Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan toipunut vakavista traumoissa ja miten?
22.03.2015 |
Oma tilanne on että kaikkien menneisyyden mörköjen vyöryttyä mieleen minusta on tullut melkein zombi: en jaksa keskittyä, mikään ei kiinnosta, mikään ei tuo iloa, paitsi välillä kun olen jotenkin maaninen ja euforinen ja kuvittelen että minusta tulee Hollywood- näyttelijä jne. Mutta tuijotan päivät lähinnä telkkaria noista em. syistä. Jos yritän keskittyä johonkin niin ne traumamuistot aktivoituvat, ainoa siedettävä tila on passiivinen poissaolevuus. Pitäiskö vain suosiolla hakea eläkettä, terapiaa en saa (koska olen liian traumatisoitunut). Olin ennen ihan älykäs ja aikaansaava ja mulla oli koko ajan miljoona projektia mutta nyt virikkeeksi riittää 5 tuntia Frendejä putkeen. Oikeiden ihmisten kanssa minulla ei ole luonnollisestikaan mitään yhteistä.
Kommentit (32)
[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 17:25"][quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 17:07"]
Kärsin vakavimmasta traumatisoitumisen muodosta.
[/quote]Saanko kysyä, mikä on vakavin traumatisoitumisen muoto? (Ja en siis kysy millään lailla pahalla.)
[/quote]
Sanoin itse vähän huolimattomasti. Kaikenkaikkiaan sairauteni ei liene ns.vakavin traumatisoitumisen seuraus, vaan ainoastaan persoonan rakenteen tasolla vaikea.
Minulla on siis ns.sivupersoonahäiriö.
Dissosiatiivinen identiteettihäiriö näin virallisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikenlaista larppaus-vinkkiä homeopatioineen varmasti tulossa mutta oikeasti tuohon auttaa kolme asia: terapia, terapia ja terapia. On se ihme juttu, että jos autolla ajaa kolarin ja moottori leikkaa kiinni, niin auto viedään korjaamolle mutta jos tulee kolari elämän kanssa ja pää leikkaa kiinni, niin siinä sitten koitetaan itse korjata sitä päätä.
Mulla on sattunut kaksi ikävää asiaa elämässä. En tarkoita avioeroa. En tarvinnut ammattiauttajaa. Selvinnyt oon ehkä siksi että ikää oli jo yli 30.
[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 16:54"]
Ei voi olla totta... Kirjoitit tasan tarkkaan mun ajatukset ja elämäntilanteen viestiisi =O Vastauksia ei siis ole antaa, mutta et ole yksin...
[/quote]
Samoin, liityn kööriin. Aloitus oli kuin itseni kirjoittama. En todellakaan tiedä mikä tähän auttaisi, mutta olo on juurikin kuvaamasi kaltainen. Ollut taas vaihteeksi jo parin kuukauden ajan.
Käyn psykoterapiassa ja olen lääkityksellä, mikä välillä tuo oloa takaisin normaalimmaksi, sitten taas vajoan tuohon.
[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 17:51"]
[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 16:54"]
Ei voi olla totta... Kirjoitit tasan tarkkaan mun ajatukset ja elämäntilanteen viestiisi =O Vastauksia ei siis ole antaa, mutta et ole yksin...
[/quote]
Samoin, liityn kööriin. Aloitus oli kuin itseni kirjoittama. En todellakaan tiedä mikä tähän auttaisi, mutta olo on juurikin kuvaamasi kaltainen. Ollut taas vaihteeksi jo parin kuukauden ajan.
Käyn psykoterapiassa ja olen lääkityksellä, mikä välillä tuo oloa takaisin normaalimmaksi, sitten taas vajoan tuohon.
[/quote]
Ja lisäisin, itselläni todettu "vain" epävakaa persoonallisuushäiriö ja "ehkä ripustautuva" + toistuva masennus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 17:51"][quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 16:54"]
Ei voi olla totta... Kirjoitit tasan tarkkaan mun ajatukset ja elämäntilanteen viestiisi =O Vastauksia ei siis ole antaa, mutta et ole yksin...
[/quote]
Samoin, liityn kööriin. Aloitus oli kuin itseni kirjoittama. En todellakaan tiedä mikä tähän auttaisi, mutta olo on juurikin kuvaamasi kaltainen. Ollut taas vaihteeksi jo parin kuukauden ajan.
Käyn psykoterapiassa ja olen lääkityksellä, mikä välillä tuo oloa takaisin normaalimmaksi, sitten taas vajoan tuohon.
[/quote]
Hei,
En tiedä kuinka kauan olet käynyt terapiassa, mutta jos se ei muutaman vuoden aikana tuota tulosta, niin sitten terapeutti vaihtoon.
