Miksi sinkkuihin ei suhtauduta samanarvoisina

Vierailija kirjoitti:

Rennoin, mukavin ja sosiaalisesti lahjakkain tuntemani ihminen on ikisinkku. Sen sijaan näissä perheellisissä on paljon patoutunutta raivoa ja katkeruutta sekä silminnähden nähtävää väsymystä omaan elämään.

n36

Ja kateus. Ollaan vihaisia sinkuille heidän helposta elämästä kun saa mm nukkua ja harrastaa haluamiaan asioita aivan kuin parisuhde perhe-elämineen olisi se pois sulkeva asia.

Jokaisella on velvollisuus järjestää elämänsä mieleisekseen.

75v äitini on tuohtunut joka kerta tavatessamme eikö vieläkään miestä!? Olen 55v eronnut kauan sitten.

Tulee väkisinkin tietoisuus että pitäisi huolia kuka vaan kunhan on mies. Olen viallinen jopa äitini silmissä. Hienoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvostan, että pystytte olemaan sinkkuna tässä yhteiskunnassa missä aina painotetaan pariutumista ja erityisesti jos tulette yhtään konservatiivisemmasta perheestä. Helpoin vaihtoehto olisi vaan ottaa joku kumppaniksi sosiaalisen paineen takia.

Mä olen jotenkin kai ymmärrykseltäni vajaa, joten voitko kertoa miten ihmiset on vain otettavissa parisuhteisiin? Tekisin sen heti jos osaisin, tähän asti olen luullut että se vaatii molemminpuolista kiinnostusta ja kun en ole saanut vastakaikua, olen jäänyt sinkuksi.

Voisiko tämä olla syynä niin monen suhteen ongelmaan? Ollaan "otettu" ihminen parisuhteeseen kun se on ihan kiva.

Joo. Ollaan ihan tyhmiä kun ei vaan oteta jotakuta puolisoksi.

Jännä kun edes tässä asetelmassa lähipiirissä ei ole ihmistä vain otettavaksi.

-elämäänsä tyytyväinen sinkku

Jos kerroit ystävälle, mitä hän olisi voinut sanoa? Ehdottaa baarireissua tai prostituoidun nimeä? Tai itseään, jos olisi ollut kiinnostunut? Miehillä vuorovaikutus tuskin menee usein syvällisemmäksi, vai meneekö?