Onko muita perheellisiä jotka piiloutuu vierailta?
Siis välillä ahdistaa niin paljon, kun joku tulee meille, esim puolison kaveri, että pakko vaan piiloutua makkariin puhelinta näppäilemään. Mietin vain, että onko muita samanlaisia?
Kommentit (17)
Koronan takia meille ei päästetä sisälle ketään Niin että kuka kumma nyt sisälle änkeää.
Mitä teet omissa oloissasi? Missä olet silloin? Meillä niin pieni talo, että joudun olla makkarissa tai sitten kodinhoitohuoneessa. Muuten joudun olla koko ajan näkyvillä..
Olen niin estynyt, etten voi samalla puuhata jotain, kun joku käymässä..🤡
Ei meille tarvitse tulla tällaiseen aikaan kenenkään. Jos mieheni haluaisi jonkun kanssa jutustella, niin he voivat lähteä jonnekin ulkotilaan tai vaikka kävelylle, mutta puhelimessakin on oikein hyvä jutella.
Ennen koronaa meille tuli kylään vain ne, jotka olivat oikeasti toivottuja vieraita. Lapsilla tietenkin oli kavereita, mutta useimmiten he viettivät aikaansa esimerkiksi urheiluharrastuksen parissa, ei sisällä.
No tietysti tervehdin ja sanon kuulumiset, mutta sitten annan heille oman rauhan.
Haluaisin olla sellainen ihminen joka viihtyy muiden seurassa.. miten sellaiseksi tulisi?
Usein olen makkarissa lukemassa, jos miehelle tulee kavereita kylään. Jos kaverit tulee puolisonsa kanssa niin yleensä juodaan kahvit yhdessä. Riippuu siis tilanteesta ja siitä, että jaksaako itse.
Vierailija kirjoitti:
No tietysti tervehdin ja sanon kuulumiset, mutta sitten annan heille oman rauhan.
Miten? Ja mihin menet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tietysti tervehdin ja sanon kuulumiset, mutta sitten annan heille oman rauhan.
Miten? Ja mihin menet?
No vaikka yläkertaan jos sellanen on.
Vierailija kirjoitti:
Usein olen makkarissa lukemassa, jos miehelle tulee kavereita kylään. Jos kaverit tulee puolisonsa kanssa niin yleensä juodaan kahvit yhdessä. Riippuu siis tilanteesta ja siitä, että jaksaako itse.
Ihailen tällaista, että voi hyvän omantunnon kanssa olla omissa oloissaan.🙃 pystyispä itekki.
Kun ovisummeri tai ovikello soi, niin olen ihan hipihiljaa enkä avaa ovea. Kutsumattomat ihmiset tekee hukkareissun. Asun paikassa missä asuu hieman rajattomia tapauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tietysti tervehdin ja sanon kuulumiset, mutta sitten annan heille oman rauhan.
Miten? Ja mihin menet?
No vaikka yläkertaan jos sellanen on.
Olispa.😁
Olen mieluiten keittiössä yksin, laitan kahvit ym, mutta seuraihmistä minusta ei tule koskaan. Ei vierailuista opi koskaan tykkäämään, ne jännittää ja niistä ahdistuu ja toivoo niitten olevan pian ohi. Sen jälkeen on aivan uupunut ja pakko olla ihan yksin. Olen jo 61-v.
Ei kai se mitään erityistä piiloutumista olet, jos annat heille oman rauhansa. Miksi sinun pitäisi olla heidän seurassaan, jos puolisollesi tulee kaveri kylään. Eikö heillä ole mukavampi jutella kahdenkesken omia juttujaan kuin sinä olisit siinä vieressä kuuntelemassa.
Luojan kiitos asun yksin.Jos olisi puoliso antaisin hänen olla rauhassa kotimme kavereitten kanssa,enkä änkeisi siihen mukaan istuskelemaan. Muuten olen tehnyt 3 vuotta sitten säännöt: Kotiini en ota muita kuin rakkaat läheiseni aina . En enää tee valmista pöytää tuttaville tai ystäville,en uusille tulokaille. Sovin tapaamiset ulkoilun merkeissä tai kahvilat,lounaalle yhdessä menot. Jokainen maksaa itse omat ostotoksensa niissä.Onko heitä näkynyt ? Ei! Kummat kiireet heille tuli,kun ihan päin näköä latasin suoraan: Meille ei enää tulla, kun koskaan ei olut vuoroin vierailut minulla heidän koteihin! Kotini osaan olla ihan yksinkin .
En minä ihan piiloudu, mutta olen usein kyllä omissa oloissani, tervehdin tietysti, mutten esim rupea kahvinkeittoon tai mene erityisesti juttelemaan.