Matkustajat ovat siis olleet tajuissaan koko laskeutumisen ajan?
Jos ääninauhoilta on kuulunut toisen lentäjän raivokasta pyrkimistä takaisin ohjaamoon (yritti hajottaa oven), niin tajuttomuusteoria ei voi pitää paikkaansa. Siis se, että paineistukset olisivat menneet pieleen ja sekä lentäjät että matkustajat olisivat olleet tajuttomina.
Ohjaamon sisällä tapahtuneista tapahtumista ei tiedä vielä mitään, mutta eikö ole aika selvää, että matkustajat, matkustamohenkilökunta ja toinen lentäjä ovat tienneet kuolevansa? Toinen lentäjä on voinut olla tajuttomana.
Kommentit (84)
[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 20:56"]Olivat, mutta vasta viime sekunteilla tajusivat mitä oli tapahtumassa.
[/quote]
Mutta kyllä varmasti olivat jo aiemminkin huolissaan, kun nousun jälkeen kone alkoikin reilusti pudottaa korkeutta. Itse ainakin lentopelkoisena tarkkailen kaikkia koneen liikkeitä.
Ääninauhan loppuosassa kuuluu kirkumista, eli matkustajat ovat olleet tajuissaan loppuun saakka
[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 21:06"]
[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 20:56"]Olivat, mutta vasta viime sekunteilla tajusivat mitä oli tapahtumassa. [/quote] Mutta kyllä varmasti olivat jo aiemminkin huolissaan, kun nousun jälkeen kone alkoikin reilusti pudottaa korkeutta. Itse ainakin lentopelkoisena tarkkailen kaikkia koneen liikkeitä.
[/quote]
Kapteeni hakkaa ovea ja huutaa "avaa" ja kone laskee vuorten keskellä.... Kai siinä nyt on tilanne ollut selvillä kaikille ;(
[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 19:11"]Minä taas ymmärsin 55 ajatuksen aivan hyvin. Mitä nuorempia lapseni olisivat, sitä pahemmalta tuntuisi ajatus siitä, että heidän pitäisi kasvaa orpoina.
[/quote]
Samoin. Minulla 3-vuotias poika, jota rakastan yli kaiken. Kuolisin hänen vuokseen. Mutta olisi hirveää tietää kohta kuolevansa ja tietää että kotona odottava pieni tuntisi itsensä hyljätyksi kun ei ymmärrä vielä kuolemaa. Viettäsin viimeiset hetkeni lapsi sylissä ehkä siis levollisempana. Tajusin vasta teidän kommenteista että tämä ajatus on hirveä.
Ehkä ohjaamossa ollut lentäjä halusi vaan kokeilla, että mille se tuntuu, kun vuori lähestyy satojen kilometrien tuntinopeudella. Normaalisti tulee vaan tyhjää taivasta eteen, eikä saa kunnon käsitystä vauhdista. Nyt sai.
Avoimet ovet vaan tästä lähin ohjaamoihin. Terroristihysteria on jo aivan liian pitkällä ottaen huomioon, kuinka vähän siihen ihmisiä menehtyy. Kyllä ne matkustajat jo siellä lähtöportilla nykyisin syynätään jo aivan tarpeeksi tarkasti.
[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 19:11"]
Minä taas ymmärsin 55 ajatuksen aivan hyvin. Mitä nuorempia lapseni olisivat, sitä pahemmalta tuntuisi ajatus siitä, että heidän pitäisi kasvaa orpoina.
[/quote]
Niin, jollain lailla se on lohduttava ajatus että mentäis koko perhe kerralla. Kukaan ei silloin jäis kaipaamaan eikä tuntis tuskaa äidin/isän/sisaruksen menettämisestä. Ja kyllä, mä tajuan myös tuon ajatuksen kammottavuuden. Kun sitä toisaalta haluais lastensa elävän ja olis valmis tekemään mitä vaan sen eteen. Tämä on oikeasti aika ristiriitainen asia.
[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 19:10"]Mitä väliä noilla vauvoilla on? Ne mitään tajunneet, ja vanhemmat kuoli mukana, ei kukaan niitä jäänyt kaipaamaan.
[/quote] Ai ei? Ei edes isovanhemmat ja muut perheenjäsenet?
[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 13:07"][quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 13:05"]Onkohan siellä yksikään vainaja yhtenä kappaleena?
[/quote]
Kuulemma isoin pala on matkalaukun kokoinen :(
[/quote] Karmeaa läheisille... Ukrainan koneturmassa suurin osa sentään sai rakkaansa ruumiin haudattavaksi.
Karmea tapaus kyllä, mutta suoraan sanottuna jos joku läheinen kuolisi lentoturmassa, niin mulle olisi aikalailla se ja sama saako sieltä kokonaisen ruumiin haudattavaksi vai ei. Melkein tuntuu, että vähemmän kai loppujen lopuksi tässä tapauksessa uhrit on kärsineet? Törmäys on ollut ihan valtavan kova, lähtö on tullut silmänräpäyksessä ja tieto siitä lohduttaisi minua enemmän kuin se haudattavaksi saatu ruumis.
