"Jos mulle kävis noin, en ikinä selviäisi"

on lause, jonka olen kuullut vähän turhan monta kertaa elämäni aikana. Eli muutaman kerran, kun minulle on käynyt jotakin aivan kamalaa ja traumaattista.

Tuo ilmaisu on varmasti useimmiten tarkoitettu kehuksi (aikomus kehua henkistä vahvuutta tjsp.), mutta minä koen sen nykyisin vain ja ainoastaan alentavana. Sillä mitä vaihtoehtoja ihmisellä on, kun jotakin kamalaa tapahtuu? Tasan kaksi: elää tai kuolla. Kenelle kuoleminen jonkun traumaattisen tapahtuman jälkeen on oikea vaihtoehto? Voisin väittää, että melko harvalle kuitenkin. On pakko jatkaa eteenpäin.

Pointtini oli se, että älkää ikinä sanoko kyseistä ilmaisua kenellekään. Tai ainakaan ajatelko, että se on joku kehu.