Miksi minä en kelpaa kaveriksi?

.

Kuulostaa, että olet pyörinyt samassa piirissä vähän liian pitkään. Ota vähän happea ja mieti itsellesi muuta tekemistä, harrastusta ja opiskelua tai parisuhteeseen keskittymistä. Kuulostaa oudolta, että esim. lainaat rahaa kavereille, joille olet muuten kuin "ilmaa". Olet jo ihan liian kiva ja et saa mitään vastakaikua. Mieti, olisiko ympärillä, töissä opiskelukuvioissa tms, sellaisia ihmisiä,joihin voisit tutustua. Tuntuu tosi surulliselta, että esim. yhteisille reissuille et ole omien kavereidesi kanssa tervetullut. Ehkä vikaa on myös sinussa. Sitä on mahdoton sanoa kun ei tunne sua eikä kavereitasi. Ratkaisu on kuitenkin yksinkertaisesti se, että alat vähän huhuilemaan muihin pöytiin ja hankit elämää nykyisen kaveripiirisi ulkopuolelta.

.

En kylve rahaa ympäriinsä. Pointtina oli se, että autan ihmisiä, tuttuja ja tuntemattomiakin tarpeen vaatiessa. En ole koskaan lainannut paria kymppiä isoja summia kenellekään, enkä lainaisi summaa, jota minulla ei ole varaa menettää.

Pitää tosiaan vaihtaa piirejä. Jotenkin kuitenkin kuvittelin, että olin jollain tapaa löytänyt ne "piirini", vaikka ei ihmiset mun ympärillä ole täydellisiä tai täysin heijasta sitä kuka mä olen ja mitä haluan elämässäni tehdä, mutta mun mielestä on kiva olla kaikenlaisia kavereita, vaikka välillä ärsyttäisi eikä täysin klikkaisikaan. Eniten kuitenkin olen "klikannut" näiden ihmisten kanssa ja alun perin he ovat olleet ne, jotka minut pyysivät porukkaan mukaan. Nyt sitten en olekaan enää niin mieleinen, en tiedä mikä on syy. En biletä ja juo niin paljon ja jätän aika paljon väliin tapahtumia ja voi olla, että sen takia ollaan erkaannuttu, mutta kyllä mä tapahtumiin osallistuessani olen todella innoissani nähdessäni kavereitani. Harmittaa todella paljon, ettei fiilis ole molemminpuolinen.

ap

Sama täällä. Olen sosiaalinen, huumorintajuani on kehuttu jne. Olen kiltti, aina valmis auttamaan. Ystäviä toki on, mutta jotenkin jään silti aina kakkoseksi. Jos ystävilläni menee hyvin, niin hengaavat reissut, mökkiviikonloput jne. muiden kanssa. Jos heillä on ongelmia, käpertyvät minun seuraani. Sitten pyytävät joka paikkaan, kunnes kriisi on ohi ja voi mennä vuosia taas yksipuolisessa yhteydenpidossa. En jaksa välittää. Tiedän, että he ovat olemassa ja voisin puhua heille omat murheeni. Olen vaan huono avautumaan omistani. Puhun paljon ja itsestänikin avoimesti, mutta syvimpiä juttuja en kerro kenellekään. Kaipa vaikutan sellaiselta "aina kaikki hyvin" -ihmiseltä. Piilotan murheet itseltänikin helposti. Lakaisen ne maton alle.

keskityt liikaa ajattelemaan kysymyksiä: "millainen minä olen?" "kelpaanko minä?" "mitä muut ajattelevat juuri minusta" jne....

toki nämä ovat tavallaan olennaisia, mutta usein näiden korostunut pohdinta liittyy yläasteaikoihin, silloin mietitään sitä minuutta niin maan perkeleesti ja kokeillaan erilaisia alakulttuureja ja pukeutumistyylejä ja musiikkimakuja. Testataan omaa viehätysvoimaa vastakkaiseen sukupuoleen jne... 

minä koen olevani melko keskiverto 3-kymppinen äiti-ihminen ja en ole ollenkaan niinkuin sinä: en ole viehättävä, en hauskaa seuraa, en räiskyvä, en tarvittaessa kohtelias&hillitty... minulla ei ole itseasiassa mitään ihannenaisen ominaisuuksia, ei ystävänä eikä puolisona. Eikä kyllä mun ystävätkään mitään ihania ole, eikä mun puolisokaan. Aika v-mäisiä, itsekkäitä, pikkusieluisia, pihejä jne. vaikka muuta päälllepäin kuinka näyttelisimme. ja sit tärkein: ihmiset keskimäärin ovat tällaisia, ota tai jätä. Hyväksi itsesi ja muut, koska muuta ei ole olemassakaan. 

