Ulkoinen kauhea peräpukamani parani täysin, eikä jäänyt jälkeäkään

Joo mutta aikaa myöten se jää eli ole tarkkana jatkossa. Ei saa olla myöskään ruikulla, se aiheuttaa pukamia. Keinomakeutetut tuotteet minimiin.

Vierailija kirjoitti:

Joo mutta aikaa myöten se jää eli ole tarkkana jatkossa. Ei saa olla myöskään ruikulla, se aiheuttaa pukamia. Keinomakeutetut tuotteet minimiin.

Puhut ihan totta. Näin se varmasti on. Minulla on ollut ennenkin, mutta sisäisiä. Tämä oli ensimmäinen ulkoinen ja karsea olikin. Olen täysin muuttanut elintapojani, enkä enää päästä vatsaa ummetukselle, jonka vuoksi pukama tuli. Eli juon paljon vettä, liikun, syön kuituja, teen ummetusta ehkäiseviä voimisteluliikkeitä ym.

-Ap

Olen todella kateellinen sinulle.

Juuri katsoin omia pukamiani jotka eivät mihinkään ole parantuneet vuosien aikana ja mietin leikkausta.

ei todellakaan ole itsekseen parantunut.

Vierailija kirjoitti:

Olen todella kateellinen sinulle.

Juuri katsoin omia pukamiani jotka eivät mihinkään ole parantuneet vuosien aikana ja mietin leikkausta.

Vilpittömästi olen puolestasi pahoillani ja tiedän miltä se tuntuu. Itsestäni tuntuu, että jokin ihme tapahtui, että se hävisi mitään jälkeä jättämättä. En liioittele ollenkaan, että ehdin olla masentunut ja kauhuissaan, ettei se parane koskaan täysin ja pukama tulee näkymään aina esim. seksiä harrastaessa. Ehkä olen liian pinnallinen, mutta ajatus kuvotti minua. Ehdin jo ajatella miten piilottelisin sitä sängyssä, mutta eihän se olisi onnistunut (minulla on uusi suhde alkanut vasta). Täällä palstalla kyselin ja kirjoitin asiasta ja kukaan ei uskonut, että voisi parantua itsestään tai ettei siitä jäisi jälkiä. Mutta halusin kertoa, että niin voi kuitenkin käydä!

-Ap

Voitko kertoa tarkemmin miten sait sen parantumaan?

Pyllylle kirjoitti:

Voitko kertoa tarkemmin miten sait sen parantumaan?

Kyllä. Eli hoidin sitä todella ahkerasti. Apteekin Sheriproct (ilman reseptiä) pukamavoidetta laitoin 1-2 tunnin välein reilusti. Tunnin, parin välein vessakäyntien yhteydessä suihkutin pitkään niin kuumalla vedellä, kuin pystyin (höyryävällä) tämä tietysti vasta sen jälkeen, kun pahin kipu oli pukamasta hellittänyt (n. neljän päivän jälkeen). Hankin lasten pesupunkan Cittarista istumakylpyjä varten, joita luin suositeltavan. Laitoin punkkaan niin kuumaa vettä, kuin pystyin siinä istumaan ja istuin puoli tuntia kerrallaan 1-2 krt päivässä. Aina kylpiessä, pukama rasvatessa ja suihkuttaessa myös hieroin sitä, jotta verihyytymä sen sisällä hajoaisi nopeammin. En tiedä oliko tästä hyötyä. Ehkä suurin apu oli tuo todella ahkera rasvaaminen Sheriproctilla ja pitkät istumakylvyt, sekä suihkuttamiset. Lisäksi join paljon vettä ja söin kuitupitoista, sekä luumuja päivittäin (kuivattuja) liikuin ja voimistelin, että sain ulosteen säännölliseksi, pehmeäksi ja voimistelu lisäämään verenkiertoa lantio/peräpää, että pukaman verihyytymä ”liukenisi” ja suolentoiminta pysyisi hyvänä. Tässäpä pää-asiallisesti mitä tein.

