Onko miehesi sellainen kuin suhteen alussa luulit?

Tavatessamme nuorena hän oli sekakäyttäjä ja emme seurustelleet vakavasti. No päihteet jäikin sitten historiaan ja kohta jo naimisiinkin mentiin ja mukulat väännettiin. Joten muutui ihanaksi aviomieheksi ja isäksi luuseri narkomaanista. Ei olisi uskonut!

Muuten on yhtä hyvä, mutta on muuttunut ajelehtijaksi, joka ei tiedä mitä haluaa tai onko tulevaisuutta ollenkaan.

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 11:19"]Kyllä on. Hän on todella samanlainen kuin seurustelun alussakin. Hän on jopa entistäkin parempi.
[/quote]

Sama täällä. Ja mahtava isä lapsillemme. Yhdessä 18 vuotta :)

Ei, ikinä en olisi uskonut että pettää mua (eikä kyse ollut mistään yhdestä kerrasta vaan parisuhteesta). Ja mitä enemmän tuota ikää tulee sitä enemmän muistuttaa omaa äitiään, eikä valitettavasti niitä anopin hyviä puolia:(

Ei, se on paljon parempi. Alussa pidin sitä vain ihanana luovana hörhörokkipoikana, mutta vuosien varrella siitä on paljastunut ahkera, vastuullinen, viisas mies, johon voi luottaa kuin peruskallioon. Ja silti se runoilija on siellä myös olemassa.

On erilainen, en tiennyt hänen mielenterveytensä horjumisesta. Se on vaikuttanut edelliseen elämään ja liittoon, myös tähän nykyiseen. Mutta kaikesta on selvitty apua hakemalla.

Muuten, miksi aina tällaisia negatiivisiä ketjuja? Eikö olisi kiva keskustella toisin päin, eli mikä yllätti positiivisesti?

On yhtä huomaavainen ja kaikkea muutakin. "Siivoushulluus" tuli uutena asiana silloin, mutta ei se negatiivistä ole... ;-)

3 vuotta yhdessä ja saman katon alla asutaan

Juu aikalailla. Puoli vuotta ollan vasta seurusteltu. Luulin sitä kyllä sosiaalisemmaksi ja menevämmäksi ihmiseksi. Luuin myös, että käyttää enemmän alkoholia. Mutta hyvin se on ollu ihan vaan oma ittensä heti alusta alkaen :)

Mulle tuli yllätyksenä hänen suhtautumisensa lapsiin. Minulle oli aina ystävällinen ja kunnioittava ennen lasten syntymiä, mutta lapsille hän on ollut ihan kamala natsi. Ero on vireillä.

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 11:05"]

Juu aikalailla. Puoli vuotta ollan vasta seurusteltu. Luulin sitä kyllä sosiaalisemmaksi ja menevämmäksi ihmiseksi. Luuin myös, että käyttää enemmän alkoholia. Mutta hyvin se on ollu ihan vaan oma ittensä heti alusta alkaen :)

[/quote]

Tai oikeastaan täytyy tunnustaa, etten myöskään uskonut miehen olevan niin hellä ja huomaavainen kuin se on.

Parempi :) Mies vaan paranee vanhetessaan. Lojaali, perhekeskeinen, ottaa huomioon minut ja muut, ystävällinen, kohtelias, kiltti.  Paras ystäväni.  Ja joku muukin jo sanoin niin sellainen peruskallio.  Romanttisuuttakin löytyy. Muistaa ja huomioi.

Ei, en olisi uskonut miten hyvä isä on. Myös se yllätti kuinka perhekeskeinen on. Kaikinpuolin hyvä mies vieläkin. 5v yhteiseloa.

Aika samanlainen kaikki vuodet (naimisissa 25v.) on ollut. Huonojakin puolia on, mutta niin varmaan minullakin. Luotettava, rehellinen ja jopa paras ystävä on mieheni. 

Lyhyempi pinna hänellä on mitä suhteen alussa, hermostuu nopeasti ja hermostuessaan on hieman tyly. Mutta no, ei se nyt sillä tavalla yllätyksenä tullut, vaan minusta se vain tarkoittaa että suhde on arkiintunut, voidaan kiukutella toistemme nähden jos siltä tuntuu. Ja miehellä on paljon stressiä tällä hetkellä, joten sekin kiristää hermoja.
Positiivista muuttumista on ollut se, että nykyisin mies viihtyy, vaikka ei olisi mitään hyödyllistä tai mielenkiintoista tekemistä. Hän viihtyy lapsen kanssa lattialla leikkimässä, tai minun kanssani sohvalla halimassa. Hän on ymmärtänyt sen, että koko ajan ei tarvitse tehdä jotain, vaan joskus voi laiskotella. Ihana mies kaikin puolin.

Mut on yllättänyt sen kiltteys, lämpö, huomaavaisuus... Luulin, että varsinkin tuo huomaavaisuus ja kohteliaisuus karisisivat arjessa normaalimmaksi lyhytsanaisuudeksi, mutta sillä ominaisuus on aito osa luonnetta. Ihana mies.

Hyvin samanlainen kuin ajattelin. Älykäs, rakastaa läheisyyttä, lähes palvoo mua (välillä huono asia) ja on hyvin luotettava. Ainoa piirre, josta yllätyin, oli kuviteltua vähäisempi kunnianhimo.

Kyllä on. Hän on todella samanlainen kuin seurustelun alussakin. Hän on jopa entistäkin parempi.

AP:n otsikossa on juurikin se virhe miksi niin moni nainen "pettyy" mieheensä... he luulevat sen sijaan että ottaisivat selvää!

Niin ja kyllähän minä tiedostan että mies voi muuttua matkan varrella mutta siitähän aloituksessa ei ollut puhetta.

Tuolla tuli jo mainittua suhtautuminen lapsiin. Mies toimi nuorten parissa, oli aivan ihana, tasapuolinen, huomioiva, jämäkkä, leikkisä ja nauravainen.

Tuli omia lapsia. Vauvoja ei osannut hoitaa "mä tulen toimeen sit sellaisten 4-5 vuotiaiden kanssa". Yks kaksi huomasin, että meillä on pari kouluikäistä, joiden isä kasvatti luennoimalla, karjumalla ja kääntämällä selkänsä.

Ero tuli. Mutta yhä on hirveän suosittu aikuinen siellä harrastuksen parissa.

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 11:09"]

Parempi :) Mies vaan paranee vanhetessaan. Lojaali, perhekeskeinen, ottaa huomioon minut ja muut, ystävällinen, kohtelias, kiltti.  Paras ystäväni.  Ja joku muukin jo sanoin niin sellainen peruskallio.  Romanttisuuttakin löytyy. Muistaa ja huomioi.

[/quote]

Jätä se paska!