Lue keskustelun säännöt.
Toimintakyvyttömyys elämäntilanteen ja masennuksen myötä. Mistä voimia?
18.12.2021 |
Keho tuntuu painavalta, todella raskaalta.
Mikään ei "sytytä" ja olo on tahmea. Pää sumussa kuljen.
Mikään ei saa hymyilemään tai tuntemaan muuta kuin tyhjyyttä. Asiat ovat vinksallaan.
Nyt on paha olla. Niin paha, että tuntuu että "kuolen" hetkenä minä hyvänsä. Ei ole ahdistusta mutta on vain se tyhjyys, raskas olotila. Kuin voimat olisi imetty minusta.
Tämä ei ole vakavaa masennusta. Olen tänään siivonnut, käynyt kaupassa. Odotan, että saan voimia alkaa paketoimaan lahoja.
Toimin täysin automaatiolla ja pakolla. Kuin olisin jossain muualla mutta juuri ja juuri pystyvä tekemään pakolliset asiat.
Käyn läpi eroa ja elämän kolhuja ylipäätänsä.
En ole tässä elämässä kiinni mutta kunhan yritän pysyä virran mukana.
Kommentit (19)
Ei minua oikeastaan edes itketä. Paitsi öisin ehkä.
On mitään sanomaton olo, turtumus. Joskus viha ja inho sitten taas tyhjää. En kaipaa mitään tai odota mitään. Tai no odotan, että pääsen tästä tilasta yli.
Olen vain askeleen päässä siitä, että jään sänkyyn makaamaan enkä kykene mihinkään muuhun.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän. Tarvitsetko apua?
Soita kriisilinjalle.
Hae keskusteluapua.
Vierailija kirjoitti:
Se on epänormaalia, jos tässä ajassa ei masenna . Mihinkään ei voi vaikuttaa ja melkein kaikki on valhetta . Tuuteista tulee sontaa ja muunneltua totuutta , kykenevimmät varastavat kuormasta isojen liksojensa lisäksi ja työpaikat menee suhteilla . Vai pitäisi peipposena hyppelehtiä ja sekstailla estottomasti ,vastuutta ,toteuttaa itseään hyvinvointivaltiossa . Elämmeköhän lopun aikoja , kuin sodomassa ? En halua olla tässä pas#ssa mukana eikä useimpia tarvitakaan kuin elättäjäorjiksi eliitille .
Kyllä.
Tämäkin maailmantuska on mukana henkilökohtaisen tuskan lisäksi.
En halua lukea uutisia enkä usko tulevaisuuteen. Katsotaan kuitenkin kuten asiat menevät, hyvältä ei näytä.
Voimia sinulle.
Ap
Kyynikot pitäisi pelastaa. Mutta miten. Aina joku pelastuu jos haluaa muutosta .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivojen dopamiinipitoisuus. Syötkö hyvin? Syötkö jotain lääkkeitä tai lisäravinteita? Harrastatko liikuntaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän olotilan. Erojen jälkeen se on ollut lähes sietämätön, ja aamuisin sängystä nouseminen on vaikeaa, koska motivaatio tehdä mitään on nolla, kun kaikki on mustaa.
Joo tuntuu kuin olisi kalpea aave vain entisestään.
Ero oli ainoa vaihtoehto, se suhde tuhosi minut. Täytynee olla onnellinen, että sain ne voimat käyttöön lähtöä varten.
Nyt onkin sitten vain tämä epätodellisuus.
En välitä miltä näytän tai mitä teen, kunhan vain olen poissa entisestä elämästäni. Millään muulla ei ole merkitystä vaikka tilanne syökin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä voimia saisi?
Voisitteko kertoa vaikka omia kokemuksia? Jotain joka antaisi toivoa tähän lamaantumiseen. Elän kuin jotain elokuvaa, täysin hajanaisena itsestäni ja joudun usein miettimään esimerkiksi ulkona liikkuessa, että nyt täytyy keskittyä tähän hetkeen etten sekoa tai luhistu keskelle markettia tai bussin kyydissä. Täytyy pitää fokus päällä ja olla ajattelematta mitään. Tavallaan en edes tunne mitään mutta juuri se irtonaisuus itsestäni välillä pelottaa. Voinko todella vain kadota pääni sisälle jos tämä pahenee.
