Onko koirasta seuraa yksinäiselle?
Olen jo nelisen vuotta haaveillut lemmikkiä, mutta en ole uskaltanut tehdä sitoumusta sillä olen luonteeltani äärimmäisen harkitseva. Ensin mietin itselleni kissaa, mutta kissojen hoitokokemusten jälkeen totesin kuitenkin itsellenikin hieman yllättäen että pienikokoinen koira tuntuisi minulle ehdottomasti parhaalta ratkaisulta. Minulla on krooninen sairaus jonka vuoksi olen todella paljon kotona. Kärsin osin juuri tämän takia yksinäisyydestä, johon toivoisin koiralta hieman helpotusta ja sellaista "lämpimän kodin" tuntua: onhan se kuitenkin elävä olento, elämän riemuissa ja suruissa mukana ja toisaalta veisi ajatuksia ja huomiota pois omasta tilanteesta.
Vai onko näin? Auttaako lemmikki yksinäisyyteen? Tuoko lemmikki merkitystä elämään? Vai eristääkö vielä enemmän muista ihmisistä? Vähät ystäväni ovat eläneet jo vuosikausia kiireistä pikkulapsiarkea ja minä elelen yksin sinkkuna -kaipaisin itselleni lisää sisältöä elämääni. Onko se huono lähtökohta ottaa koira?
Kommentit (7)
olen valinnut rodun ja koon sen perusteella että pystyn varmasti tarjoamaan koiralle riittävästi liikuntaa. Terrieristä en selviäisi :D
-ap
Kyllä koirasta on seuraa, totta kai. Tietyt asiat sen kanssa on myös pakko jaksaa, vaikka rotu ei yleisesti vaativa olisikaan. Pitää touhussa kiinni.
Lisäksi sen kanssa ulkoillessa varmasti joudut/saat vaihtaa muutaman sanasen silloin tällöin jonkun koirista kiinnostuneen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
olen valinnut rodun ja koon sen perusteella että pystyn varmasti tarjoamaan koiralle riittävästi liikuntaa. Terrieristä en selviäisi :D
-ap
Itselläkin ollut tässä 24v aikana monia eri rotuja mutta kyllä meillekin on valikoitunut rotu mikä on vaan osoittautunut parhaimmaksi. Helppo arjessa, pieni, jaksaa touhuta mutta ei vaadi mitään super aktiivista ihmistä. Perustervekin on mikä on hyvin tärkeää. Rotu yleisesti inhoaa sadetta ja pakkasta, niinkuin minäkin, eli ollaan samaa mieltä siitä milloin lenkkeillään ja milloin ei.
Onnea tulevan pennun kanssa. ☺️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
olen valinnut rodun ja koon sen perusteella että pystyn varmasti tarjoamaan koiralle riittävästi liikuntaa. Terrieristä en selviäisi :D
-ap
Itselläkin ollut tässä 24v aikana monia eri rotuja mutta kyllä meillekin on valikoitunut rotu mikä on vaan osoittautunut parhaimmaksi. Helppo arjessa, pieni, jaksaa touhuta mutta ei vaadi mitään super aktiivista ihmistä. Perustervekin on mikä on hyvin tärkeää. Rotu yleisesti inhoaa sadetta ja pakkasta, niinkuin minäkin, eli ollaan samaa mieltä siitä milloin lenkkeillään ja milloin ei.
Onnea tulevan pennun kanssa. ☺️
Oli ilmeisesti mahdotonta sisällyttää tieto rodusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
olen valinnut rodun ja koon sen perusteella että pystyn varmasti tarjoamaan koiralle riittävästi liikuntaa. Terrieristä en selviäisi :D
-ap
Itselläkin ollut tässä 24v aikana monia eri rotuja mutta kyllä meillekin on valikoitunut rotu mikä on vaan osoittautunut parhaimmaksi. Helppo arjessa, pieni, jaksaa touhuta mutta ei vaadi mitään super aktiivista ihmistä. Perustervekin on mikä on hyvin tärkeää. Rotu yleisesti inhoaa sadetta ja pakkasta, niinkuin minäkin, eli ollaan samaa mieltä siitä milloin lenkkeillään ja milloin ei.
Onnea tulevan pennun kanssa. ☺️
Oli ilmeisesti mahdotonta sisällyttää tieto rodusta?
Lk mäyräkoira.
Ehdottomasti auttaa. Onko sairautesi kuitenkin sellainen että pystyt huolehtimaan koiran liikunnasta päivittäin? Tai onko tukiverkkoja tilanteita varten jos oma vointi ei anna periksi ulkoiluttaa koiraa? Kannattaa valita rotu, se pienikin, sen mukaan miten uskoo pystyvänsä tarjoamaan liikuntaa ja aktiviteetteja. Esimerkiksi vaikkapa jack russelin terrieri ja monet muut terrierit ovat hyvin aktiivisia.