Älä tee enää listoja millainen olet ja millainen luulet, että sinun pitäisi olla kelvataksesi. Vaikka olisit absoluuttisen täydellinen, niin et silti kelpaa, koska kukaan ei kestä täydellisyyttä. 

Toivon että löydät "oman paikkasi" ja loppujen lopuksi, ystäviä ei tarvitse kuin pari, se riittää oikein hyvin. Satunnaiset tuttavat on erikseen ja niiden kanssa voi sitten olla sitä pelkkää mukavaa pintaa. 

.

Oot valinnu väärät ystävät

Olet hajuton, väritön, mauton. Minä olen samanlainen. Lisäksi en osaa avautua ihmisille kunnolla, vain tietynlaisten ihmisten kanssa luonteeni pääsee esiin ja sekin vie aikaa.

Olen varautunut ja kuulostan varmasti siltä kun juttelen ihmisille. Olen outo ja sanon hermostuneena outoja juttuja = minusta ei pidetä. Pidän kyllä muista ihmisistä ja olen hyvin lojaali ja ystävällinen.

En todellakaan ole hajuton, väritön tai mauton. Päin vastoin. Olen ihan perus itsevarma ja mulla on paljon sanottavaa ja mielipiteitä asioihin. Ulkonäöltäni olen ihan viehättävä, en mikään seinäruusu. Luonteeltani joskus todella räiskyvä ja personallinen. Mussa on monta eri puolta, mutta osaan tosiaan olla myös rauhallinen ja fiksu.

viesti 4 oli ap

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 02:17"]Olen reilu tyyppi. Välitän toisista ihmisistä ja autan heitä aina parhaani mukaan. En lastaa omia ongelmiani kenenkään niskaan, mutta en kuitenkaan salaile niitä. Kutsun kavereita mielelläni kylään ja kestitsen heitä ruoalla ja juomalla odottamatta minkäänlaista vastalahjaa tai kiitosta. Nautin siitä, että saan antaa ja jakaa sen mitä minulla on.

Lainaan tai annan rahaa mielelläni, jos jollain on huono tilanne. Olen iloinen, rakastava, lämmin, puhelias. Joskus myös ujo ja rauhallinen. Huolehdin hygieniastani, tulen toimeen omillani, en valita rahasta tai ihmissuhteista. Kyselen silloin tällöin kuulumisia ja ehdotan tapaamista.

Osaan sanoa asiat suoraan, en ole ovimatto, enkä mielistele. En kuitenkaan halua pahoittaa kenenkään mieltä, joten silloin tällöin saattaa valkoinen valhe tulla jostain tyyliin "pidätkö mun hiuksista?" (edelliset sopi paremmin) "joo kivat on!"

Kuitenkin tilanne on se, että mulle ei juurikaan kukaan soittele ja kysele mitään. Johonkin yhteiseen illanviettoon saapuessani mua ei tulla tervehtimään tai muutenkaan ei osoiteta minkäänlaista ilahtuneisuutta siitä, että olen paikalla. Ei kysellä etukäteen olenko tulossa, eikä kysellä minne olen myöhemmin menossa. Ei haluta suunnitella yhteisiä reissuja tai tehdä mitään yhdessä. Ei tehdä tilaa, että pääsisin istumaan seurueen kanssa ja kun ilmoitan lähteväni tilan puutteen vuoksi, asiaa ei kommentoida mitenkään muuten kuin, että "moikka".