-Ap

Ja aika tasan kuukausi ja muutama päivä päälle meni siihen, että pukama kokonaan oli häipynyt tai lopussahan se oli enää se ”tyhjä” pukama ihopussi, kun hyytymä sen sisältä oli jo sulanut pois. Mutta lopulta se ”pussikin” häipyi pois.

Minulle oli tuo kauhea pukama ja siitä tullut stressi niin suuri ”opetus”, että en todellakaan enää leiki millään suolisto-asioilla vaan muutin elintapojani paljon. En enää ainakaan tahallani riskeeraa, että saisin sen uudestaan.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Minulle oli tuo kauhea pukama ja siitä tullut stressi niin suuri ”opetus”, että en todellakaan enää leiki millään suolisto-asioilla vaan muutin elintapojani paljon. En enää ainakaan tahallani riskeeraa, että saisin sen uudestaan.

-Ap

Kumpa olisin itsekin aikanaan ymmärtänyt tehdä saman. Nimimerkillä ikuinen hetula persauksissa.

Mulla oli kans viime vuonna tälleen joulun aikaan jo pitempään vaivannut pukama. Olen sellaisessa työssä, että en vain pysty ja kerkeä työpäivän aikana koko ajan olla työntämässä pukamaa takaisin sisään eikä se siinä kohtaa enää sisällä pysynytkään. Aina kun nousin pöntöltä niin se jo luiskahti ulos. No joka tapauksessa työpäivien aikana paine pukamalla oli niin kova, että hyytymähän sinne lopulta tuli. Joulun päivinä pepussa oli sitten kivikova pikkurillinpään kokoinen patti. Se ei ollut enää edes kipeä, tuntui että kuolioon menee varmaan koko pahanen. Mutta vaikka ei ollut kipeä niin vaivaahan ja huolettaa se silti.

Alkoi olla aika epätoivoinen olo siinä kohtaa kun pukama oli niin kiinteä ja kova että sitä ei voinut enää kuin rasvata ja pestä, ei puhettakaan että sitä olisi voinut työntää takaisin sisään. Tuntui ettei pukamavoiteestakaan näin ollen ollut enää mitään apua. Viimeisenä vaihtoehtona aloin voidella sitä hydrokortisonilla (joo varmaan kauhean hyvä idea), mutta en halunnut joulun pyhinä lähteä lääkäriin, joten kokeilin kaikkea. Ja niin vaan pukama alkoi pienentyä ja vuoden vaihteeseen mennessä oli hävinnyt kokonaan.

Nyt olen niin kiitollinen ettei se ole vuoteen vaivannut ollenkaan! Yritän kyllä nykyään kiinnittää huomiota etten pinnistele pöntöllä liian pitkiä aikoja. Taipumus pukamiin silti on varmasti aina sen jälkeen kun sellaisen kerran saa.

Pahoittelut vähän ällöstä tarinasta, mutta eiköhän meistä kaikki nää asiat kestä, jos on itsensä tähän keskusteluun klikannut 😄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle oli tuo kauhea pukama ja siitä tullut stressi niin suuri ”opetus”, että en todellakaan enää leiki millään suolisto-asioilla vaan muutin elintapojani paljon. En enää ainakaan tahallani riskeeraa, että saisin sen uudestaan.

-Ap

Kumpa olisin itsekin aikanaan ymmärtänyt tehdä saman. Nimimerkillä ikuinen hetula persauksissa.

Ehdin itsekin jo sen kuukauden aikana katumaan ja soimaamaan itseäni varmaan satoja kertoja, että päästin tulemaan pahoja ummetuksia esim. en juonut vettä, en liikkunut, en syönyt kuituja. Ajattelin, että ruma pukama pyllyssä on nyt ”opetus” siitä minulle. En myöskään oikein jaksanut uskoa, että se voisi itsestään parantua täysin vaan varauduin jo siihen, että olisi kalliisti pulitettava yksityiselle leikkaukseen. Kuulostaa aivan hullulta, mutta jopa rukoilin (rukoilen kyllä muutenkin) että se paranisi ja päätin, että jos paranee niin muutan elintapani. Ehkä kaikki eivät olisi ottaneet asiaa ihan noin neuroottisesti, kuin itse tein, mutta jostain syystä olisin ollut valmis tekemään lähes mitä vain, että saisin sen pukaman pois. En ymmärrä itsekään miksi se oli niin kova isku naisellisuuteeni, että pukama rumensi alapäätäni. Tuntuu ihmeeltä, että pukama lähti lopulta jälkeäkään jättämättä, vaikka oli todella iso!

