Pitääkö mieheltä hyväksyä tämä?

Kuulostaa siltä että kannattaa pysyä 100km päässä vähintään.

Vierailija kirjoitti:

No ei se kai aivan välttämätön (parisuhde siis) ole, mutta valehtelisin jos en myöntäisi että kaipaan rakkautta ja läheisyyttä sekä arjen jakamista jonkun kanssa. Luulen että se olisi mukavaa, vaikka juuri nyt tuntuu että ehkä minä olen liian vääränlainen kenellekään.

Ap

Sun ei kannata ryhtyä suhteeseen ennen kuin saat muokattua omaa päänsisustasi hieman. 

Miksi pidät itseäsi viallisena? Miksi et itse näe omaa arvoasi? Kun et itse näe omaa arvoasi, pidät ihan normaalina, ettei toinenkaan arvosta sinua. Ja sellaisessa suhteessa et tule saamaan rakkautta, läheisyyttä ja arjen jakamista vaan torjuntaa, pettymyksiä, ohareita, alistamista, kontrollointia, ylenkatsetta, esineellistämistä, hyväksikäyttöä jne. On toki olemassa todella, todella pieni mahdollisuus, että törmäät tämän maan tasapainoisimpaan prosenttiin miehistä ja hän rakastaa ja tukee sinua niin, että pääset eheytymään, mutta en laskisi sen varaan. 

Osa viesteistä sai pienen hymynkaaren kasvoilleni, erityisesti "härskihartikainen".

Olen kyllä miettinyt itsetunnon kehittämistä parempaan suuntaan ja ylipäätään että kehittäisin selkärankaa. Olen myös muussa elämässä liian kiltiksi kasvatettu. Toisaalta mietin myös että harvoinpa elämään täydellistä saumaa varmaan tulee muihin ihmisiin tutustumiseen ja pelottaa että elämä menee ohi jos vain keskityn siihen "itsensä kehittämiseen ja löytämiseen". Monta vuotta siihen on jo mennytkin.

Haluaisin ihan tavallisen kumppanin, mutta on vähän epäselvää että mitä se tavallinen nyt sitten tosielämässä tarkoittaa. Itsestäänselvät asiat että ei lyö eikä ryyppää koko ajan ovat ihan tiedossa, mutta kai muu sitten tuntuu menevän harmaalle alueelle. Tuntuu että minä olen liian vaikea ja mietin asioita liikaa.

Ap

Minä olen lapsuuskodissani joutunut antamaan kaikkien muiden tarpeiden mennä omieni edelle. Sitten nuorena oli muutama suhde, joissa tyydyin sellaiseen missä ei ollut mitään järkeä. 

Olen ollut elämässäni vuosikausia sinkkuna, mielestäni ehdottomasti parempaa kuin suhteessa, jossa ei aidosti tule kohdatuksi ja rakastetuksi. En pelkää yksinoloa ja itsenäisyyttä, siksi tämä on ollut mahdollista. 

Olen avoin suhteelle, mutta tiedän rajani ja tiedän millä korkeudella rimani on enkä ole yhtään epätoivoinen sen suhteen, vaikka en enää koskaan kohtaisi ihmistä, jonka kanssa sovimme yhteen. Totta kai toivon sen tapahtuvan, mutta en enää myy itseäni mihinkään epämääräiseen suhteeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Osa viesteistä sai pienen hymynkaaren kasvoilleni, erityisesti "härskihartikainen".

Olen kyllä miettinyt itsetunnon kehittämistä parempaan suuntaan ja ylipäätään että kehittäisin selkärankaa. Olen myös muussa elämässä liian kiltiksi kasvatettu. Toisaalta mietin myös että harvoinpa elämään täydellistä saumaa varmaan tulee muihin ihmisiin tutustumiseen ja pelottaa että elämä menee ohi jos vain keskityn siihen "itsensä kehittämiseen ja löytämiseen". Monta vuotta siihen on jo mennytkin.

Haluaisin ihan tavallisen kumppanin, mutta on vähän epäselvää että mitä se tavallinen nyt sitten tosielämässä tarkoittaa. Itsestäänselvät asiat että ei lyö eikä ryyppää koko ajan ovat ihan tiedossa, mutta kai muu sitten tuntuu menevän harmaalle alueelle. Tuntuu että minä olen liian vaikea ja mietin asioita liikaa.

Ap

Mulla ainakn on sellainen kokemus, että se on merkki oikeasta suhteesta, kun en tunne itseäni lainkaan vaikeaksi eikä tarvitse miettiä liikaa asioita. Huono suhde taas saa minut käyttäytymään ja voimaan huonosti eikä tuo minusta parastani esille. 

Jos sulla on sellaista vaillejäämistä ja tarvitsisit oikeasti paljon rakkautta niin sitä pahemmalta tuntuu olla sellaisessa suhteessa, missä sinuun suhtaudutaan puolivillaisesti tai seksihyödykkeenä. 

Kiitos paljon ystävällisistä kommenteistä, tuntuu hyvin harvinaiselta herkulta kun palstan muita juttuja on tullut seilailtua. Sainkin jo monta vastausta kysymykseeni ja mietin että jos vielä jään jakamaan ajatuksiani pidemmälle niin ilkeätkin ihmiset löytävät tänne sankoin joukoin. Jos joku haluaa vielä jotain sanoa niin käyn lukemassa, mutta muuten hyvää päivänjatkoa kaikille!

Ap