Tulen teille virpomaan viikon päästä. Varatkaa viinaa ja rahaa valmiiksi.

Virvon varvon vitsasella, kosken kevätpajusella, terveyttä toivottelen, siunausta siivittelen, onnea oksalla tällä.
Tässä ennakkoon loru, kun matka on niin pitkä.

Juhlapyhien viettotavat ovat vuosien saatossa saaneet uusia vivahteita. Kirkollisiin juhliin on sekoittunut kaupallisuutta, ja vaikutuksia on tullut myös eri maiden perinteistä.
Suomalaisen kirjallisuuden seuran arkistotutkija Juha Nirkkokertoo, että palmusunnuntain virpomistapa on hyvin erilainen nykyään kuin mitä se oli aikanaan ortodokseilla menetetyssä Karjalassa.– Ennen virvottiin kummeja ja sukulaisia. Ei olisi tullut kuulonkaan, että olisi virvottu tuntemattomia ihmisiä, Nirkko toteaa.
Ennen virpojilla oli pyhäpuvut päällä. Noidiksi pukeutuminen on alkanut vasta 1980-luvun mittaan, kun koko Suomessa sekoittuivat läntinen pikkunoitina kiertely lankalauantaina ja itäinen palmusunnuntain virpominen.

Viinaa vai rahaa?

Vieraileminen aloitettiin varhain aamulla. Kaikkein paras oli, jos ehdittiin paikalle, kun virvottava oli vielä sängyssä. Palkaksi annettiin kananmuna, viinaa tai rahaa tilanteesta ja ihmisestä riippuen.– Palkka haettiin yleensä vasta viikkoa myöhemmin virpomisesta. Saatettiin se antaa heti, jos välimatka oli pitkä, mutta oikean tavan mukaan palkkaa odotettiin viikko, Nirkko kertoo.
Virpomisen tarkoitus oli toivottaa hyvää onnea ja siunausta, kuten tästä Karjalan Liiton nettisivuilta löytyneestä virpomislorusta käy ilmi.
Virvon varvon vitsasella, kosken kevätpajusella, terveyttä toivottelen, siunausta siivittelen, onnea oksalla tällä.

Studio55.fi/Anette LehmusruusuJulkaistu alun perin maaliskuussa 2012