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle oli tuo kauhea pukama ja siitä tullut stressi niin suuri ”opetus”, että en todellakaan enää leiki millään suolisto-asioilla vaan muutin elintapojani paljon. En enää ainakaan tahallani riskeeraa, että saisin sen uudestaan.

-Ap

Kumpa olisin itsekin aikanaan ymmärtänyt tehdä saman. Nimimerkillä ikuinen hetula persauksissa.

Ehdin itsekin jo sen kuukauden aikana katumaan ja soimaamaan itseäni varmaan satoja kertoja, että päästin tulemaan pahoja ummetuksia esim. en juonut vettä, en liikkunut, en syönyt kuituja. Ajattelin, että ruma pukama pyllyssä on nyt ”opetus” siitä minulle. En myöskään oikein jaksanut uskoa, että se voisi itsestään parantua täysin vaan varauduin jo siihen, että olisi kalliisti pulitettava yksityiselle leikkaukseen. Kuulostaa aivan hullulta, mutta jopa rukoilin (rukoilen kyllä muutenkin) että se paranisi ja päätin, että jos paranee niin muutan elintapani. Ehkä kaikki eivät olisi ottaneet asiaa ihan noin neuroottisesti, kuin itse tein, mutta jostain syystä olisin ollut valmis tekemään lähes mitä vain, että saisin sen pukaman pois. En ymmärrä itsekään miksi se oli niin kova isku naisellisuuteeni, että pukama rumensi alapäätäni. Tuntuu ihmeeltä, että pukama lähti lopulta jälkeäkään jättämättä, vaikka oli todella iso!

-Ap

Ei kuulosta hullulta, minäkin rukoilin iltaisin sängyssä mielessäni, että pukama häviäisi. Ja minä en normaalisti kyllä rukoile. Kyllä se vaan voi saada olon niin epätoivoiseksi ja ahdistuneeksi.

Terveisin tuo joulupukama 🤭

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli kans viime vuonna tälleen joulun aikaan jo pitempään vaivannut pukama. Olen sellaisessa työssä, että en vain pysty ja kerkeä työpäivän aikana koko ajan olla työntämässä pukamaa takaisin sisään eikä se siinä kohtaa enää sisällä pysynytkään. Aina kun nousin pöntöltä niin se jo luiskahti ulos. No joka tapauksessa työpäivien aikana paine pukamalla oli niin kova, että hyytymähän sinne lopulta tuli. Joulun päivinä pepussa oli sitten kivikova pikkurillinpään kokoinen patti. Se ei ollut enää edes kipeä, tuntui että kuolioon menee varmaan koko pahanen. Mutta vaikka ei ollut kipeä niin vaivaahan ja huolettaa se silti.

Alkoi olla aika epätoivoinen olo siinä kohtaa kun pukama oli niin kiinteä ja kova että sitä ei voinut enää kuin rasvata ja pestä, ei puhettakaan että sitä olisi voinut työntää takaisin sisään. Tuntui ettei pukamavoiteestakaan näin ollen ollut enää mitään apua. Viimeisenä vaihtoehtona aloin voidella sitä hydrokortisonilla (joo varmaan kauhean hyvä idea), mutta en halunnut joulun pyhinä lähteä lääkäriin, joten kokeilin kaikkea. Ja niin vaan pukama alkoi pienentyä ja vuoden vaihteeseen mennessä oli hävinnyt kokonaan.

Nyt olen niin kiitollinen ettei se ole vuoteen vaivannut ollenkaan! Yritän kyllä nykyään kiinnittää huomiota etten pinnistele pöntöllä liian pitkiä aikoja. Taipumus pukamiin silti on varmasti aina sen jälkeen kun sellaisen kerran saa.

