Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mä en jaksa enää noita lapsia
25.03.2015 |
Aina sama vinkuminen; hyi, en syö tuommosta, yök, mä en syö tota, hyi, mitä tää on? Aina. Se, mikä oli lempiruokaa eilen, onkin tänään jotain ihan suunnatonta sontaa, jota ei voi syödä. Jos toinen suostuukin syömään, niin vähintään toinen sanoo ettei tykkää ja ettei syö.
Tulin väsyneenä töistä, ajattelin että hemmottelen noita hyvällä ruualla. Aloin tekemään riispuuroa ja marjasoppaa, välipalaksi vispipuuroa ja teinpä vielä sämpylätkin uuniin paistumaan. Ja mitä tapahtuu? "Mä en syö puuroa! Miksi meillä on aina puuroa?!" Ja meillä ei edes todellakaan ole "aina jotain puuroa".
Huoh. En jaksa.
Kun ruoka oli valmista ja tulivat alas, se sama valitus jatkui. En sanonut sanaakaan, suljin keittiön oven ja tulin tänne olkkariin. Avasin läppärin, laitoin telkkarin aivan täysille etten kuule niitten tappelua ja huutoa ja totean vaan että en jaksa.
Sanokaa että tää on joku nirsoiluvaihe vaan ja menee ajan kanssa ohi? Aina ennen ovat olleet ihan hyviä syömään, ovat syöneet laidasta laitaan kaikkea eikä mistään ole sanottu "hyi" tai "yök". Ja nyt joka päivä, jokainen ruoka on tuota.
Makaroonilaatikko on yök. Lasagne on yök. Keitot on yök. Lihapullat on yök. Kiusaukset on yök. Puurot on yök. Tortilla on yök. Jos teen jotain uutta ja erilaista, mitä ei ole ennen syöty (ja siis ihan perusruokaa silti, esim täytetyt broilerin rintafileet tai cannelonit), sekin on yök. Paistit on yök, pihvit on yök, kaikki on yök.
Saanko mennä viikoksi ruuantekolakkoon ja todeta, että en tee mitään enää kun kerran kaikki on yök?
Kyseessä 11- ja 13-vuotiaat.
Kommentit (17)
Tutulta kuulostaa; meilläkin on tuon suuntaista. Sota ja nälänhätä on puuttunut liian kauan? Ehkä opiskeluaikanaan vieraalla paikkakunnalla kaukana kotoa oppivat arvostamaan ruokaa. Nälkä on paras mauste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarjoa viikko kaurapuuroa. Sano, että olet kyllästynyt jatkuvaan yököttelyyn. Kerro, että nyt tuli raja vastaan. Ja pidä se kans. Keskustele sitten viikon kuluttua uudelleen.
pidä se linja.
Kyllä ne jostain tajuaa rajat. Tai sitten lapset tekee ruuan ja siivoaa jäljet.
ron ikäinen varmaan jo osaa. Tai voite auttaa, mutta lapset vastuussa.ääehkä niitten pitäis saada vastuuta. Ne turhautuu liian hyvään palveluun.
viikko kaurapuurolla ja sitten lapset mukaan ruuan laittoon ja kotihommiin.
Sano ihan normaalilla äänellä, että ruuan haukkuminen loukkaa ja itkettää sinua. Että pahoitat oikeasti mielesi, vaikka oletkin "vain äiti".
Pyydä kaveriksi ja avuksi ruuanlaittoon ja laatimaan viikon ruokasuunnitelma. JOkaiselle jotakin hyvää, jokaiselle jotakin vähemmän ihkumpaa. Tuossa tuskin on kyse itse ruuasta, vaan huomionjanosta.
Nyt tuon 11-v itkee tuolla että kuolee nälkään.. siis oikeasti itkee. Meenkö tekemään taas jotain muuta ruokaa vai pidänkö pääni ja sanon että syöt sitä mitä siellä tarjolla on tai oot syömättä?
Kyllähän mä tajuan että kun tarpeeksi on nälkä niin syö vaikka pieniä kiviä, mutta... toisaalta mä en ole sitä koulukuntaa, joka pakottaa syömään.
Mä oon niin väsynyt tähän helvetin ruokashowhun.
Lapset vedättävät sua ja pitävät pilkkanaan. Eli nyt asennetta peliin ja muksut kuriin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se itke nälkää vaan äidin sylin puutetta ja isoksi kasvamista. Niele kiukkusi, mene silittämään ja sano tuo mitä ehdotin: sinua sattuu se, että ruokaa haukutaan. Teet parhaasi. Sitten pyydät häntä kaveriksi keittöön kattamaan pöydän uudelleen ja päättämään mitä ruokaa laittaisitte yhdessä huomenna. Usko pois, tuo toimii. Kokeiltu homma omien lasten kanssa aikoinaan.
[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 19:15"]
Ei se itke nälkää vaan äidin sylin puutetta ja isoksi kasvamista. Niele kiukkusi, mene silittämään ja sano tuo mitä ehdotin: sinua sattuu se, että ruokaa haukutaan. Teet parhaasi. Sitten pyydät häntä kaveriksi keittöön kattamaan pöydän uudelleen ja päättämään mitä ruokaa laittaisitte yhdessä huomenna. Usko pois, tuo toimii. Kokeiltu homma omien lasten kanssa aikoinaan.
