Pitäkää käytöshäiriöiset kakaranne kotona

Tiedän tuon turhautumisen. Vedän itse harrastusryhmää ja minulla on siinä yksi tosi vaikea tapaus. En oikein tiedä, onko lapsella jotain "vikaa" vai ei, vanhemmat eivät ole sanoneet mitään eivätkä koskaan ole jututettavissa. Harmittaa, kun joudun sopeuttamaan koko muun ryhmän tekemisiä tuon yhden mukaan. Muilla olisi valmiuksia tehdä vaativampiakin juttuja, jos pystyisin keskittymään ohjaamiseen kunnolla. Mutta koska tiedän, että joudun koko ajan kulkemaan silmät selässä tämän yhden takia, en uskalla tehdä joitakin asioita. Aikaa myös tuhraantuu kauheasti sähläämiseen, kieltämiseen ja asioiden toistamiseen. Periaatteessa olen sitä mieltä, että kaikki ovat tervetulleita harrastamaan, mutta ei tämä ihan kauhean kivaa enää itselle ole.

Jos erityislapsille ei ole omaa ryhmää, tehkää sellainen. Niin meillä päin yksi isä teki, sai kaveriksi erityislapsettoman kaverinsa ja pitivät hommaa vuosia, kunnes erityislapset kasvoivat ja sieltä kehittyi porukkaa, joka kykeni jopa ohjaamaan nuorempia. Riippuu paikkakunnasta,lähteekö kunta/kaupunki mukaan, mutta monessa paikassa ollaan myötämielisiä, kun homma on saanut hyvää palautetta. Tuo meillä päin ollut ryhmä aikoinaan oli edelläkävijäporukkaa. Siellä oli myös tavislapsia, jotka lähinnä olivat jonkun erityislapsen veli tai sisko, heillä oli sitten oma harrastus muutenkin, mutta osa harrasti samaa lajia tavisryhmässäkin ja lisätreeniä. Nykyään paikkakunnalla, jossa en enää itse asu, on ainakin kahdessa lajissa erityisryhmä ja yllättävän hyvin on vetäjääkin löytynyt. 

[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 16:03"]Fakta on, että kasvattaminen KUULUU myös lasten harrastuspiirien ohjaajille. Sorry, ap, et voi ottaa vetääksesi pienten lasten ryhmää, ja luulla, että he osaavat keskittyä harrastuksen opetteluun aikuismaisesti. Sinun tehtäväsi ON kieltää, ohjata, neuvoa ja torua, jos joku ryhmässä ei osaa toimia oikein.

Tämän sanoessani en tarkoita, että jokaisen riehupetterin pitäisi saada olla ryhmässä, jos ryhmässäolotaidot eivät riitä, eikä homma ole turvallista.

Sellaisissa tilanteissa sinä tietysti ohjaajana KERROT VANHEMMILLE SUORAAN, mikä mättää. Ehdota vaikkapa, että toinen vanhemmista tulee avustajaksi mukaan, valvomaan lastaan. 

Aina vanhemmat eivät todellakaan tiedä, miten heidän lapsensa käyttäytyy ryhmässä. Voi olla, että ongelmia on muuallakin (esim. päiväkodissa tai koulussa), mutta voi hyvin myös olla olematta. Ehkä levottomuus liittyy erityisesti juuri liikuntaharrastukseen.

Joka tapauksessa vanhemmille pitää kertoa heti. Heillä voi olla hyvinkin toimivat menetelmät olemassa siihen, miten homma saadaan toimimaan. Ja jos ei ole, kannattaa tarjota mahdollisuus tulla apuvalvojaksi.

Itselläni on toinen lapsista aspergerlapsi. Hän ei ole levoton eikä riehu, mutta hänen voi olla vaikeaa hahmottaa ohjeita, jos ryhmä on iso ja muut lapset häslääväg. Harrastukset ovat sujuneet hyvin, kun olen kertonut ohjaajille, mistä on kyse ja ehdottanut, että kertovat minulle, jos poika ei pysy mukana.