Pahoittelut vähän ällöstä tarinasta, mutta eiköhän meistä kaikki nää asiat kestä, jos on itsensä tähän keskusteluun klikannut 😄

Hienoa! Tiedän tunteen ja olen puoleastasi iloinen. Minullakin oli juuri tuollainen ihan kivikova, iso ja sinipunertava (trombosoitunut) eikä todellakaan pysynyt sisällä. Kyllä tavallinen kortisonikin auttaa. Apteekin pukamavoiteessa on ilmeisesti kortisonia plus puuduttavaa ainetta samassa. Hyvää pukamatonta jatkoa sinulle toivon ja itselleni myös, ne elintavat! Aika pienellä voi lopulta ehkäistä niiden tulemista, ainakin yrittää.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle oli tuo kauhea pukama ja siitä tullut stressi niin suuri ”opetus”, että en todellakaan enää leiki millään suolisto-asioilla vaan muutin elintapojani paljon. En enää ainakaan tahallani riskeeraa, että saisin sen uudestaan.

-Ap

Kumpa olisin itsekin aikanaan ymmärtänyt tehdä saman. Nimimerkillä ikuinen hetula persauksissa.

Ehdin itsekin jo sen kuukauden aikana katumaan ja soimaamaan itseäni varmaan satoja kertoja, että päästin tulemaan pahoja ummetuksia esim. en juonut vettä, en liikkunut, en syönyt kuituja. Ajattelin, että ruma pukama pyllyssä on nyt ”opetus” siitä minulle. En myöskään oikein jaksanut uskoa, että se voisi itsestään parantua täysin vaan varauduin jo siihen, että olisi kalliisti pulitettava yksityiselle leikkaukseen. Kuulostaa aivan hullulta, mutta jopa rukoilin (rukoilen kyllä muutenkin) että se paranisi ja päätin, että jos paranee niin muutan elintapani. Ehkä kaikki eivät olisi ottaneet asiaa ihan noin neuroottisesti, kuin itse tein, mutta jostain syystä olisin ollut valmis tekemään lähes mitä vain, että saisin sen pukaman pois. En ymmärrä itsekään miksi se oli niin kova isku naisellisuuteeni, että pukama rumensi alapäätäni. Tuntuu ihmeeltä, että pukama lähti lopulta jälkeäkään jättämättä, vaikka oli todella iso!

-Ap

Ei kuulosta hullulta, minäkin rukoilin iltaisin sängyssä mielessäni, että pukama häviäisi. Ja minä en normaalisti kyllä rukoile. Kyllä se vaan voi saada olon niin epätoivoiseksi ja ahdistuneeksi.

Terveisin tuo joulupukama 🤭

Kiitos, ihana kuulla, etten ollut ihan ”seko”, kun rukoilin ahdistuneena. Ja tuo ”joulupukama” oli muuten tosi söpösti kirjoitettu, heh.

-Ap

Peräpukamia on erilaisia.

Ja eri syistä johtuvia.

Monet lievemmät peräpukamat todellakin paranevat täysin itsehoidolla.

Ja joillakin peröpukamat aiheuttavat tosi vakavia ja kipeitä ongelmia, eikä niiden poistaminen todellakaan ole mikään aivan yksinkertainen ja kivuton homma, puudutuksista huolimatta.

Joillakin on onneksi vain ns. "kevyitä" peräpukamia,  jotka parhaimmissa tapaukissa hoituvat vain omalla hoidolla.   Muttä yksikään joka niistä kärsiin ei voi välttyä tietyltä kivulta ja erilaisilta oireilta eikä kirkkaan veren näkymisestä ulosteen pyyhkiseen jälkeen paperisssa.

Hyvä hygienia peräaukossa on tosi tärkeää ja erityisesti ulosteiden jälkeen.

Kipuun, kirvelyyn ja verenkin vuotoon saa apua ihan apteekissa myytävistä reseptittömästi lääkkeistä.

Ikävä kyllä, kaikilla peräpukamisa kärsivllä ei näin hyvin ole.

Mutta hyvä ap:lle että hän omista pukamistaan selvinnyt todella erinomaisen hyvin.