Lue keskustelun säännöt.
Mitä tapahtuu, kun stressi menee tarpeeksi pahaksi?
28.03.2015 |
Minulla on outo olo päässä. Kuin aivot turpoaisivat eivätkä enää mahtuisi päähän. Pää tuntuu irralliselta. Tuntuu kuin olisin jossain itseni ulkopullella. Katson peilistä kuin vierasta ihmistä. En kuule tai ymmärrä kuulemaani, asiat eivät kiinnity päähän, en voi olla varma olenko kuullut jostain asiasta vai en. Ehkä olen unohtanut. Minun on hyvin vaikea ymmärtää. Näkö sumenee välillä, joskus näen tuplana, en pysty kohdistamaan katsetta. Samaan aikaan saatan kuitenkin puhua ja kirjoittaa ihan normaalisti, mutta se en ole minä.
Kommentit (44)
Mulla pitkä stressi aiheutti keskittymishäiriöitä, unihäiriöitä ja sydänoireita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Henkilökohtaista. Paniikki/ahdistuskohtauksia, syömisen ja liikunnan kontrollointia, stressi-ihottumaa, vatsaoireita, itkuisuutta..
Minulla meni niin pitkälle, että sain paniikkikohtauksen (pitkään jatkunut hyperventilointi ja muut oireet) ja sitten määrättiin mielialalääkkeitä plus pitkä sairasloma....voimia sinulle!
Pidentynyt stressi ja vaikea perheongelma voi johtaa fyysisiin oireisiin. Alkoi näköhäiriöillä, harmaata aluetta ja näköä piti keskittää yhteen pisteeseen. Valvotut yöt asioita miettiessä. Unohti syödä koko päivän aikana, kun mietteet vei mennessään. Lihominen epäsäännöllisyydestä ja roskaruoasta johtuen. Vaikeä väsymys, suu kuivui, jano. Selkäsäryt. Ihosairaudet, ihottumat, vyöruusua, hiusten lähtöä, ruoansulatus pilalla. Alkoholi ja tupakka stressiä lieventämään hetkittäin, oksentelu teki reikiä hampaisiin. Tupakasta riippuvaisuus. Luottamus ihmisiin tuhoutunut, haluaisi syrjäytyä kaikesta.
Hyväkuntoinen ja yliterve ihminen ennen, positiivinen ja elämäniloinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo tunne itsensä ulkopuolella olosta liittyy yleensä ahdistukseen, mikä taas liittyy stressiin.
Stressin ja ahdistuksen pohjalla on pitkittynyt selvittämätön ongelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tajua miten en saa tätä kerrottua työterveydessä tai missään. Silloin astuu esiin joku toinen, joka pitää kulisseja yllä. Kun lähden pois olen taas ihan romuna yksin enkä pysty mihinkään. Viikonloppuisin täysin hajoamispisteessä, kuitenkin pääsen töihin ja mietin mikä on totta ja mikä ei. ap
Dissosioit? Käy psykiatrilla, sen pitäisi nähdä "paremman minäsi " läpi. Kuulostat hyvin ahdistuneelta, mikä pitkittyneessä stressissä tavallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En syö juuri mitään, koska koko ajan on paha olo ja närästää. Juon vain kahvia. Poltan liikaa. En jaksa mitään, kaikki on vaivalloista. Pieninkin vastoinkäyminen vie pohjan kaikelta. Hiukset lähtevät. En enää edes muista millaista on normaali sydämen syke, sellainen joka ei tunnu rompotuksena kurkussa. Tai millaista on nähdä unia jotka eivät ole painajaisia, millaista on ylipäätään nähdä unia ja herätä virkeänä. Rintakehä puristaa ympärillä, pääni tuntuu liian pieneltä. Kädet vapisevat ja puutuvat. Hartiat ovat jossai korvissa, leukaa särkee kun puren hampaita yhteen yölläkin. Ja näiden selittäminen ääneen tuntuu kuin näitä ei olisikaan, että valehtelen.ap
Välillä tuntuu että voisin itkeä, mutta ei sitten kuitenkaan. Kaikki puristaa, minun o vaikea olla ihmisten kanssa, tuntuu että veri loppuu päästä ja pyörryn, en ymmärrä mitä minulle puhutaan vaikka kuulen puhetta. Käyttäydyn hyökkäävästi välillä enkä voi estää sitä. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 12:57"]
Henkilökohtaista. Paniikki/ahdistuskohtauksia, syömisen ja liikunnan kontrollointia, stressi-ihottumaa, vatsaoireita, itkuisuutta..
[/quote]
Näin.
Kunnollisista yöunista en ole nauttinut pariin vuoteen, en pysty syömään, silti paino pysyy samana. Paniikkikohtauksia iskee välillä usein, välillä harvemmin, sydän käy ylikierroksilla ihan jatkuvasti. Hiukset ovat mitä ovat, sentään jonkin verran vielä jäljellä. En uskalla vastata puhelimeen, en PYSTY soittamaan, jos pitäisi hoitaa jokin oma asia, työpuhelut hoituvat normaalisti. Laskukuoret jäävät eteiseen, en avaa niitä... mitäs vielä?
Töissä yms vedän roolia, että kaikki jees, kotona sitten en saa aikaan mitään, en muista, koska olen viimeksi imuroinut...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun miehellä vuosien stressi aiheutti lihomista, veriarvojen huonontumista, niskakipuja, ripulia ja lopuksi vielä psykoottisen masennuksen.
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 15:27"]
En syö juuri mitään, koska koko ajan on paha olo ja närästää. Juon vain kahvia. Poltan liikaa. En jaksa mitään, kaikki on vaivalloista. Pieninkin vastoinkäyminen vie pohjan kaikelta. Hiukset lähtevät. En enää edes muista millaista on normaali sydämen syke, sellainen joka ei tunnu rompotuksena kurkussa. Tai millaista on nähdä unia jotka eivät ole painajaisia, millaista on ylipäätään nähdä unia ja herätä virkeänä. Rintakehä puristaa ympärillä, pääni tuntuu liian pieneltä. Kädet vapisevat ja puutuvat. Hartiat ovat jossai korvissa, leukaa särkee kun puren hampaita yhteen yölläkin. Ja näiden selittäminen ääneen tuntuu kuin näitä ei olisikaan, että valehtelen.ap
[/quote]
Voitko tehdä mitään stressin aiheuttajalle? Onko oletettavissa että tilanne paranee pian? kirjoita ( tai vaan kopioi nämä tekstisi) ja vie mukanasi työterveyslääkärille. Siten vyyhti alkaisi varmaan purkautua.
En tiedä mikä stressin lopulta aiheuttaa. Työ kai alunperin. Mutta nykyään on ihan sama mistä on kyse, stressaan kaikkea, elämää ylipäätään. Toivon vain lottovoittoa, että pääsisin pois. ap
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 15:45"]
Menen psykoosiin.
[/quote]
Kuulostaa aika epätavalliselta.. masennus on ihan mahdollinen kyllä.
Mulla stressi aiheutti ärtyvän suolen oireyhtymän, atooppisen ihottuman, ylipainoa ja nosti verenpainetta. En tiedä johtuiko migreenikin siitä, kun sekin alkoi samoihin aikoihin.
Hoitamattomana varmaan (laajennettu) itsemurha(yritys).