 
[/quote]
Komppaan.
Toimin itse ohjaajana, vuosien kokemuksella. Lisäksi minulla on itselläni erityislapsia. Tiedän että ryhmän vetämisessä on haasteensa. Ongelmatilanteissa vaaditaan pelisilmää, ja tarvittaessa olen yhteydessä lasten vanhempiin.
Opettajilla on hyvin vähän koulutusta erityisten kohtaamiseen. Koti on se asiantuntija erityislasten kohdalla. Harrastukset ovat heillekin tärkeitä (varsinkin kun ohjaamattomat kaverisihteet vapaa-ajalla voivat olla todella vähissä).
Ap, jos et ko tilanteissa pärjää, katso peiliin äläkä vouhaa täällä. Kiitos.

[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 15:17"]

Ap, jos et hanskaa hommaa, jätä se. Vuosia seuratyössä mukana olleena sanoisin, ettei ole sun homma, jos et pysty pitämään ryhmää kurissa.

[/quote] siellä on jennajanikapetterinikoa joita ei saa edes opettajat kuriin niin miten saa joku valmentaja jolla ei oo mitään pedagogisia opintoja. 

[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 16:20"]

[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 16:14"][quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 16:03"] Fakta on, että kasvattaminen KUULUU myös lasten harrastuspiirien ohjaajille. Sorry, ap, et voi ottaa vetääksesi pienten lasten ryhmää, ja luulla, että he osaavat keskittyä harrastuksen opetteluun aikuismaisesti. Sinun tehtäväsi ON kieltää, ohjata, neuvoa ja torua, jos joku ryhmässä ei osaa toimia oikein. Tämän sanoessani en tarkoita, että jokaisen riehupetterin pitäisi saada olla ryhmässä, jos ryhmässäolotaidot eivät riitä, eikä homma ole turvallista. Sellaisissa tilanteissa sinä tietysti ohjaajana KERROT VANHEMMILLE SUORAAN, mikä mättää. Ehdota vaikkapa, että toinen vanhemmista tulee avustajaksi mukaan, valvomaan lastaan.  Aina vanhemmat eivät todellakaan tiedä, miten heidän lapsensa käyttäytyy ryhmässä. Voi olla, että ongelmia on muuallakin (esim. päiväkodissa tai koulussa), mutta voi hyvin myös olla olematta. Ehkä levottomuus liittyy erityisesti juuri liikuntaharrastukseen. Joka tapauksessa vanhemmille pitää kertoa heti. Heillä voi olla hyvinkin toimivat menetelmät olemassa siihen, miten homma saadaan toimimaan. Ja jos ei ole, kannattaa tarjota mahdollisuus tulla apuvalvojaksi. Itselläni on toinen lapsista aspergerlapsi. Hän ei ole levoton eikä riehu, mutta hänen voi olla vaikeaa hahmottaa ohjeita, jos ryhmä on iso ja muut lapset häslääväg. Harrastukset ovat sujuneet hyvin, kun olen kertonut ohjaajille, mistä on kyse ja ehdottanut, että kertovat minulle, jos poika ei pysy mukana.   [/quote] Komps. Harrastusryhmän vetäminen vaatii pedagogisia taitoja, ja jos niitä ei ole, ei kannata alkaa hommaan. Vaikka siellä ei olisi yhtään "käytöshäiriöistä kakaraa", kuten ap heitä nimittää, pienten lasten pitäminen fokusoituneina asiaan ei ole helppoa. Ja vanhemmille pitää tietysti kertoa heti, jos lapsi ei osaa toimia porukassa, sitä on ihan turha arastella. [/quote] Kertoo siitä, miten innokkaasti jotkut vanhemmat haluaa ulkoistaa kasvatuksen, jopa harrastusporukoiden harteille. Ei, suurimmalla osalla harrastusten vetäjistä ei ole pedagogista osaamista, eikä sitä edellytetä. Tietty on koulutusta, mutta ei siellä mitään eväitä saa asperger-adhd:n kanssa toimimiseen. Tavalliset vilkkaat lapset ovat eri asia kuin ne, mistä nyt puhutaan.

