Suomalaiset, 100%:sti ulkomaalaistaustaiset lapset - käyttäytymiseroja?

Millaisia asenne-eroja olet huomannut lapsissa, jotka puhuvat äidinkielenään jotain muuta kuin suomea/ruotsia/englantia? Välillä sitä huomaa ko. lapsissa tapoja, jotka tuntuvat suomalaisittain hassuilta, mutta lienevät tavallisia heidän entisessä, tai toisessa, kotimaassaan. En tiedä, mutta suomalaisesta selvästi poikkeaa.

Esimerkiksi, olin tänään tekemisissä noin 7-vuotiaan pojan kanssa (Itä-Blokin maasta? Albaniasta tms?), joka ei piitannut säännöistä, vaikka henkilökunta erittäin ystävällisesti huomautti. Ehkä se ystävällisyys = "surinaa". (Pojan isä oli antanut luvan tehdä toisin.) Sitten poika toistuvasti yritti saada jotain etua "olemalla pulassa," sanattomasti. Kysyin, tarvitseeko apua, mutta olisi sekin vaatinut tavoista poikkeamista. Jos hän olisi ystävällisesti pyytänyt, olisin ehkä auttanut. Mutta en ota riskiä auttamalla henkilöä, joka ei edes viitsi suoraan sanoa, mitä tarvitsee.

Toinen esimerkki joka tulee mieleen, että pojat juoksivat varpaideni päältä, kun seisoin aitaa vasten ja katselin eläimiä. Olivat niin innoissaan näkemästään, että eivät malttaneet eteensä katsoa. Pysyin paikoillani, hymyilin vähän kun katsoivat minua rynnimisen jälkeen. Ajattelin, että "ihan normaalia" kulttuuri huomioiden.