Millaista elämä on vastasyntyneen kanssa?

Näin viiden vuoden jälkeen mulla tulee ekana mieleen maidosta täyttyneet, valuvat ja kipeät tissit :) Ja ne imetysmararonit.

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 13:24"]

Ensi alkuun pää aivan pyörällä hormonipöllystä ja väsymyksestä..tekee asioita ja tuntuu välillä aivan kuin kaikki olisi unta. Tunteet vaihtelevat pakahduttavasta onnesta pelkoon ja ahdistukseen. Alkuun lähinnä sohvalla istumista imettäen ja pienen ihmeen tuijottelua. Varovaista tutustumista ja ensimmäinen kerta esimerkiksi kaupassa yksin tuntuu todella oudolta (aivan kun ei olisi koskaan kaupassa käynnytkään).

Vieraita meillä ei ole koskaan käynnyt niin paljon kuin vauvan syntymän jälkeen, se oli toisaalta kivaa, mutta toisaalta aika raskasta, sillä vauva ei nukkunut ensi alkuun kovinkaan hyvin öisin ja päivällä olisi ollut kiva saada levätä vauvan nukkuessa. Sukulaisten hyvät neuvot ja vinkit (suoraan jostain 70-luvulta) myös rasittivat.

Aika oli toisaalta jälkeen päin ajateltuna aivan ihanaa, mutta myös kovin raskasta. Kyyneleitä vuodatettiin paljon, johtuen hormoneista :D välillä itkin ja nauroin yhtä aikaa enkä edes tiennyt mille.

[/quote]

Aivan samanlaiset fiilikset oli aikoinaan, kivasti palasi mieleen taas.  Olin ihan jo unohtanut, viimeisimmän vauvan ensiviikoista kun on jo pian 13v. :)

Sekavaa aikaa. Raskaana ollessa odotti malttamattomana syntymää, mutta synnytyksen jälkeen ensi alkuun tuntui että olispa vielä raskaana :D väsymystä ja tunteiden heittelyä. Ei sitä voi etukäteen kuvitella eikä tietää. Kannattaa kuitenkin muistaa, että nopeasti ne hormonit tasoittuu ja vauva-arki alkaa helpottua :) Mukavaa loppuodotusta!

Monien kanssa samaa mieltä. Lisäksi olin hämilläni omassa kehostani ja siitä hormooni huuruisuudesta. En malttanut levätä, siivosin, järjestelin vauvan tavaroita, hoitopöytää jne. 

Jälkisupistukset yllättivät. Eli synnärillä jo kun vauva oli ensimmäisiä kertoja rinnalla ja kohtu supisteli pieneksi. Sattui. Pyydä heti särkylääkettä jos tuntuu siltä. Varaa myös sitä kotiin. 

Suojaa alussa hyvin rintasi. Sain niihin kylmää ja rintatulehdus tuli. (maitotiehyet menivät tukkoon ja kuume nousi, rinnat olivat todella kipeät, paras apu oli kivusta huolimatta imettäminen eri asennoissa). Pyydä apuja ja neuvoja synnärillä imetyksen kanssa. Koita heti alusta asti rentoutua hartioista kun imetät. Koin imettämisen todella hankalaksi alussa.

Varaa kotiin paksuja terveyssiteitä. Jälkivuodon määrä ja vuodon kesto yllättivät minut. Ota synnärille mukaan villasukat jos olet viluinen :)

Saat joka puolelta (kuten minultakin :D ) paljon ohjeita ja neuvoja ja vinkkejä. Poimi ne jotka tuntuvat sinulle sopivilta, anna muiden ohjeiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Älä loukkaannu tai syyllisty kaikenmaailman ohjeista. Sinusta tulee sellainen äiti kuin tulee. Kuitenkin maailman paras äiti omalle vauvallesi.

Onnea raskaudestasi ja tulevasta pienokaisesta!

Järkyttävää väsymystä ja kipua. Jatkuvaa tappelua imetyksen kanssa, epätoivo iski monta kertaa. Elämäni kamalammat viikot, kuolemat poislukien, ikinä en tahtoisi läpikäydä sitä uudestaan.

Mä oon ollut kai jotenkin huonosti valmistautunut, mutta meillä ekat 6kk meni semmosessa kaoottisessa univajesumussa. En nauttinut tuosta ajasta yhtään :( vauvan hoidin tunnollisesti ja kantelin selkä vääränä mukana, mutta koliikki ja itkuisuus johti siihen, että ainoat lepohetket oli ne, jolloin isä/isovanhemmat oli vauvan kanssa ja itse lähdin ulos.