[/quote] sitten ei voi harrastaa jos joku vaan häiriköi tai vnahemmat mukaan katsomaan miten ne ei ymmärrä meidän nikopetteriä 

Nyt täytyy kuitenkin muistuttaa, että erityislapsi ei välttämättä ole huonosti käyttäytyvä eikä huonosti käyttäytyvä ole erityislapsi, mutta toki voi näinkin olla yhtä hyvin kuin voi olla olematta. Osa on muuten vain ylimielisiä riehujia. Kun oma lapsi oli erityisryhmässä, siellä oli yhden lapsen kanssa ongelmia ja hänetkin saivat ohjaajat rauhoittumaan. Yhden piti lopettaa kun ikävöi vanhempiaan koko ajan ja tämän kertoi siis vanhemmat itse, ei ohjaajat. 

Ei ne käytöshäiriöiset lapset vaan ne käytöshäiriöiset vanhemmat. Lapsi on suht kalliissa harrastuksessa, jossa kilpaillaan. Pari mukulaa ei ohjaajan mukaankaan pysy taidoillaan muiden tasolla. Koko ryhmä kärsii, kun vanhemmat väkisin roikottaa näitä pentujaan ryhmässä. Kiristetään, ettei jatketa enää missään ryhmässä, jos ei saa olla juuri tässä kun pennun kaverikin on. Toinen tapaus taas, että mamma on seuralla töissä .. Perusosaaminen ihan hukassa

Olen työkseni ohjannut vuosien ajan lasten (myös nuorten ja aikuisten) liikuntaryhmiä ja minulla on asiaan pedagoginen koulutus, joskaan ei niin laaja, kuin opettajilla tai lto:illa. 99% oppilaista oli turvallisesti ohjattavissa, vaikka toki osa oli villimpiä kuin toiset, osa ujoja ja ns. houkuttelua vaativia.
*
Mutta auta armias sitten tätä 1%a lapsista... En tiedä mitä diagnooseja taustalla oli, mutta näitä muutamaa tapausta ei pystynyt ryhmässä ohjaamaan. Eivät kuunnelleet, häiritsivät muita ja mikä pahinta, olivat vaaraksi itselleen ja muille. Vanhempien kanssa asiasta keskustellessa reaktio oli järestään "no ei kait se nyt niin hankalaa voi olla, kyllä se varmasti siinä sivussa menee ". Ei mennyt. Oli ohjaajan koulutus, kokemus ja ote kuinka hyvällä tasolla tahansa, näitä muutamia lapsia ei pystynyt 10 hlö ryhmässä pitämään. Turha inistä, että harrastuksenohjaajan tehtävä on kasvattaa ja olisi vaan tiukempi jne. Varsinkin kun on kyse vauhdikkaasta harrastuksesta, niin ei ole hyväksyttävää, että suurin osa ohjaajan huomiosta menee siihen, että yksi lapsi ei satuta itseään eikä riko paikkoja.
*
Joten vanhemmat, järki käteen: joko opetatte kotona lapsenne käyttäytymään tai viette hänet yksityistunneille kalliimmalla hinnalla. Seuratkaa myös ohjaajan muita ryhmiä, jos oma lapsenne on ainut, jota ei saada kuriin, niin silloin todennäköisesti vika on siinä lapsessa, ei ohjaajassa.

Mun piti yhden tämmöisen vanhemmille sanoa, että lapsi ei enää jatka. Vedin lukioikäisenä leikkimielistä harrastus agilityryhmää alakouluikäisille. Kaikki meni muuten hyvin, lähes kaikilla oli aina vanhemmat kentän reunalla katsomassa, kun lapsi ja koira touhusi yhdessä, kolmesta joilla ei ollut pärjäsi kaksi hyvin. Yhden vanhemmat jätti sen lapsen yksin kouluttamattoman koiran kanssa, eikä sillä lapsella ollut kiinnostusta tai osaamista toimia sen koiran kanssa. Mä olen hyvä agikouluttaja, mutta lastenkasvattaja en ole. Oletus mun agility ryhmiin on se, että se koira tietää sanat istu, paikka ja tänne, eikä rieku miten sattuu ja lapsi jaksaa keskittyä eikä hermostu, kun koirakin vasta opettelee niitä liikkeitä. Tokon alkeiskoulutukset on erikseen, niissä opetellaan sitten ne istu ja maahan. Mulla meni ihan kohtuuttomasti aikaa yhteen koirakkoon ja lapsi häiriköi myös muita. Jos se koira olis hallinnut edes peruskäskyt olis ollut vielä toivoa, mutta oli sekä lapsi että koira ihan väärässä ryhmässä.