Hirveää kirjoittaa tällaista.
[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 13:05"]
Onkohan siellä yksikään vainaja yhtenä kappaleena?
[/quote]
Mitä väliä sillä on? Kuollut on kuollut, itselleen ja omaisilleen. Ei siinä ruumiilla tee enää mitään.
[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 13:28"]
En olisi itse kyllä tuollaisessa paniikissa tajunnut mitään viestejä kirjoitella. Olisin varmaan halannut hysteerisenä vieressä istuvaa ihmistä tai huutanut kovaa kaikille että olette rakkaita tai vaan istunut tikkusuorana jokainen lihas jännittyneenä.
[/quote]
Mä olisin vielä äkkii tehnyt viimeiset päivitykset Faceen, Instagramiin ja Twitteriin ja ehkä lähettänyt pari meilii ja tekstarii jos oisin ehtinyt.
[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 18:54"]
Eniten ahdistaa ajatella niiden 15-vuotiaiden koululaisten pakokauhua, mutta myös niiden äitien, joilla oli lennolla vauva sylissään...
t. 15-vuotiaan äiti
[/quote]
Samoin.
Ei ne vauvat mitään tajua. Vain heidän äitinsä tajuaa.
Mutta ne 15-vuotiaat nuoret.... Koko elämä edessä ja se viedään pois. Kaikki unelmat ja haaveet, kaikki rakkaat, koko elämä.
Lapsiraukat joutuivat kohtaaman kuoleman ihan ilman äitiä ja isää. Sillä lapsiahan he vielä olivat. Voin kuvitella heidän kauhunsa ja pelkonsa kuoleman edessä.
Itkettää...
Terv. Toinen 15-vuotiaan äiti
[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 19:46"]
[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 19:10"]
Mitä väliä noilla vauvoilla on? Ne mitään tajunneet, ja vanhemmat kuoli mukana, ei kukaan niitä jäänyt kaipaamaan. Hurjalta tuntuu varsinkin tuon lukiolaisporukan puolesta, vanhemmilla varmaan kamalaa.
[/quote]
Toinen vauvoista oli vain äiti mukana, isä menetti vaimonsa ja vauvansa.
[/quote]
Ihan absurdi tuo aiemman kirjoittajan väite, ettei "kukaan jäänyt kaipaamaan vauvoja, kun vanhemmat kuolivat mukana".
Aivan varmasti jäi!
Isovanhemmilla on kaksinkertainen suru. He menettivät lapsensa ja lapsenlapsensa!
Isovanhemmat menettivät kaksi sukupolvea. He menettivät koko elämäntyönsä ja elämänsä jatkumon. Mitään ei jäänyt jäljelle.
Miten tuollaisen jälkeen jaksaa elää...
Ei ollu itsemurha, eikä onnettomuus... mut mitä näistä yksittäistapauksista nyt huolta pitää...
Googlatkaa
"Meidän pyhä marttyyri Lubitz kuoli meidän profeetta"
Germanwings co-pilot Andreas Lubitz praised on Facebook: ‘Our holy martyr Lubitz died for our prophet’
Harmi, ettei kukaan ehtinyt ottaa tilanteesta selfietä ja laittaa twitteriin, jossa pilotti olisi ollut taustalla. Antaisi kuvaa tilanteesta koneessa enemmän...
[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 23:38"][quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 13:28"]
En olisi itse kyllä tuollaisessa paniikissa tajunnut mitään viestejä kirjoitella. Olisin varmaan halannut hysteerisenä vieressä istuvaa ihmistä tai huutanut kovaa kaikille että olette rakkaita tai vaan istunut tikkusuorana jokainen lihas jännittyneenä.
[/quote]
Mä olisin vielä äkkii tehnyt viimeiset päivitykset Faceen, Instagramiin ja Twitteriin ja ehkä lähettänyt pari meilii ja tekstarii jos oisin ehtinyt.
[/quote] Mä oisin ehdottamasti tehnyt viimeisen päivitykseni av-palstalle
[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 13:24"][quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 13:13"]
toivottavasti syy selviää pian, lauantaina pitäis lentää välilaskulla ja kuopus pelkää laivoilla ja lentokoneissa jo nyt :(
[/quote]
Miten se välilasku liittyy pelkoon? Hälveneekö pelko jos syy selviää?
[/quote]
Kyllä minä ainakin olen tuplasti enemmän paskat housussa kun pitää vaihtaa konetta, tuntuu siltä että olisi jotenkin kaksi tsäänssiä tapaturmaan. Plus laskut ja nousut on pahin osa lentoa ja välilaskulla niitä on enemmän.