Tuntuuko pahalta, jos oma lapsi on joukkueen heikoin lenkki?

Jaa-a. Vanhemmat aina kierrätti mua lähialueen lasten urheilukisoissa. Olin lähes aina toisiksiviimeinen, jos en vika. Ei ne kai tainneet hävetä, kun olivat paikallislehdestä leikanneet tuloksetkin irti ja säästöön..

Lapsen epäonni on kyllä syntyä vanhemmille, joiden päänsisältö vastaa jonkun punaperseapinan aivoituksia heikkoine lenkkeineen. Viisas vanhempi sitä paitsi näkee mikä on lapsen vahvuus, eikä yritä vääntää jääkiekonpelaajaa lukutoukasta tai muusikkoa leipurista. Tai jos ei ole vahvuuksia oikein missään, niin antaa olla rauhassa täydellinen keskinkertaisuus. Ja missä ehkä on se vahvuus, niin tuo sen harjoittamismahdollisuuden nenän eteen, mutta antaa ihan itse oivaltaa suunnan. Ei pureskele valmiiksi.

Lapseni ei ole mitenkään huonompi, mutta istuu pelejä penkillä. Tehtiin yhdistelmä joukkue vuotta nuorempien kanssa, nyt tyttö pelaa 9/10 ajasta.

Mielestäni kaikkien olisi hyvä jotakin urheilua harrastaa. Kilpaurheilussakin on hyviä puolia paljon, on ihyan hyvä oppia voittamaan ja häviämään ja tekemään yhteistyötä, jatkamaan tappion jälkeen jne. Tosiasia on, että urheilussa kaikki eivät ole yhtä hyviä, joskus joukkueessa todella on selkeästi heikoimpia lenkejä. Tmön toteaminen ei tee mitään ääliötä kenestäkään. Mielestäni kaikki pelaa -ideoloia on oikein hyvä pienillä. Isompien on hyvä harrastaa suunnilleen oman tason joukkueessa tai ns. höntsäjoukkueessa, joka ei pyrikään erityisemmin kehittymään ja voittamaan. 

Ei tunnu. Minusta on kivaa, että lapsi saa liikuntaa. Hän sitten loistaa muissa jutuissa. Joukkuetoverit pitävät hänestä. Kiva tyttöjen lentopallojoukkue, 12-vuotiaita ovat. 

[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 12:55"]Lapsen epäonni on kyllä syntyä vanhemmille, joiden päänsisältö vastaa jonkun punaperseapinan aivoituksia heikkoine lenkkeineen. Viisas vanhempi sitä paitsi näkee mikä on lapsen vahvuus, eikä yritä vääntää jääkiekonpelaajaa lukutoukasta tai muusikkoa leipurista. Tai jos ei ole vahvuuksia oikein missään, niin antaa olla rauhassa täydellinen keskinkertaisuus. Ja missä ehkä on se vahvuus, niin tuo sen harjoittamismahdollisuuden nenän eteen, mutta antaa ihan itse oivaltaa suunnan. Ei pureskele valmiiksi.
[/quote]
Aamen

Varmasti vaivaa ja kovastikin sellaisia vanhempia, jotka odottavat lastensa olevan itsensä kopioita, tai vaihtoehtoisesti toteuttavan vanhemman omaa unelmaa. On näitä nähty. Sääliksi käy näiden lapsia.

Tuskin tuntuisi miltään. Monet ei edes pelaa joukkueessa, joten ei se poika oo ikäistensä joukossa huono kuitenkaan. Ihan kuin se hiihtoladulla oleva hitain kuusivuotias ei varmasti ole ikäluokkansa heikoimpia hiihtäjiä. Kun monet ei oo ees käyny suksilla koskaan. Enemmän huolissaan olisin jos liikunta ei olis kivaa.