Ap. Oletko sairauslomalla nyt? Ollut miten pitkään? Minkä ikäinen olet? Onko sinulle psykiatrin toimesta ehdotettu eläkettä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitatte aivan kuin omia sanojani. Mikä lääkitys teillä on?
Käyn kaupungin maksamassa traumaterapiassa, Kelan tukemaan terapiaan olen liian huonossa kunnossa. Llääkityksenä SNRI+ahdistuslääke+neurolepti, mutta olossa ei kehumista.
[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 17:54"]
[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 17:51"][quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 16:54"] Ei voi olla totta... Kirjoitit tasan tarkkaan mun ajatukset ja elämäntilanteen viestiisi =O Vastauksia ei siis ole antaa, mutta et ole yksin... [/quote] Samoin, liityn kööriin. Aloitus oli kuin itseni kirjoittama. En todellakaan tiedä mikä tähän auttaisi, mutta olo on juurikin kuvaamasi kaltainen. Ollut taas vaihteeksi jo parin kuukauden ajan. Käyn psykoterapiassa ja olen lääkityksellä, mikä välillä tuo oloa takaisin normaalimmaksi, sitten taas vajoan tuohon. [/quote] Hei, En tiedä kuinka kauan olet käynyt terapiassa, mutta jos se ei muutaman vuoden aikana tuota tulosta, niin sitten terapeutti vaihtoon.
[/quote]
Toka vuosi kelan tukemaa kuntoutuspsykoterapiaa nyt menossa. Terapeutti vaihtunut jo kerran tässä aikana, koska muutin eri kaupunkiin. Tämä terapeutti tuntuu olevan ihan kärryillä vihdoin tilanteestani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 17:49"]Mulla on sattunut kaksi ikävää asiaa elämässä. En tarkoita avioeroa. En tarvinnut ammattiauttajaa. Selvinnyt oon ehkä siksi että ikää oli jo yli 30.
[/quote]
Hieno homma. Oletkin varmasti varsinainen supermamma. Itselle on sattunut pari ikävää asiaa elämässä, enkä todellakaan ole selvinnyt ilman ammattiauttajaa. Olen hyvin koulutettu, hyvätuloinen, j johtavassa asemassa oleva ja perheellinen taatusti yli kolmikymppinen MIES. Ja ihan vinkkinä, eräästä näistä traumoista luulin selvinneeni ilman apua kunnes vasta vuosien ja vuosien päästä murhe alkoi painaa pintaan, kun asiaa ei sitten kuitenkaan ollut tullut käsiteltyä oikein. Kato mä vaan ajattelin, että mä olen kova jätkä ja vedän vaikka läpi harmaan kiven ilman apua. Onneksi tuli ikää ja alkoi ymmärtämään itseään paremmin.
[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 17:59"]
Ap. Oletko sairauslomalla nyt? Ollut miten pitkään? Minkä ikäinen olet? Onko sinulle psykiatrin toimesta ehdotettu eläkettä?
[/quote]
En ole sairauslomalla, tt- tuella elän. Olin jossain vaiheessa "sairaslomalla" mutta en saanut sairaspäivärahaa koska ei ollut tarpeeksi tuloja joka olisi sitä kerryttänyt. 30 v, ei oo eläkettä kyllä ehdotettu mutta en tiedä miten voin tulla työkykyiseksi ilman hoitoa ja sitä en saa.
[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 17:34"]
Saako kysyä, mikä voi noin traumatisoida?
[/quote]
No ihan perus: seks. hyväksikäyttö, hullut henkisesti väkivaltaiset alkoholistivanhemmat, koulukiusaaminen (koska em. juttujen takia käyttäydyin melko omituisesti)- varmaan jos olisi ollut joku jolle puhua silloin kun näitten keskellä elin niin en olisikaan traumatisoitunut tälle tasolle mutta eipä ollut. Lisäksi tuo hyväksikäyttö on tapahtunut kun olin ihan pieni, joten se on luultavasti itsessään vaurioittanut aivojani jollain tavalla peruuttamattomasti, seksuaalinen stimulaatio sellaiselle joka ei ole fyysisestikään siihen valmis selvästikin aiheuttaa ihan konkreettisia vaurioita, ei pelkästään häpeää ja likaisuuden ja pahuuden ja syyllisyyden tunteita.
Olen siis hakenut terapiaa mutten saanut koska olen "liian" sairas. Vaihtoehtona on siis olla ilman kunnollista hoitoa. Lääkkeitä olen syönyt vuosia mutta kroppa ei kestä niitä enää- olen fyysisesti aika burn out ja nuo lääkkeet ilmeisesti kuluttaa jotain hormoneja.