Vaalitulos antaa pientä valoa tunnelin päähän

Valon pilkahdukset suuntautuvat vihdoin myös kehäkolmosen ja suurten metropolien ulkopuolelle, kuten maaseudulle, taajamiin, kirkonkyliin ja pieniin kaupunkeihin. Loppuu epäterve keskittäminen sekä peruspalveluiden ja työpaikkojen alasajo. Kiitos vaalien voittajille - tai oikeastaan äänestäjille. Pienistä ja keskisuurista kaupungeista - maaseudusta ja kirkonkylistä puhumattakaan - onkin jo karsittu kaikki palvelut lähes olemattomiin: virastot on suljettu, henkilökunta saanut kenkää, poliisi saapuu puolen tunnin kuluttua, sairaalapaikat suljetaan ja synnyttämään saa matkustaa 100 km.

Ongelma = Suomi ei ole menettänyt työpaikkoja ainoastaan globalisaation vaikutuksesta, vaan merkittävä tekijä on ollut myös suuryritysten harjoittama kustannustehokkuus, joka on mennyt överiksi viimeisten 20 vuoden aikana. Työntekijöistä aiehutuvat kustannukset ja säästöt lasketaan niin minimiin tai palvelut kilpailutetaan niin äärimmilleen, että jäljelle jäävä henkilökunta ei pysty suoriutumaan työtehtävistään inhimillisessä ajassa. Osa lähtee kortistoon, toiset tekevät 1,5 hlö työt ja loput jää tekemättä. Mitä järkeä? Roskat lakaistaan maton alle, potilaat ja vanhukset jätetään omaisten hoidettaviksi, pankkipalveluita saa muutaman kerran viikossa pari tuntia kerrallaan, palvelupuhelimessa asiakas joutuu tunnin jonottamisen jälkeen korjaamaan itse oman tietokoneensa, myyjät korvataan tekniikan avulla ja varastointikustannusten välttämiseksi jokaikinen mutteri tilataan suoraan maahatuojalta jne. jne. Samaan aikaan perustetaan kalliilla rahoituksella komiteoita edistämään keinotekoisesti työllisyyttä, vaikka tarpeellisia työpaikkoja olisi kaikkien silmien edessä: sairaalat, laitokset, vanhainkodit, koulut, virastot, siivoojat, asiakaspalvelijat, myyjät jne. Mutta kuka työllistäisi ja maksaisi heille palkan? Ei ainakaan kukaan heistä, jotka tekevät työkseen kustannustehokkaita laskelmia ja leikkauksia samaan aikaan kun julistavat vaalilupauksissaan kuinka Suomi saadaan nousuun vain työnteolla. Aika ristiriitaista. Suuryritysten mahdolliset säästöt koituvat yhteiskunnan vahingoksi, kun veronmaksajat siirtyvät kortistoon. Ainakaan tähänastinen leikkauspolitiikka ei ole saanut kasvua aikaiseksi, vaan on aiheuttanut lisää kurjuutta. Työtön ei voi kuluttaa. Kuka viitsisi tutkia tilastoja, kuinka monta työpaikkaa on hävinnyt säästöjen ja leikkausten vuoksi 90-luvulta lähtien. Sen sijaan esimerkiksi sotien jälkeen kaikesta oli pulaa ja osa tavaroista oli säännösteltyä, mutta työpaikkoja ja rakentamisen tarvetta oli kaikkialla ja Suomi lähtikin lähes tyhjästä huimaan nousuun. Aikakausi ja olosuhteet olivat erilaisia, mutta lääke sama.

Keino = Voisiko valtio kenties tukea yrittäjiä, laitoksia ja kuntia työllistämisprosessissa esimerkiksi verohelpotusten tai työntekijäkustannusten avulla, niin kuin on toimittu mm. kotitalousvähennyksissä, mikä on toiminut yllättävän hyvin samalla lisäten työllisyyttä ja vähentämällä harmaata taloutta.