Vanhus kotiisi asumaan.

Otan jos siihen kuntoon menevät, minulla on tilaa. Toistaiseksi ovat vielä omatoimisia ja hyvässä kunnossa.

Kysyn uudelleen, kun olette viikon valvonut ja vahtinut muistsairasta ja hänen askartelujaan.

Yritin sen viikon, mutta 7-kymppisenä ei kyllä jaksanut.

Jos vanhukselle löytyy oma huone niin silloin asiaa voi harkita. Ei nyt ketään sohvalle voi majoittaa

Noo, kunhan alkaa olemaan vaipat käytössä ja henkilö muuttunut lähes zombiksi , varmaan mieli muuttuu...

En pystyisi asumaan enää Äitini kanssa

Hän on 75v.

Isäni asuu mutta sairastaa parantumatonta syöpää eli saattohoidan itse. Tosin hän ei ole vanhus (69-vuotias) mutta iäkas.

Ei tule tapahtumaan. Siinä vaiheessa, kun vanhempani ovat avun tarpeessa, olen luultavasti itsekin noin 65-70-vuotias. En jaksa, ja haluan pitää kotini omanani.

Vanhemmistani välitän kyllä kovasti.

Ei tule, ei ole tilaa. Ja toisekseen olen sen jo kokenut, mitä on asua muistisairaan vanhuksen kanssa, mummoni asui meillä jonkin aikaa. Toivottavasti sinulla tulee olemaan aikaa 24/7 sille vanhuksellesi.

Anopillekin löytyi tehostetun palveluasumisen paikka. Ei siitä olisi mitään tullut, että olohuoneeseen olisi tullut ihminen, joka näkee näkyjä ja jonka vuorokausirytmi on mitä sattuu ja joka painaltaa missä sattuu ja on ihan sekaisin. Koululaisetkin tarvitsevat yöunensa, kuten me perheen aikuisetkin.

Ajatuksena kaunis mutta jos vanhus on muistisairas niin ei kauaa jaksaisi hoitaa!

Samat jutut ja kysymykset muutaman minuutin välein, vuorokausirytmi sekaisin, vaipat käytössä.

Jos olisikin iso talo pihoineen ja sisarusten kanssa vuorotellen siinä asuttaisiin niin voisi onnistua.

Onneksi äitini sai paikan hyvästä Esperin hoitokodista!

Käytännössä meillä ei ole tilaa asua eikä tilaa äidin apuvälinein liikkumiseen. Olen fyysisesti pienempi enkä voisi auttaa kun kaatuu tms. Äiti valvoo ja kähkii miten sattuu huushollaten yötämyöten eikä osaa huomioida muita ja esim yörauhaa. Hän esim kerran alkoi paukuttaa lapsuudessani paistinpannulla joulutähteä lastenhuoneen ikkunaan kun olimme jo nukkumassa. Ei, ei tulisi mitään meille ottamisesta. Arvostan todella sitä joka voi tarjota kodin vanhemmalleen tai molemmille.

Vierailija kirjoitti:

Ei tule tapahtumaan. Siinä vaiheessa, kun vanhempani ovat avun tarpeessa, olen luultavasti itsekin noin 65-70-vuotias. En jaksa, ja haluan pitää kotini omanani.

Vanhemmistani välitän kyllä kovasti.

Itse hoidin tuon ikäisenä vanhempaani 24/7, ei ollut muuta vaihtoehtoa.

Kyllä se omaa elämää rajoitti todella paljon, koko elämäni pyöri hoidettavan ehdoilla, hyvä kun kaupassa pääsin käymään, mikä oli ainoa piristävä tapahtuma kun sai sanoa kassalleneidille hei, silloinkin hoidettava sanoi että älä ole kauan.

Juokse siinä sitten pää kolmantena jalkana monessa paikassa hoitamassa ruokaostokset käyt apteekissa ja monessa muussa paikassa.

Mutta loppuun saakka hoidin kotona, viimeiset neljä tuntia ennen kuolemaa oli ensiavussa.

Tyhjä ja yksinäinen olo on, kaverit ja suurin osa lähisukulaisistakin lopetti yhteydenpidon 7 vuoden hoitojakson aikana.

Joulukin tulee mutta mitä siitäkään enää nauttisi yksinäisyydessä.

Vierailija kirjoitti:

Isäni asuu mutta sairastaa parantumatonta syöpää eli saattohoidan itse. Tosin hän ei ole vanhus (69-vuotias) mutta iäkas.

Kuka helvetti tätä peukuttaa.

Moni syöpäsairas on viimeiseen asti kotona, niin kauan kuin pystyy.

Ei siellä sairaalassakaan kuolevalle syöpäpotilaalle voidan enää mitään tehdä.

Yhtä hyvin sitä morfiinia voi saada kotona saattohoidossa, kuin sairaalassakin.

Serkkuni oli kotonaan viimeiseen asti.  

Tottahan kaikkein läheisimmät haluvatkin olla viimeiseen asti läsnä pois lähtevän omaisen luona.

Riippuu siitä missä kunnossa on. Minhän voisin hoitaa huonossakin kunnossa olevaa, mutta ei se varmasti olisi hänelle elämisen arvoista elämää. Silloin mielummin hyvä hoitokoti.

