Onko työ helsingin kotihoidossa vaarallista?

ups

Mulla on kokemusta vain 20 vuoden takaa. Olin harjoittelussa kotihoidossa Itä-Helsingissä. Silloin kyllä nuorta opiskelijatyttöä vähän pelotti. Kämpät olivat tosi ankeita ja haisivat. Yksi mummo oli aika pelottava, suuttui yhtäkkiä ihan hirveästi mulle jostain mitättömästä asiasta. Mutta yksin se hoitaja siellä kävi, ellen olisi minä opiskelija ollut mukana. Silloin ymmärsin ettei kotihoito ole mun juttu.

Kerran kun olen yrittänyt nykyisessä työssä osastolla saada kotisairaanhoitoa yhdelle mt-ongelmaiselle rikolliselle, kotihoidosta kieltäydyttiin ottamasta tätä ihmistä asiakkaaksi turvallisuusperustein. En tiedä saisiko poliisin tai vartijan turvakseen jos oikeasti olisi vaaralliseksi tiedetty asiakas. Saavathan ambulanssitkin tarvittaessa poliiseista turvaa. 

apua, ehkä harkitsen vielä... ap.

Vähän tuoreempiakin kokemuksia olis kiva kuulla! :)

Jos asiakkaina on narkkeja, alkkiksia, mielenterveysongelmaisia, niin mitä luulet?

Mäkin kuuntelen mielellään oon menossa kesätyöhön

"Jos asiakkaina on narkkeja, alkkiksia, mielenterveysongelmaisia, niin mitä luulet?"

Niin mistä voin tietää ketä asiakkaana on, kun en ole siellä koskaan työskennellyt? Edellisessä paikassa oli vanhuksia, herttaisia mummoja ja pappoja pelkästään. Siksi kysyin, kun kiinnostaa... Outo vastaus. ap.

Hui kamalata ku kotihoidossa on järkyttävän vaarallisia asiakkaita!!! Ja pöh höh heko heko.

Tuommoset kirjoitukset ja puheet ovat puppua. Minulla on parin vuoden kokemus Helsingin ja Vantaan kotihoidosta. Olen huomannut, että koyihoito on voimaannuttavaa ja tuo piristystä päivään, elämään huolimatta kiristetyistäbiltahukeista ja joskus pidemmistä matkoista.

Asiakkaat ovat kukin omalla tavallaan hienoja ihmisiä ja jokaisen yksilöllisyys huomioidaan kotihoidon/kotisairaanhoidon palvelutarpeen arvioinnissa.

Uhkatilanteita voi tulla eteen, mutta siihen on varauduttava myös tuolla kadulla lävellessään vapaa-aikana. Kotihoidossa on elämää mutta se ei ole pelkästään kivojen mummojen ja pappojen avustamista, hoitamista. Myös mummojen ja pappojen kohdalla voi tulla uhkatilanteita (esim. käytöshäiriöt, muistisairaudet).

Minun positiivinen asenteeni kotihoitoon johtunee omasta iän tuomasta eämänkokemuksesta. Vaikuttajina on myös kokemus omasta mt-kuntoutuksesta, kuoleman lähellä käymisestä.

Elämä kasvattaa, välillä on hyvä poistua sieltä mukavuusalueelta. ;)

No on varmaan Helsingissä jos on täällä Savossakin. Eihän siellä nyt pääsääntöisesti mitään herttaisia mummoja ja ukkeja kummempia ole. Mutta minä olin yksin yöhoitajana ja sain kyllä tuuppia humalaisia pois edestä että pääsin jonkun juopon hoitotoimenpiteitä suorittamaan. En tiedä onko Helsingissä työpari öisin. En usko että siellä on päivänvalossa sen kummempaa kuin muuallakaan. Kotihoidossa on myös se hyvä puoli ettei esim. humalaista tarvitse hoitaa jos hän hoidosta kieltäytyy, ei ihmisiä voi kotonaan väkisin hoitaa. Joskus tilanne on kärjistynyt niin että soitan poliisin ja ampparin suostuttelemaan katkolle. Mutta siis toiset pelkää epäsiistejä asiakkaita ja esim. MT-potilaiden poikkeavaa käytöstä ja pitää tätä uhkaavana. Itse olen ollut kotihoidossa 5v Savossa ja vain yksi oikea vaaratilanne on tullut missä asiakas ja omainen suivaantuivat ja alkoivat huutamaan ja uhkailemaan. Tämäkin vain siis siksi että vaativat heille kuulumattomia palveluja ilmaiseksi minulta, kun en suostunut niin alkoi huuto ja sättiminen. Toimin pomoni mukaan oikein, asiakas ja omainen olivat aikaisemminkin uhkailleet hoitajia. Haipro-ilmoitusta vaan menemään.