Minua ei kiinnosta enää yhtään miltä näytän tai mitä teen.
Mikään egoilu, työstään ylpeily, laihdutuskuurit ja upeat selfiet.
Menen ulos suht siisteissä vaatteissa ja hiukset harjattuina. Sen verran kun mihinkin paikkaan vaaditaan, en yhtään enempää.
Syön mitä haluan, teen mitä haluan. Eli olen yksin ja panostan vain itselleni tärkeisiin asioihin. Tietysti myös perheenjäseniin nyt jouluna mutta muuten elämääni tarvitse juuri muiden takia suorittaa.
Töitäkin vain sen verran kun jaksan ja että selviän.
Olen vasta 26-vuotias. Täysin kiinnostumaton enää miellyttämään ketään tai yrittämään suurempia.
Muiden mielipiteet ei kiinnosta. Sama se vaikka joutaisin täysin erilliseksi kansalaiseksi jos en ole riittävä yhteiskunnan mittakaavassa.
Miehiä en halua, ehkä lapsia joskus mutta taitaa kaatua siihen etten luota pätkääkään miehiin saatika halua ilmaiseksi kotiorjaksi tai seksikoneeksi enää.
Kommentit (11)
Olen ollut joskus esimiestehtävissä, tehnyt töitä hurjan paljon - miksi? Olin aivan liian sinisilmäinen ja miellytämisenhaluinen.
Toisaalta taisin myös pitää työstäni.
Pää siinä jossain vaiheessa kuitenkin sekosi kun stressiä oli valtavasti, pitkiä työpäiviä jne.
Miesvalinnat olleet surkeita, suorastaan kammottavia. Onneksi olen hengissä niistä suhteista kuitenkin selvinnyt.
Paljon on tapahtunut ja nähty. Nyt on vain tämä aika elämästä kun ei kiinnosta sitten vähääkään, hyvä, että jaksan edes mitään yrittää ja mukamas olevinaan pysyä pyörivissä rattaissa mukana.
-ap
Anhedonia ja dissosiosaatio on mukavaa
Ihan itkekö keksit, että voit olla ihan oma itsesi?
Aplodeja, alat aikuistumaan. Vähän on havaittavissa lapsellista uhoa, mutta hiljaa hyvää tulee.
Taitaa kiinnostaa kun tuollaista pitää julkisesti huudella.
Ota hyvä ihminen arabimies, ne on perhekeskeisiä eivätkä läträä viinan kanssa
Valitsit surkeita miehiä ja nyt kaikki miehet sikoja :D
Vierailija kirjoitti:
Aplodeja, alat aikuistumaan. Vähän on havaittavissa lapsellista uhoa, mutta hiljaa hyvää tulee.
Niin, olen hieman katkeroitunut. Tämä aloitus oli jopa ehkä enemmän ihmettelyä mikä minun on.
Ehkä en vain jaksa välittää enää, ehkä se on normaalin kehityssuunnan mukaista sitten. Jonkinlaista identiteettiin liittyvää kriiseilyä?
-ap
Enemmän ihmettelen sitä, että olet sanomasi mukaan 26 vuotias ja joskus aikoinaan ollut esimiestehtävissä. Että aikamoista menoa sitten.
no se on kiva juttu sulle