Miten kohtaatte ilkeän/ piikittelevän ihmisen?

Itse myös olen korostetun kohtelias ja yliystävällinen. Tällainen käytös yleensä ärsyttää ilkeää ihmistä yli kaiken.

Peilissä.

Haistatan suoraan takaisin. Mitä hävyttömämpi herja sen parempi.

En osaa suojella itseäni kovin hyvin, joten rautainen diplomatia pelaa aina, jos en ihan taannu kynnysmatoksi. Myöhemmin ärsyttää munattomuuteni.

Ei kai se itsetunnosta ole mitenkään kiinni, että ilkeitä ihmisiä pitäisi jotenkin sietää, kun ei todellakaan tarvi. Se, että toisen kerran jää ivaajan kohteeksi piikiteltäväksi, tukee ivaajan käytöstä. Jos ei uskalla sanoa mitään, niin poistuu paikalta muistaen vaikka jonkun tärkeän menon ja sen jälkeen välttelee ivaajaa.

Anopilla on porttikielto, elämä hymyilee.

Minulla on sellainen piikikäs ihminen kotona toisinaan. Miehelläni on sivupersoonia. Tämänpäiväinen pitää minua alempana olentona. Pomottaa ja käskee. Haukkuu idiootiksi ja on purrutkin muutamaan kertaan jo ja muutenkin on kovakourainen. Välillä hän ei tunnista minua lainkaan. Minä annan mennä toisesta korvasta ulos. Pidän kiukuttelijaa kainalossa ja syliin se nytkin tunki kiukuttelemaan. Lopulta suostui menemään nukkumaan. Omana itsenään on kiltti ja herttainen mies.

No olen itse sellainen innostunut ja joviaali tyyppi ja se ärsyttää monia kurttunaamoja paljonkin. Kaikenlaista sanomista saattaa tulla, mutta käytän kanssa ym. menetelmiä. Ignorointi, tuijotus, takaisinheitto, joskus pistän kovan kovaa vastaan.

Yleensä kun tiedän mistä mono puristaa, teidän että ongelma on sanojan omien korvien välissä, ja heitän jonkun hauskan kommentin, jossa voi olla piilopiikki ilkimykselle.

Suomessa jos rupeat kinaamaan jonkun häirikön kanssa, ei auta että olet oikeassa, useimmiten ihmiset ovat niin pöhköjä, että ajattelevat että ilkeästä kommentista loukkantuva onkin väärässä. Siksi piilopiikin sisältävä vitsikäs heitto on paras tap; tekijän suu menee suppuun, muut pitävät sua taas rentona tyyppinä, joka ei anna työpaikan häirikön hyppiä nenälle, muttei aiheuta mitään ikävää kinaa.

Jos ei kykene sanomaan mitään, sitten kannattaa aluksi harjoitella sitä että jättää kommentin täysin huomiotta. Jos ilkeilijä sanoo, että "etkö kuullut mitä sanoin?", vastaa siihen vaan että "Oi, anteeksi, keskityin ajattelemaan tärkeitä asioita." (Huomaa piikki! ja se, ettet kysy mitään siitä asiasta mitä tyyppi yritti viestittää --- "ei kiinnosta, ei ole tärkeää" on sun sanomaton viesti). Seuraavassa vaiheessa kokeile tuijottaa muka hajamielisenä tyyppiä vastaamatta, ja kun hän kysyy etkö kuullut, vastaat taas vaan "Oi anteeksi, jne....".

Miksi tuo on hyvä strategia? Koska siinä väistät ilkeän kommentin, saat aikaa rauhoittua, ja pakotat ilkeilijän toistamaan sanomansa, tai kenties miettimään asiaa uudestaan että jättääkin sen sanomatta. Tai paikalle tulee joku muu, jonka kuulleen ei tyyppi kehtaa sanoa mitään.

Siitä sitten voi alkaa opetella takaisin heittämistä. Idea on että ilkeys on kuin pallo, jonka häirikkö heittä sua päin -- älä anna sen osua, joten väistä tai pamauta se heti takaisin, älä anna sen koskea itseesi. Käytä tätä mielikuvaa tilanteessa.

Takasinheittoja voi treenata juuri tekemällä mielikuvaharjoituksia. Eli vaikka pitkällä bussimatkalla kuvittele eri tilanteita ja mitä niihin voisi vastata. Sitten kun oikea tilanne sattuu kohdalle, sulla on vastaus valmiina. Huumori ja ironia toimii aina.

Yksi taktiikka on hämäys: jätä ilkeä kommentti huomiotta ja vastaa kysymykseen kysymyksellä eli kysy jotain aivan muuta kommenttoijalta. Vaikka työpaikalla: ilkimys tulee sanomaan sulle jotain lihomisesta kun olet kahvihuoneessa, älä kiinnitä hänen juttuunsa mitään huomiota vaan sano reippaasti "Hei, kuka on piilottanut kakkulautasen?" (Tämä toimii sekä hämäyksenä että piikkinä, jos juuri ilkeilijä on työpaikalla se, joka siirtelee tavaroita kahvihuoneen kaapeissa. Lisäksi viesti 'kakkulautanen' kertoo ilkeilijälle, että sä aiot syödä kakkua, eikä sua haittaa lisäkilot). Tai kysy heti onko ilkeä työkaveri tehnyt sen asian joka tiimikokouksessa hänelle annettiin tehtäväksi. Huumoriheitto tähän läksikommenttiin olisi tietenkin iloinen kysymys: "Haluatko kummiksi kaksosille?"

Tärkeintä on tehdä huumoria yleisestä tilanteesta tai itsestään, ei suoraan ilkeilijästä, koska silloin se lampsii heti itkemään esimiehelle. Pidä asia sellaisena, ettei se kykene muodostamaan sinusta järkevää valitusta.

sama kuin ap eli ensisijaisesti pyrin välttämään ko.tyyppejä, ovat raskasta seuraa ja "toipumiseen" menee aikaa. Ovat yleensä oman elämänsä liemissä niin katkeroituneet että kannattaa pitää turvaväliä, myrkyllisyys tarttuu.

Hei hei.

Vierailija kirjoitti:

Olen iloinen ja ystävällinen, esitän että piilovittuilut menevät yli hilseen ja hymyilen päälle. Jos on jotain valitettavaa, niin sanokoon suoraan ja kuulkoon palautteenkin yhtä suoraan. Piilovittuiluun en jaksa reagoida.

Tämä, ja toimii 🙂 Tärkeää myös pitää itsevarma kehonkieli.