Mikä mussa on vikana? 
[/quote]

Minä minä minä miksi minua ei huomata kun minä minä miksi kukaan ei ala muassa kun minä minä minä olen niin ihana ja mahtava minä minä jota kukaan ei huomaa minua minä ja minua.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 02:26"]

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 02:17"]Olen reilu tyyppi. Välitän toisista ihmisistä ja autan heitä aina parhaani mukaan. En lastaa omia ongelmiani kenenkään niskaan, mutta en kuitenkaan salaile niitä. Kutsun kavereita mielelläni kylään ja kestitsen heitä ruoalla ja juomalla odottamatta minkäänlaista vastalahjaa tai kiitosta. Nautin siitä, että saan antaa ja jakaa sen mitä minulla on. Lainaan tai annan rahaa mielelläni, jos jollain on huono tilanne. Olen iloinen, rakastava, lämmin, puhelias. Joskus myös ujo ja rauhallinen. Huolehdin hygieniastani, tulen toimeen omillani, en valita rahasta tai ihmissuhteista. Kyselen silloin tällöin kuulumisia ja ehdotan tapaamista. Osaan sanoa asiat suoraan, en ole ovimatto, enkä mielistele. En kuitenkaan halua pahoittaa kenenkään mieltä, joten silloin tällöin saattaa valkoinen valhe tulla jostain tyyliin "pidätkö mun hiuksista?" (edelliset sopi paremmin) "joo kivat on!" Kuitenkin tilanne on se, että mulle ei juurikaan kukaan soittele ja kysele mitään. Johonkin yhteiseen illanviettoon saapuessani mua ei tulla tervehtimään tai muutenkaan ei osoiteta minkäänlaista ilahtuneisuutta siitä, että olen paikalla. Ei kysellä etukäteen olenko tulossa, eikä kysellä minne olen myöhemmin menossa. Ei haluta suunnitella yhteisiä reissuja tai tehdä mitään yhdessä. Ei tehdä tilaa, että pääsisin istumaan seurueen kanssa ja kun ilmoitan lähteväni tilan puutteen vuoksi, asiaa ei kommentoida mitenkään muuten kuin, että "moikka". Mikä mussa on vikana?  [/quote] Minä minä minä miksi minua ei huomata kun minä minä miksi kukaan ei ala muassa kun minä minä minä olen niin ihana ja mahtava minä minä jota kukaan ei huomaa minua minä ja minua.

[/quote]

Minussa tässä on kyse ja ajattelin kuvailla tällä kertaa itseäni, jotta saisitte MINUSTA suht realistisen kuvan, että voisitte auttaa tämän asian ratkaisemisessa. Anteeksi, etten kuvaillut sinulle jupiterin toisen kuun pintaa, kun halusin nimeomaan arviota MINUSTA. Mitä vittua. ap

Ja jos kuvittelisin olevani niin mahtava, niin miksi helvetissä kukaan ei halua musta ystävää? Olen mitä ilmeisimmin aivan kammottava ihminen. Olisi kiva, että joku edes nauttisi seurastani. En ole minä-keskeinen. Keskitän useimmiten voimani muiden ihmisten auttamiseen. Mutta oon silti paska ja ymmärrän sen ilman mulle kertomattakin. Kai sen näkee, kun katselee ympärillään ammottavaa tyhjyyttä.

ap

.

"..Jupiterin toisen kuun pintaa" :DD. Sanavalmiutta ei sulta ainakaan puutu. Ehkä sinulla on pystyynkuolleita, pinnallisia ystäviä/tuttavia.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 19:57"]

keskityt liikaa ajattelemaan kysymyksiä: "millainen minä olen?" "kelpaanko minä?" "mitä muut ajattelevat juuri minusta" jne....

toki nämä ovat tavallaan olennaisia, mutta usein näiden korostunut pohdinta liittyy yläasteaikoihin, silloin mietitään sitä minuutta niin maan perkeleesti ja kokeillaan erilaisia alakulttuureja ja pukeutumistyylejä ja musiikkimakuja. Testataan omaa viehätysvoimaa vastakkaiseen sukupuoleen jne... 

minä koen olevani melko keskiverto 3-kymppinen äiti-ihminen ja en ole ollenkaan niinkuin sinä: en ole viehättävä, en hauskaa seuraa, en räiskyvä, en tarvittaessa kohtelias&hillitty... minulla ei ole itseasiassa mitään ihannenaisen ominaisuuksia, ei ystävänä eikä puolisona. Eikä kyllä mun ystävätkään mitään ihania ole, eikä mun puolisokaan. Aika v-mäisiä, itsekkäitä, pikkusieluisia, pihejä jne. vaikka muuta päälllepäin kuinka näyttelisimme. ja sit tärkein: ihmiset keskimäärin ovat tällaisia, ota tai jätä. Hyväksi itsesi ja muut, koska muuta ei ole olemassakaan. 