Valitettavasti nyt on vähennetty rajusti hoitopaikkoja ja ollaan entistä sairaampia vanhuksia laittamassa kotihoitoon, joko joku omaisista alkaa omaishoitajaksi tai sitten kotihoidosta käy joku vilkaisemassa onko vanhus vielä hengissä kotonaan.

Tämä on väärin, niin väärin kuin olla voi.

Halvaksi tulee yhteiskunnalle maksaa esimerkiksi omaishoitajalle 8-10€/vuorokausi.

En näe tuota kovin todennäköisenä enkä hyvänä vaihtoehtona. Mieluummin niin että vanhus asuu omassa kodissa ja minä autan häntä sen verran kun pystyn. Ratkaisu yksinäisyyteen muuttaminen todennäköisesti ei olisi. Ei täällä kotona ketään 24/7 ketään ole.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu siitä missä kunnossa on. Minhän voisin hoitaa huonossakin kunnossa olevaa, mutta ei se varmasti olisi hänelle elämisen arvoista elämää. Silloin mielummin hyvä hoitokoti.

Kotioloja sairaatkin arvostaa, laitoshoito ei kotioloja ikinä korvaa niissä ihminen näivettyy zompiksi.

Äiti on muistisairas ja huononee päivä päivältä tilanne. En pystyisi vahtimaan, vaikka etätöissä kotona olisin. Vaatii jatkuvan valvonnan ja loputtoman kärsivällisyyden. Onneksi isä on kunnossa, ajelee vielä autolla ja osaa tehdä ruuan ja siivota niin pärjäävät.

Surettaa jo etukäteen ajatus, että äiti ei enää tunne minua

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti nyt on vähennetty rajusti hoitopaikkoja ja ollaan entistä sairaampia vanhuksia laittamassa kotihoitoon, joko joku omaisista alkaa omaishoitajaksi tai sitten kotihoidosta käy joku vilkaisemassa onko vanhus vielä hengissä kotonaan.

Tämä on väärin, niin väärin kuin olla voi.

Halvaksi tulee yhteiskunnalle maksaa esimerkiksi omaishoitajalle 8-10€/vuorokausi.

Ei nuo ole toisensa poissulkevia asioita. Kotihoito voi käydä vaikka hoitaisikin vanhusta kotona.

Toisaalta taas jos asut eri kunnassa vanhuksen kanssa ei automaattisesti saa kotihoitoa asuntoon joka ei sijaitse vanhuksen kotikunnassa.

Mielestäni todella kaunis ajatus jos välinne ovat hyvät ja vanhempasi ei ole muistisairas.

Elämä muistisairaan kanssa voi olla todella rankkaa. Henkilön persoona voi muuttua täysin ja ennen säyseä henkilö voi muuttua aggressiiviseksi. Kolmivuotiaan uhmaiän kestää kuka vain, mutta jos uhman kourissa on 80v satakiloinen ukko niin tilanne on jo pelottava.

Yksi vanha kaveri asui lapsena talossa jossa muistisairas mummokin asui. Mummo muun muassa yritti keskellä yötä "keittää ruokaa" mutta sytyttikin tulipalon johon onneksi perhe havahtui ajoissa ja ehtivät sammuttaa palon. Mummo myös karkaili metsään ja pari kertaa oli hukkuminen lähipurossa lähellä. Jok'ikinen minuutti ja tunti piti sekä lasten että aikuisten katsoa missä mummo oli ettei ollut "pahanteossa" tai vaarassa. Mummi ei loppuvuosina pystynyt enää käymään itsenäisesti vessassa tai pesulla, joten kakka-vaatteita, -lakanoita ja -huonekaluja piti pestä vähän väliä. Lapsetkin oppivat kylvettämään mummoa. Mummin kuoltua sairastui parikin henkilöä perheestä vakavasti kun monivuotinen stressi purkaantui yht'äkkiä.

Sinällään arvostan siis sitä että joku haluaa tarjota vanhukselle arvokkaan vanhuuden ja mahdollisuuden asua kotonaan, mutta muistisairasta ihmistä en itse ottaisi koskaan kotiini.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu siitä missä kunnossa on. Minhän voisin hoitaa huonossakin kunnossa olevaa, mutta ei se varmasti olisi hänelle elämisen arvoista elämää. Silloin mielummin hyvä hoitokoti.

Kotioloja sairaatkin arvostaa, laitoshoito ei kotioloja ikinä korvaa niissä ihminen näivettyy zompiksi.

On olemassa kodinomaisia hoitolaitoksia. Minun kotini ei vanhemmilleni ole oma koti sekään. Parempi olla turvallisessa paikassa ilman ”en halua olla vaivaksi”-ajatusta kuin väkisin lapsensa luona. Minä tosiaan hoitaisin kyllä, mutta ymmärrän myös oikein hyvin sen, että vanhempani ovat aikuisia ihmisiä, vaikka olisivatkin sairaita ja lapsiperheen arki yhdistettynä jatkuvaan hoidontarpeeseen ei ole heille oikein.