Imetystä, mun vauvoista osa on syönyt 3-4 tunnin välein, mut osa ihan parin tunnin välein alussa ympäri vuorokauden. Oma olo voi olla hormonihuureisen euforinen, vauva kun on tosi ihana, tai yliherkkä ja itkeskelevä, suojeleva ja huolestunut. Itse en jaksa kauheasti ilahtua vauvankatsojista enkä ainakaan yllätysvieraista kun monen lapsen äitinä ei aina ehdi hiuksia kammata kun huolehtii muistakin kuin vauvasta. On kipeitä jälkisupistuksia, jälkivuotoa, rintatulehduksen oireita... Isommat tarvitsee oman huomionsa ettei sisaruuskateus kasvaisi, tosin isossa perheessä harvemmin ovat enää kateellisia, enemmänkin kisaavat kenen vuoro on hoitaa pientä ja autella.
Vieraiden kestitsemistä ja kodin juhlakunnossa pitämistä tärkeämpää olisi levätä joka välissä, koska univelkaa kertyy, mutta se on joskus helpommin sanottu kuin tehty... Pitäisi opetella sanomaan ei reippaasti.

Toisaalta saattaa väsyttää, mutta toisaalta saattaa tuntua ettei jaksa istua vain paikallaan. Itse silitin varmaan neljä tuntia päivässä ekojen viikkojen aikana. Yöt olivat kuitenkin raskaita ja uuvuttivat.
Olin itkuherkkä ja pelokas, mutta samalla onnellinen. Olo oli jatkuvasti epätodellinen. Tein ruokaa vasta kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen, koska tuntui etten pysty keskittymään siihen ja (nukkuvaan) vauvaan yhtäaikaa.

Imetys vaati opettelua alkuun ja olin, myös rankan synnytyksen jälkeen aika kipeä, olisin tarvinut dosetin kaikille antibiooteille ja kipulääkkeille.

Kyllä se siitä. Kahden kuukauden kohdalla alkoi tosin vasta itsellä olla olo, että handlaan tän homman.

Tsemppiä odotukseen! Itse haaveilen nyt neljän vuoden jälkeen toisesta. :)

Isän osa on olla hieman syrjässä vastasyntyneen vauvan ja vaimon kanssa. Eikä tässä keskustelussa luultavasti miehen tunnoilla mitään tehdäkään.

Mutta vasta oman esikoisen syntymän jälkeen olen osannut laittaa kaikki elämän asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Oma risainen syrjäkylän menneisyys, työstressi, parisuhteen pienet kinat ja toisaalta onnen hetket - kaikki on uutta ja kuin uusi mahdollisuus, kun tietää toimivansa esimerkkinä polvien korkeudelta (ja matalammalla) katselevalle kirkkaalle silmäparille.

Arvostakaa ihmiset vauvoja ja vauvaperheitä - he kasvattavat tulevaisuuden kansalaisia. Ei olla niin ryppyotsaisia, jos julkisissa tiloissa on hieman lasten hälyä.

P.S. vanhukset on ihania! He lähtevät yleensä mukaan pienen lapsen leikkiin ja touhuun. Vilkuttavat ja eläytyvät hämmästykseen, iloon, ihmettelyyn.

itse en pitänyt siitä että kaikki tutut ja puolitutut halusivat tulla käymään ja nähdä vauvan. Tulevat jopa ilmoittamatta ja varmasti juuri silloin kun vauva on unilla ja itsekin haluaisi hetken levätä.

Vierailija kirjoitti:

Imetystä ja itkua, uupumusta. Kaikki vauvat ei nuku kuin hetkiä tissillä torkkuen. Ja kun pientä ei raaski huudattaakaan niin kaiken oman voi unohtaa ja haaveilla vaan ajoista kun pääsi vessaan edes tunnin sisällä siitä kun on hätä..

Tätä mä olen aina ihmetellyt; miksi vauvan kanssa ei muka voi käydä vessassa?! Tai suihkussa..

Varsinkin vessassa luulisi vauvan menevän sylissä ihan noin vaan. Suihku taas ei kestä kuin pienen hetken, joten luulisi jossain vaiheessa onnistuvan.

2 perustervettä lasta ja ei ollut ikinä mitään ongelmaa syödä, käydä suihkussa tai vessassa. Oli kyllä ihanaa aikaa kun lapset oli vauvoja ja pieniä. Toki välillä väsytti ja imetys ei onnistunut ollenkaan koska maito ei minulla nouse ollenkaan...Ei vaikka mitä tekisi. Muuten olo oli todella hyvä ja onnellinen.

Kotona olemista, vauvan ihastelua ja imetystä (imetysten aloitus ei aina ihan helppoa), nukkumista ja sellaista pesimistä vauvan ja puolison kanssa, jumppaa.m. Mahd. vauvan hoitoon liittyy jotain ohjeita sairaalalta, esim. keltaisuuden tarkkailu oli meillä x 3. Ja kun on isompia sisaruksia niin heille lukemista, leikkimistä, ruokailut... Mut aika hissukseen ekat viikot. Oli se aika vastasyntyneen kanssa noin sata kertaa kivempaa kuin loppuraskaus. Vauvan tuoksu on ihan kuin jotain huumetta.

