Te , jotka olette palanneet yhteen exän kanssa! Miten?
Kun tunsitte, että haluatte palata yhteen niin miten sa kaikki tapahtui?
Kyseessä kuitenkin tuttu ihminen eli seurustelitteko ennen yhteenmuuttamista vai muutitteko heti saman katon alle? Kuinka nopeasti/hitaasti kaikki tapahtui?
Jälkikäteen mietittynä; olisitko tehnyt jotain toisin jos voisit mennyttä muuttaa mitä tulee yhteen palaamiseen?
Tai tunnetteko jonkun pariskunnan, joka on eronnut ja palannut yhteen? Olisi kiva kuulla kuinka yhteen paluun tekivät.
Kommentit (4)
Pee äs. Kirjoittaessani tein kyllä kappalejaon, jostain syystä sitä ei näy viestissä. Kumpi tökkii, puhelin vai vauva.fi? T. 2
Kuulostaa aivan kuin meidän juttu, mutta ollaan oltu pidempään erillään. Nyt kun ollaan puhuttu, puhuttu ja puhuttu. Parisuhdeterapiassakin käyty niin tuntuu, että ikävällä ei ole rajoja ja tahtoisi toisen ihan heti kokonaan. Emme vaan oikein tiedä mitä pitäisi tehdä ja miten. Kumpikin jotenkin pöllähtänyt tilanteesta eikä tämä ole ollut helppoa, mutta rakkaus vaan ei ole sammunut.
ap
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 16:29"]Pee äs. Kirjoittaessani tein kyllä kappalejaon, jostain syystä sitä ei näy viestissä. Kumpi tökkii, puhelin vai vauva.fi? T. 2
[/quote]
Foorumi - kännykällä ei saa kappelejakoa.
Olin jo oikeastaan luopunut kaikesta toivosta yhteen palaamisen suhteen ja päättänyt jatkaa elämää. Sinkkuelämä oli aika kivaa ja olin jo asennoitunut siihen että ex on tosiaan ex. Ei oltu exän kanssa oltu tekemisissä pariin viikkoon kun yllättäen tuli viestiä lasten tapaamisesta ja vähän myöhemmin varovaista pohdintaa siitä että hän ehkä haluaisi vielä yrittää. Ex tuli illalla käymään, laitettiin lapset nukkumaan ja juteltiin perinpohjin mitä pitäis tehdä että saataisiin suhde toimimaan. Sitten pantiin :D
Tuolloin oltiin asuttu erillään joku nelisen kuukautta.. Sit vietettiin yhteisiä viikonloppuja koko perhe yhdessä ja vähän niinkuin seurusteltiin, mies kävi illalla kylässä jne. Eihän sitä ikävää ja kahden kodin välillä ravaamista pitkään jaksanut ja muutettiin kirjat takaisin kotiin suunnilleen 4kk yhteenpaluusta.
Helkkaristi on pitänyt keskustella ja huoltaa parisuhdetta että ollaan saatu tämä toinen kierros toimimaan. Ihmiset näköjään voi muuttua, mutta paljon työtä se vaatii. Meillä ero ei johtunut pettämisestä eikä rakkaus ikinä loppunut. Elämässä tapahtui vaan liikaa ja silloin parhaalta ratkaisulta tuntui muuttaa erilleen. Ehkä just tuon takia tämä onkin nyt onnistunut, ollaan molemmat tahoillamme saatu asiat kuntoon. Ja kun tietää miltä se menetyksen tuska tuntuu ja miten paljon toista kaipasikaan, osaa puolisoa arvostaa eri tavalla kuin ennen.
En muuttaisi mitään. No okei, ehkä olisin voinut ollut vähemmän kusipää silloin kun välimme olivat kaikista kireimmät ja harmittaa että lapset joutuivat siihen pyöritykseen... Mutta meille ero oli tarpeen ja niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, ero kasvatti meitä.
Miks kysyt, janottaako vanha suola?