Mikä vaivaa: opiskelu on kivaa, mutta työelämä ahdistaa?

Opiskeluhan on väliporras työelämään ja virheet sallitaan. Oikeassa työelämässä virheet voi kaataa koko yrityksen, niin pomot tykkää olla vähän nipompia kuin kouluttajat.

Pelkäät vastuuta? Olet epävarma koska pelkäät epäonnistumista liikaa?

Sama täällä. Voisin opiskella vaikka kuinka monta ammattia, mutta se 40h/vk töissä raataminen ei ole koskaan ollut minun juttu. Ikää on jo 50, joten tässä ehtisi ainakin pari ammattia vielä opsikella...

Opiskelussa vastaat vain itselle ja on suht helppoa saada hyviä arvosanoja ja palautetta, joka tuntuu hyvältä.

Työelämässä et vastaa itsellesi ja koska raha on pelissä, niin palaute ei aina ole ihan niin kivaa ja mukavaa kuin toivoisit.

Mulla oli pitkään tuollaista. Kokeilin useampaa alaa ennen kuin tärppäsi ja viihdyn työssäni. Nykyisin koodaan ja olen täysin etänä.

Huomasin, että minua työelämässä kuormitti eniten sosiaalisuus. Aiemmin valitsemani alat olivat liian sosiaalisia, kun siirryimme harjoitteluun ja työelämään. Opiskelu ei kuormittanut niin paljon, koska sieltä oli aina välipäiviä lähiopetuksesta ja sain kotona yksin opiskellessa akkuja ladattua. Pidän silti edelleen paljon opiskelemisesta ja koodaamiseen onneksi liittyy jatkuva opiskelu ja oppiminen, joten se sopii senkin takia minulle.

Hyviä pointteja! Tunnistan vähän kaikkea tuosta. Töissäkin olen saanut yleensä vain hyvää palautetta ja olen luonut niin sanotusti uraakin, mutta silti se kuristaa kurkkua. Voisin vaan opiskella hamaan tappiin. AP

On, olen opiskellut kolme tutkintoa ja muita kursseja monen vuoden edestä. Silti nyt työtön (en nosta mitään tukia). Opiskelen nytkin ihan omasta ilosta asioita joista ei varmaan tule minulle työtä.

N40

Vierailija kirjoitti:

Opiskeluhan on väliporras työelämään ja virheet sallitaan. Oikeassa työelämässä virheet voi kaataa koko yrityksen, niin pomot tykkää olla vähän nipompia kuin kouluttajat.

Työelämässä taitaa olla vallalla sellainen pelko-ohjautumisen kulttuuri. Virheitä pelätään, joten kaikki tehdään sillä samalla, vanhalla tavalla. Tämä kuitenkin johtaa pysähtyneisyyden tilaan, ja innovatiivisemmat kilpailijat ajavat ohi.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli pitkään tuollaista. Kokeilin useampaa alaa ennen kuin tärppäsi ja viihdyn työssäni. Nykyisin koodaan ja olen täysin etänä.

Huomasin, että minua työelämässä kuormitti eniten sosiaalisuus. Aiemmin valitsemani alat olivat liian sosiaalisia, kun siirryimme harjoitteluun ja työelämään. Opiskelu ei kuormittanut niin paljon, koska sieltä oli aina välipäiviä lähiopetuksesta ja sain kotona yksin opiskellessa akkuja ladattua. Pidän silti edelleen paljon opiskelemisesta ja koodaamiseen onneksi liittyy jatkuva opiskelu ja oppiminen, joten se sopii senkin takia minulle.

Mitä olet opiskellut?

Oletko käynyt työpsykologin juttusilla? Onko ne nimenomaan työpaikan ihmissuhteet, jotka hiertää? Kirjoituksesi toi heti mieleen työpaikallani harjoitelleen ammatinvaihtajan, jonka osaamisessa ei sinänsä ollut mitään vikaa mutta jolta tuntui puuttuvan sellaista sosiaalista pelisilmää, joka kehittyy ajan ja kokemuksen myötä. Ei esim. voi nipottaa kokeneemmille työntekijöille "pilkkusääntöjen" noudattamisesta ja heti perään rikkoa itse jotain oikeasti tärkeää ohjetta.

Vierailija kirjoitti:

Oletko käynyt työpsykologin juttusilla? Onko ne nimenomaan työpaikan ihmissuhteet, jotka hiertää? Kirjoituksesi toi heti mieleen työpaikallani harjoitelleen ammatinvaihtajan, jonka osaamisessa ei sinänsä ollut mitään vikaa mutta jolta tuntui puuttuvan sellaista sosiaalista pelisilmää, joka kehittyy ajan ja kokemuksen myötä. Ei esim. voi nipottaa kokeneemmille työntekijöille "pilkkusääntöjen" noudattamisesta ja heti perään rikkoa itse jotain oikeasti tärkeää ohjetta.

Kysyitkö siis ap:lta? Minulla on siis periaatteessa ihan hyviä kokemuksia työelämästä, minusta on tykätty ja olen saanut ylenemismahdollisuuksia ja hyviä töitä. En ole käynyt (työ)psykologin juttusilla, voisi toki olla ihan valaisevaa. Koen vaan, että vika ei sinänsä ole minussa työntekijänä eikä työyhteisöissä, vaan että jostain muuta, oudosta syystä en vaan jaksa työelämää ahdistumatta. Opiskellessakin tulee sosiaalisia kontakteja ja saan helposti yhteyden muihin, meillä on kivaa jne. mutta töissä kuormitun ihan toisella tavalla, enkä tajua miksi. 

Mutta tässä ketjussa on tosi hyviä huomioita joita pohdin.

AP

Ihme ongelmia