Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kysy paniikkihäiriöstä, paniikkihäiriöinen vastaa.

Vierailija
15.09.2006 |

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
15.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

onko lääkitystä?

saatko usein hepuleita?



-toinen paniikkihepulinen.

Vierailija
2/7 |
15.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sairastanut noin 10 vuotta, enää ei ole säännöllistä lääkitystä ollut neljään vuoteen. Kunnon " hepuleita" tulee enää aika harvoin, noin kerran kuussa. Lähinnä sitä jatkuvaa 24/7 itsensä tarkkailua ja kohtausten/sairastumisen pelkoa..

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
15.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

" hepulikohtauksessa" oireet ovat tosi tyypillisiä: Pulssi nousee sika nopeeks, naama puutuu, menee ihan täriseväks kasaks. Kohtaukset ei ole mulla kiinni niinkään paikasta, lähinnä oman pääkopan-/elämäntilanteesta: Onko stressiä, olenko nukkunut kunnolla, onko krapula- tai joskus vaan ihan ilman syytä, ns," puun takaa"

Vierailija
4/7 |
15.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vai onko ihmisiä, jotka ei tajua?

Vierailija
5/7 |
15.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ikävä kyllä esim. mieheni pitää sitä aika paljon huomion tavoitteluna. Tää sairaus on kai nykyään sellainen " muotijuttu" nykyään, ihmiset perustaa tietonsa usein lehtien lööppeihin. Mutta niinhän se on muidenkin mielisairauksien kohdalla, löytyy paljon skeptisyyttä ja aliarviointia.

ap

Vierailija
6/7 |
15.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

stressi laukesi näin, luulin kyllä kuolevani sillä hetkellä.Ikinä en ollut kuullutkaan moisesta tai ainakaan osannut ajatella,että se voisi olla noin hurjaa. Lääkäri sitten selvensi, että taisi tytöllä ottaa lujille naimisiin meno :). Jos siitä jotain huumoria voi yrittää vääntää, silloin oli hymy kaukana!



Ahdistus jäi tuon kohtauksen jälkeen päälle joksikin aikaa, mutta olo helpottui aikaa myöten. Kohtaus oli raju ja tietysti sitä rupesi väkisinkin pelkäämään,että jos se tulee taas. Ekalla kerrallakin tuli tosiaan kun salama kirkkaalta taivaalta, sydän rupesi takomaan ja tuntui, että kuolema tulee, henki ei tahtonut kulkea, puutumisen tunne kaikkialla.



Nykyisin en panikoi, tai jos panikoin..osaan hallita sitä, eikä kohtausta pääse tulemaan. En ole käyttänyt lääkkeitä, koska en niitä ole tarvinnut. Joskus huomaan, kun paljon muutoksia elämässä ja stressaannun helposti, tulee tuntemuksia, mutta ei mitään sen pahempaa. Milloin sinä -ap sait ensimmäisen kohtauksesi?Ja millaisia tuntemuksia sinulla oli?





Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
15.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

kerroit -ap, että sinulla jatkuvaa itsesi tarkkailua ja sairauden pelkoa. Mulla on ihan samoja ajatuksia.. ei kuitenkaan ihan jatkuvasti. Kuuluuko ne sairauden kuvaan erityisesti?Kerrohan lisää..mielenkiinnosta kyselen.