssa.
Tee abortti. Maailma ei kaipaa enempää ei-toivottuja lapsia.
Jos pakotat miehen isäksi, olet aikamoinen kusipää. Miten se ehkäisy pettikin niin sopivasti.
Tottakai pidät lapsen. Ei kannata tehdä aborttia pelkästään miehen takia.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 15:02"]Tottakai pidät lapsen. Ei kannata tehdä aborttia pelkästään miehen takia.
[/quote]
Sitten ei varmaan tartte vinkua niitä elareitakaan.
Eipä mulla tulis mieleenkän pyydellä elareita jos "pakottaisin" hänet isäksi eikä haluaisi olla tekemisissä lapsen kanssa. En mä nyt niin sydämetön ihminen ole. En ole rahan perään.
Jatkat raskautta. Käytännön asiat sitten sovitte keskenänne, mm. elatusapu jne.
Millä tavoin tämä raskaus on ihme?
Tämä raskaus on minusta siksi ihme,että ei ole mennyt kesken vielä. Koska ne keskenmenot mitä on tullut niin on mennyt kesken ennen viikkoja 5-6 ja nyt olen pidemmällä.
Okei vielä en voi huokasta helpotuksesta koska miten vain noi käydä vielä,mutta uskon,että tämä raskaus jatkuu loppuun saakka.
Tsemppiä ap. Meillä oli sama tilanne ja päätin pitää lapsen vaikka mies uhkasi erolla.
Ero tuli mutta päivääkään en ole katunut. En olisi voinut elää toisenlaisen päätöksen kanssa.
Olisihan se kiva ollut jos mies olisi hyväksynyt munanheilutuksensa tuloksen mutta mieluummin näin päin kuin elämä vastuuntunnottoman aborttiinpakottajan kanssa. Se on merkki siitä että eipä suhde olisi kestänyt muitakaan haastavampia aikoja.
[quote author="pöllö89" time="31.03.2015 klo 13:46"]
Tämä raskaus on minusta siksi ihme,että ei ole mennyt kesken vielä. Koska ne keskenmenot mitä on tullut niin on mennyt kesken ennen viikkoja 5-6 ja nyt olen pidemmällä.
Okei vielä en voi huokasta helpotuksesta koska miten vain noi käydä vielä,mutta uskon,että tämä raskaus jatkuu loppuun saakka.
[/quote]
Ymmärränkö oikein, että olet kuitenkin jo aiemminkin kokenut kaksi ihmettä eli synnyttänyt kaksi elävää lasta? Siihen nähden ihme ei ehkä ole niin kovin suuri.
Olette seurustelleet vasta vähän aikaa, joten ymmärrän miehen näkökantaa, etenkin jos ette olleet sopineet siitä, että lapsi on tervetullut. Ymmärrän tietenkin myös sinua.
Äitinä päätös on sinun: sinä kannat ja synnytät lapsen ja sinä hänen kanssaan elät. Jos mies ei halua osallistua, hän ei osallistu. Mieti kuitenkin, kuinka jaksaisit nuorena kolmen lapsen yksinhuoltajana. Tsemppiä!
Älä tee aborttia, sinä pärjäät kyllä :)
Ennestään kyllä on kaksi ihanaa ihmettä. Toisen lapsen syntymästä on nyt 4 vuotta ja tähän neljään vuoteen sisältyy 4 keskenmenoa mitkä ovat jättäneet minuun todella pahoja arpia. Miehen kanssa olemme paljon keskustelleet yhteisestä lapsesta pitkään mutta hänellä nuot mielipiteet vaihtuvat liikaa.
Olen alusta asti hänelle sanonut,että jos käy niin että raskaaksi tulen eikä kesken mene niin pidän lapsen enkä aio keskeyttää. En sitten tiedä onko mies tajunnut koko asiaa vielä vai mitä on tapahtunut.
Haluaa olla tukena ja on pyytänyt anteeksi että on pilannut elämäni sillä että ei halua. Rakastaa minua ja tottakai minä rakastan hätä,mutta nyt tekisi mieli vain jättää mies ja elää elämäni kolmen lapsen kanssa.
Vaikeaa se todella tulisi olemaan. Mutta en myöskään pysty elämään ilman tuota miestä ja tulen katumaan päätöstä koko loppuelämäni jos nyt menen keskeyttämään enkä tiedä pääsenkö koskaan yli siitä.