Älä tee enää listoja millainen olet ja millainen luulet, että sinun pitäisi olla kelvataksesi. Vaikka olisit absoluuttisen täydellinen, niin et silti kelpaa, koska kukaan ei kestä täydellisyyttä. 

Toivon että löydät "oman paikkasi" ja loppujen lopuksi, ystäviä ei tarvitse kuin pari, se riittää oikein hyvin. Satunnaiset tuttavat on erikseen ja niiden kanssa voi sitten olla sitä pelkkää mukavaa pintaa. 

[/quote]

En näitä asioista niinkään mieti jatkuvasti, mutta kun se totuus taas iskee vastoin kasvoja, että mulla ei ole yhtään ainutta ystävää, joka ottais muhun yhteyttä tai hakeutuis mun seuraan, niin pakostikin miettii mitä on tehnyt väärin. Ihan varmasti olen tehnyt jotain väärin, mitä en itse vain näe, mutta en tietääkseni kuitenkaan mitään kovin suurta.

Olen mahdollisimman paljon oma itseni, enkä koita millään tavoin tavoitella täydellisyyttä toisten ihmisten seurassa. Se, että listasin tänne asioita itsestäni johtui siitä, että halusin jollain tapaa ruotia asiaa ja miettiä missä vika voisi olla. En kulje kaupungilla lista kädessä miettien mikä tekisi minusta täydellisemmän ihmisen.

Asioita mietittyäni tämän keskustelun myötä tulin siihen lopputulokseen, että ei pitäisi olla mitään ilmiselvää syytä miksi en kelpaa kaveriksi. En ole täydellinen, enkä pyri siihen, mutta en ole täysi paskakaan, jonka takia kaikkien tulisi karttaa minua. 

ap

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 02:22"]En todellakaan ole hajuton, väritön tai mauton. Päin vastoin. Olen ihan perus itsevarma ja mulla on paljon sanottavaa ja mielipiteitä asioihin. Ulkonäöltäni olen ihan viehättävä, en mikään seinäruusu. Luonteeltani joskus todella räiskyvä ja personallinen. Mussa on monta eri puolta, mutta osaan tosiaan olla myös rauhallinen ja fiksu.
[/quote]

Suomalaisille räiskyvä ja persoonallinen on sama kuin hullu. TV. Kohtalotoveri.

No en mielestäni ole yliräiskyvä ja olen kiinnostunut muista ihmisistä aidosti, vaikka itselläni on myös tarinaa kerrottavana. En ns. varasta showta ollessani paikalla. En oikeesti tiedä, että mikä mussa sit on. En ole tylsä, en ruma, en liian kaunis, en erityisen tyhmä, päällekäyvä, negatiivinen, positiivinen... olen mielestäni ihan sopivasti kaikkea omalla persoonallisella tyylilläni. ap

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 19:42"]

Sama täällä. Olen sosiaalinen, huumorintajuani on kehuttu jne. Olen kiltti, aina valmis auttamaan. Ystäviä toki on, mutta jotenkin jään silti aina kakkoseksi. Jos ystävilläni menee hyvin, niin hengaavat reissut, mökkiviikonloput jne. muiden kanssa. Jos heillä on ongelmia, käpertyvät minun seuraani. Sitten pyytävät joka paikkaan, kunnes kriisi on ohi ja voi mennä vuosia taas yksipuolisessa yhteydenpidossa. En jaksa välittää. Tiedän, että he ovat olemassa ja voisin puhua heille omat murheeni. Olen vaan huono avautumaan omistani. Puhun paljon ja itsestänikin avoimesti, mutta syvimpiä juttuja en kerro kenellekään. Kaipa vaikutan sellaiselta "aina kaikki hyvin" -ihmiseltä. Piilotan murheet itseltänikin helposti. Lakaisen ne maton alle.

[/quote]

Voin niin samaistua tähän. Ihmistä, joka tukee huonoina aikoina, ei haluta hyvinä aikoina "muistuttamaan" niistä huonoista ajoista.