[/quote]
Ok, teen tämän. Toivottavasti siitä on apua myös pitemmällä tähtäimellä. Kiitos teille etenkin siitä, ettei yksikään aloittanut haukkumaan mua vaan jaksoitte vastailla asiallisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai vain vaihe? Meillä on joskus samanlaista, iät 3, 6 ja 8. Yksi tykkää perunoista, mutta ei lihasta tai kastikkeesta, toinen syö vaan lihat ja kolmas kastikkeen. Aina jää tähteitä ja aina joku valittaa kun on pahaa ruokaa. Sitten kun kerrankin kaikki tykkää ja ajattelet nyt löytyi edes joku lempiruoka, niin seuraavalla kerralla se onkin yök.
Välillä teen niin, että en tarjoa välipalaa, silloin ruokahalua on enemmän ja huonompikin kelpaa. Liian nälässä taas tulee vain kiukkua ja itkua. Tämä on tämmöistä tasapainottelua. Koitan laittaa korvasta sisään ja ulos. Enkä tosiaankaan ala tarjoamaan mitään muuta. Jos ei kelpaa ihan normaali terveellinen perusruoka, niin sitten olkoon nälässä. Jos alkais liikaa palvelemaan, niin eihän tässä muuta kerkeis enää tekemäänkään.
: ) Kyllä se kainaloon ottaminen on auttanut paremmin kuin mitkään uhkaukset, arestit ja äidin "kostot" lapsille, joiden tunne-elämä on muutenkin uutta ja sekavaa. He ovat lapsia tai murrosikään tulossa, eivätkä oikeasti itseään tiedämistä ne ääliöpuuskat tulevat. Jos äitinä jaksaa tarjota enemmän halia kuin huutoa noihon pahoihin päiviin, päästään pian kivaan keskusteluyhteyteen nälvimisen sijaan.
Enkä tietenkään tarkoita tällä sitä, että lapselle pitää pyrkiä olemaan "Bestis", kyllä vanhemmalla on oltava vanhemman auktoriteetti ja tarvittaess viimeinen sana. Mutta rakkaudella pääsee pitemmälle kuin uhkailulla. Myös itse saattaa olla väärässä, mutta silloinkin pääsee pitemmälle myöntämällä sen lapselle, pyytämällä heiltä anteesi, kuin pitäytymällä jääräpäisesti kannassaan.
Lapsen kunnioitus kasvaa juuri sen myötä, että vanhempi on oikeudenmukainen ja katsoo myös itseään kriittisesti epätäydellisenä ihmisenä.
Meillä toimi tuo ruokohjelma hyvin. Yhtenä päivänä viikossa lapset saivat toivoa ruuaksi ihan mitä tahansa, ja tämä vuoro kiersi kolmen kesken. Suunnittelin yleensä ruuat valmiiksi, akikki tiesivät mitä tuleman pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alusta alkaen mennyt pieleen. Jos aikuinen menettää auktoriteetin, on helvetti valloillaan. Lapsilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin panna ranttaliksi.
Sait edellä hyviä neuvoja auktoriteetin palauttamiseksi. Kyllä se onnistuu, yritä vaan vaikka pahalta tuntuisikin. Loppujen lopuksi lapset tulee tuntemaan olonsa turvallisemmaksi kun aikuiset on vastuussa ja vahvoja.
Ruuaksi puuroa. välipalaksi puuroa. No, ei meilläkään tykättäis, oletan silti, että tämä on yksittäistapaus.
Se että tekisit viikon samaa puuroa, ei välttämättä avaa sun lasten silmiä, koska ovat tottuneet sua pyörittämään, siihen menee enemmän aikaa, mutta kannattaa silti.
MUTTA SAMALLA kannattaa miettiä, miksi oireilette kukin tavoillanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meinasin sanoa että on vaihe joka menee ohi, kunnes luin että kyseessä 11 ja 13 vuotiaat. ...
Miks teet lapsilles riisipuuroo ruoaks??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riisipuuro on ruokaa siinä missä mikä tahansa muukin. Ja ap:n listauksesta voi päätellä, että heillä syödään paljon muutakin kuin sitä puuroa.
Ohimenevä vaihe tuo on, kun kerran aikaisemmin lapset ovat syöneet ihan hyvin. Kyllä se siitä!
[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 19:56"]
Miks teet lapsilles riisipuuroo ruoaks??
[/quote]
ja toiseksi ruuaksi siiten vispipuuroo, aamiaiseksi kaurapuuroo, pääsevät kouluruuan pariin, sitten nejänviljan puuroo ja mannavelliä :)
Voi hyvänen aika. Lapsesi ovat jo sen ikäisiä, ettei tuo mene minkään "vaiheen", vaan lähinnä v-mäisen luonteen piikkiin. Tuon ikäisille vinkujille voit ihan hyvin sanoa, että olet ruoanlaittolakossa. Sanot, että saavat tästä lähtien itse ruokkia itsensä. Tekevät vaan kauppalistan, niin toimitat raaka-aineet kaupasta. Itsellesi voit laittaa mitä ikinä mielesi tekee. Oppivatpahan arvostamaan mahdollisesti ruokaa ravinnollisten tarpeiden täyttäjänä, mutta ennen kaikkea oppivat arvostamaan sitä vaivaa, jonka joku ruoanlaiton eteen näkee.
Alue: Aihe vapaa
Se on vain vaihe.
Tsemppiä!