Lue keskustelun säännöt.
Äitini mollaa aina miestäni
22.03.2015 |
Mieheni on jälleen ollut julma kasvattaja, huono isä ja aiheuttanut lapselle todella pahan mielen.
Tällöiseen puheluun sain herätä.
Lapsemme oli mummolassa yötä. Leipoivat kakun ja leipää. Kivaa yhdessä oloa.
Lapsellamme on painon kanssa ongelmia mikä on saatu nyt kuriin liikunnalla ja ruokavalion muutoksilla karsien herkut minimiin, maidon poistaminen (maha kipeä mutta ei enään) lisäämällä hyvää ja minimoimalla huonoa.
Isä haki lapsen. Mummo ensin kertoi miten lapsi oli onnessaan leiponut ja kattanut meitä varten pöydä. Mutta meitä ei kuulunut. Tämä tapaus on kuin suoraan lapsuudestani. Tein itsekin asioita toisia miellyttääkseni ja odottoan kylään mutta koskaan ei ketään tullut. Syyn ymmärrän nyt. Ei ketään pyydetty vaan ihmisten olisi pitänyt tajuta puhelun aikana että kerta leivottu : Tottahan toki lähtään maistaan mitä lapsi saanut aikaan.
Ja näin kävi lapsemme kohdalla. Mummo höpötti ja lapsi innostu. Mulle soitettiin miten kiva on ollut leipoa. Ja en juuri silloin muistanut leikin juonta. Osata lukea rivien välistä.
Noh.
Mies haki aamulla lapsen ja huokasi kun näki puolikkaan täytekakun. Kait se tuli jostain sammakkona mutta kehui että hienoa mutta miksi makealla lasta palkitaan kun voisi tehdä normi leipomuksia? Kakusta oli syöty jo puolet. Tavallinen 8munan kakku, neljä kerrosta yms.
Mummo närkästyu ja soitteli illan miten julmaa lapselle tehdä tälläsiä pettymyksiä.
Sanoinkin että miten me nyt pettymyksiä luodaan kun emme edes tienneet että siel katetaan pöytää?
Totesi että kertoihan hän jotta leivotaan.
Onko teillä muilla näin vaikeita lähimmäisiä? Jankutti pikkusisaren itkeneen kun näkivät ja mies sanoi ettei ole. Eikä ollut. Oli väsynyt synttäreistä kaverin tykönä ja nukahtanut autoon.
Kaikesta paistaa suuri epäluottamus meitä vanhempia kohtaan. Ja sen antaa näkyä.
Ja miksikö olen yhteydessä? Äitini on elänyt elämän niin ettei hänellä ole yhtään ystävää minun lisäksi. Ja tästä kuulen ja usein. Pikkuhiljaa ole pidentänyt kyläilyjä mutta lapset kaipaa .
Kommentit (4)
[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 12:15"]Kauheaa draamaa te saatte aikaiseksi ihan pikkuasioista. Kyllä menee elämä vaikeaksi.
[/quote]
Jaa a. Enpä tässä ole draamaillut kuin seurannut mummon draamailua .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärsinkö perusasiat oikein?
Mummo soittelee, että on leiponut lapsen kanssa ja tästä sinun olisi pitänyt tajuta lähteä kyläilemään. Kun sitten lapsi haetaan, mummo ripittää miestäsi tästä, kun ette olleet tulleet leipomuksia syömään. Mies huokailee, miksi on pitänyt leipoa makeaa ja lapsen pikkusisko on itkenyt autossa eikä kukaan ole lohduttanut (vai mummoko tästä liioitteli?).
Mummo soittaa sinulle ja haukkuu miestäsi huonoksi isäksi, kun on tuottanut isommalle pettymyksen ja pienempää itkettänyt.
Aloitetaanpa ihan perusjutuista. Kyseessä on sinun äitisi, joten sinun tehtäväsi on laittaa hänet ruotuun. Aloitat sillä että ilmoitat
1) Mies kertoi, että olitte lapsen kanssa leiponut. Olipas hauskaa mutta tiedäthän, että lapsen painoa pitäisi tarkkailla, joten seuraavalla kerralla tehkää jotain terveellisempää äläkä anna lapsen syödä paljoa. Ymmärräthän, että tämä asia on meille tärkeä emmekä voi tuoda lasta sinulle jos et noudata näitä sääntöjä.
2) En halua kuunnella mieheni haukkumista. Hän on hyvä isä vaikka sattuikin huokaisemaan lapsen leivonnaisten äärellä. Lapsen syömisiä kun pitäisi tarkkailla. Jos haukut miestäni, en halua pitää sinua elämässäni. Käyttäydy siis.
Sitten sanot miehelle , että yrittää olla huokumatta äitisi tekemisille ja varmistat homman niin, että miehen ei tarvitse vaan sinä haet lapsen, niin ei synny turhaa skismaa heidän välilleen. Mies ei voi laittaa äitiäsi kuriin mutta sinä voit. Sen pikkusiskon itsemiset voidaan selvittää varmasti perheen kesken.
Mummon draamailusta sen verran, että älä suostu kuuntelemaan alkua pidempään vaan totea jämäkästi, ettet kuuntele, kun perhettäsi haukutaan ja että mummo voi soitella joku toinen kerta, kun on jotain järkevämpää sanottavaa. Sitten vain katkaiset linjan.
Miksi pitää olla noin ehdottomia ton kakkuhomman suhteen? Lapselle toi on iso asia. Te annatte tulehtuneiden välien kuerouttaa myös tätä asiaa. Hyvä isä olis istunut pöytään, kehunut maittavaa kakkua. Ja kotona paluu arkiruokavalioon.
Toi edellä oleva on. Muuten oikeessa- sun tehtävä on pistää välejä kuriin. Mutta älkää tollasiin ylilyönteihin sortuko silti. Kuulostaa hieman että ylikontrollointia on monessa polvessa.
Nyt pyydätte ekana siltä lapselta anteeksi- näki kovasti vaivaa kakun kanssa.
Kauheaa draamaa te saatte aikaiseksi ihan pikkuasioista. Kyllä menee elämä vaikeaksi.