Auttaako kriisipuhelimeen soitto ihan oikeesti?

Mitä auttaa soittaa kriisipäivystykseen, jos ja kun et ehdi kymmenessä minuutissa kertoo edes himpun vertaa ongelmastasi, joka juuri nyt painaa mieltäsi, koska on niin paljon kertynyt ns. sontaa elämän varrella niskaasi, että et ehdi päästä edes likellekään sitä asiaa, josta lähdit alunperinkin kriisipäivystäjän kanssa pohtimaan?

Kun olet päässyt sekalaistesi ongelmiesi kanssa vasta alkuun niin kriisipäivystäjä jo kuunneltuaan purkaustasi sanookin, että noniin, nyt on hänen aikansa mennä lakisääteiselle tauolle, pissahätä tmvst.

Toinen asia, mikä mietityttää kriisipäivystyksessä, että kun niihin vapaaehtoisena pääsee ihan kuka tahansa kadulta repäisty, kunhan vaan on käynyt lävitse sen lyhyen koulutuksen, niin siitä vaan sitten vastailemaan, ja joskus tuntuu, että kriisipäivystäjä on hankkiutunut vain uteliaisuuttaan kuuntelemaan erinäisiä ihmisten jorinoita ongelmineen, ja saa niistä vaan tietynlaiset kiksit, ja myhäilee hyvillään, että aah, mikä onni, ettei itsellään ole ollut kunkinkaltaisia ongelmia elämässään.  Siis kuka noita päivystäjiä tsekkaa niin tarkasti, ettei asialle vihkiytyneissä ole ns. huiputtajia joukossa, joilla ei ole tarkoituskaan sinne soittavia auttaa konkreettisesti edes neuvomalla soittajia asioidensa kanssa painiskelevia, että mihin voisivat ottaa jälkeen puhelun yhteyttä tms.?

Joskus tulee mieleen, että taitaa olla vaan jokin kirjailija keräilemässä seuraavaan kirjaansa sisältöä kriisipäivystäjänä.  Tiedä sitten, jos olisin jo silmukka löysällä kaulassani soittamassa kriisipäivystykseen, miten sitten toimisi vastaaja tuntemattomuudessaan???? Ei vielä kokemusta sellaisesta. Ei vielä ole tullut tarvetta silmukkaan kaulalla.