Nunna kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Imetystä ja itkua, uupumusta. Kaikki vauvat ei nuku kuin hetkiä tissillä torkkuen. Ja kun pientä ei raaski huudattaakaan niin kaiken oman voi unohtaa ja haaveilla vaan ajoista kun pääsi vessaan edes tunnin sisällä siitä kun on hätä..

Tätä mä olen aina ihmetellyt; miksi vauvan kanssa ei muka voi käydä vessassa?! Tai suihkussa..

Varsinkin vessassa luulisi vauvan menevän sylissä ihan noin vaan. Suihku taas ei kestä kuin pienen hetken, joten luulisi jossain vaiheessa onnistuvan.

Yksi syy on raskaudenjälkeinen masennus eli kun ei pysty pitämään hygieniasta huolta voi syytetään vauvaa.

Ensimmäinen kolme kuukautta meni mukavasti. Vauva rauhallinen ja nukkui paljon. Sitten alkoi kiljuminen ja valvottaminen. Luonto on antanut tämän kolme kuukautta aikaa naiselle toipua.

Vierailija kirjoitti:

Nunna kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Imetystä ja itkua, uupumusta. Kaikki vauvat ei nuku kuin hetkiä tissillä torkkuen. Ja kun pientä ei raaski huudattaakaan niin kaiken oman voi unohtaa ja haaveilla vaan ajoista kun pääsi vessaan edes tunnin sisällä siitä kun on hätä..

Tätä mä olen aina ihmetellyt; miksi vauvan kanssa ei muka voi käydä vessassa?! Tai suihkussa..

Varsinkin vessassa luulisi vauvan menevän sylissä ihan noin vaan. Suihku taas ei kestä kuin pienen hetken, joten luulisi jossain vaiheessa onnistuvan.

Yksi syy on raskaudenjälkeinen masennus eli kun ei pysty pitämään hygieniasta huolta voi syytetään vauvaa.

Itkuhälytin. Olin yksin vauvan kanssa. Suihkussa ei välttämättä kuule, jos vauva herää.

Olin tyytyväinen, että olin yksin vauvan kanssa. Yhdellä tutulla paljon riitoja vauva-aikana. Seksiä ei tee mieli, kun imettää. Jokin hormonijuttu. Kiukutteleva ja vonkaava mies on ylimääräinen stressitekijä. Alapää voi olla pitkään kipeä ja yöheräämisten aiheuttama väsymys.

Toinen tuttu lopetti imettämisen 3 kuukauden jälkeen juurikin seksihalujen takia.

Olin yksin, mutta sain keskittyä vauvaan täysin.

Ehkä mulla on sitten nk helppo vauva, mutta ihanaa aikaa tämä on. Joka yö on kyllä imetys ja vaipanvaihto, mutta seuraavan kerran herätys vasta aamulla. Ei ole ainakaan vielä ollut mitään itkukohtauksia. Ollaan paljon ulkona, sovin tuttujen ja sukulaisten kanssa, että tavataan muualla kuin kotona. Kätevää, tarjoavat vielä mulle lounaan tai pullakahvit, hah!

Nunna kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Imetystä ja itkua, uupumusta. Kaikki vauvat ei nuku kuin hetkiä tissillä torkkuen. Ja kun pientä ei raaski huudattaakaan niin kaiken oman voi unohtaa ja haaveilla vaan ajoista kun pääsi vessaan edes tunnin sisällä siitä kun on hätä..

Tätä mä olen aina ihmetellyt; miksi vauvan kanssa ei muka voi käydä vessassa?! Tai suihkussa..

Varsinkin vessassa luulisi vauvan menevän sylissä ihan noin vaan. Suihku taas ei kestä kuin pienen hetken, joten luulisi jossain vaiheessa onnistuvan.

Mä en pysty vessassa pyyhkimään edes puhelin kädessä. Saati sit käymään suihkussa, levittämään shampoot jne. Vai ajattelitko jättää vauvan lattialle siksi aikaa?

Vierailija kirjoitti:

Olin tyytyväinen, että olin yksin vauvan kanssa. Yhdellä tutulla paljon riitoja vauva-aikana. Seksiä ei tee mieli, kun imettää. Jokin hormonijuttu. Kiukutteleva ja vonkaava mies on ylimääräinen stressitekijä. Alapää voi olla pitkään kipeä ja yöheräämisten aiheuttama väsymys.

Toinen tuttu lopetti imettämisen 3 kuukauden jälkeen juurikin seksihalujen takia.

Olin yksin, mutta sain keskittyä vauvaan täysin.

Olisin varmaan masentunut sen takia, etten olisi halunnut seksiä. Syyllisyys ja sitten miehen painostus.