Ap
Mulla on paljon kokemusta vaikeastakin masennuksesta. Toistuvaa, vaikean elämän kohtaloniskuissa aina aktivoituu ja kestää kauan.
Nyt olen juuri kuten sinä paitsi lisäksi vielä toimintakyvytön. Suihkuun meno on valtava suoritus. Tätä syvemmälle en ole ikinä vajonnut mutta pelottaa tämäkin. Toimintakyvyn säilyminen, siis masennus "pelkällä" näillä fiiliksillä olisi jollain tapaa kohtuullista. Tämä vaihe on hirveä.
Olotilaa en pysty sanoittamaan edes. Ihailen että sinä osasit. Menetys on nyt niin suuri että en tiedä milloin voin paremmin. Ainoa lapsemme kuoli keväällä yllättäen.
Ei minulla ole vinkkiä tai valoa. Mutta et ole yksin. Monelle meistä tulee sysipaska joulu. Yhtä paska kuin koko muukin elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isoja haleja sulle ja kaikille meille muille, jotka kamppailevat joka päivä. Elämä ei oo helppoa. Toivotaan että pian helpottaa edes jotenkin
Kalja eli olut auttaa aina. Sen tissuttele on mukavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rankkojen tapahtumien ja siitä seuranneen masennuksen aikaan elämä tuntui lähinnä vain vapaalta pudotukselta mustaa tunnelia pitkin alaspäin. Jossain vaiheessa havahduin siihen, että mikään tunneli ei varmaan ole loputon ja törmäys pohjaan tulee olemaan raju, jos en onnistu putoamisvauhtia yhtään hidastamaan.
Tein päätöksen, että yritän löytää joka päivä löytää yhden kivan tai odottamisen arvoisen asian olipa se kuinka pieni tahansa, esim. jokin kaunis asia luonnossa edes ikkunasta nähtynä, jos ei jaksaminen ulos asti riittänyt.
Synkimpään aikaan en jaksanut tai edes halunnut kuunnella mitään musiikkia, mutta päässäni alkoi itsepintaisesti soimaan hiljaa eräs tietty laulu, jonka olemassaoloa en edes ollut muistanut ja sekin antoi lohtua ja auttoi pahimman ajan yli.
Olen kroonisesti väsynyt, sairas ja selkäkipuinen. Saan voimia riittäväsi joka aamu, kun herään, ja tajuan olevani elossa. Ihanaa. Varmasti on tulossa vielä joskus oikeasti hyvä päivä, ehkä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on paljon kokemusta vaikeastakin masennuksesta. Toistuvaa, vaikean elämän kohtaloniskuissa aina aktivoituu ja kestää kauan.
Nyt olen juuri kuten sinä paitsi lisäksi vielä toimintakyvytön. Suihkuun meno on valtava suoritus. Tätä syvemmälle en ole ikinä vajonnut mutta pelottaa tämäkin. Toimintakyvyn säilyminen, siis masennus "pelkällä" näillä fiiliksillä olisi jollain tapaa kohtuullista. Tämä vaihe on hirveä.
Olotilaa en pysty sanoittamaan edes. Ihailen että sinä osasit. Menetys on nyt niin suuri että en tiedä milloin voin paremmin. Ainoa lapsemme kuoli keväällä yllättäen.
Ei minulla ole vinkkiä tai valoa. Mutta et ole yksin. Monelle meistä tulee sysipaska joulu. Yhtä paska kuin koko muukin elämä.
Olen sanattoman pahoillani menetyksestänne.
Ei tuollaista voi verrata tai kääntää mihinkään suuntaan, lokeroon. Toivottavasti olette saaneet apua ja tukijoukkoja.
En tiedä miten selviäisin vastaavanlaisesta mutta lupaa elää elämääsi niin kuten lapsesi olisi toivonut. Päivä kerrallaan.
Elämä kohtelee joskus käsittämättömän pimeällä tavalla. Rukousta puolellenne.
Ap
Tarvitset keskusteluapua, kannattaa hankkia sitä. Eroryhmät ovat hyviä. Pyri pitämään huolta siitä, että tapaat ihmisiä ja teet asioita mistä olet ennenkin nauttinut. Vältä alkoholia, se pahentaa masennusta ja aiheuttaa sitä.
Tarjoan yläpeukun verran tsemppiä.