Lue keskustelun säännöt.
Miten masennukseesi on suhtauduttu?
20.03.2015 |
Tuntuu uskomattomalta kun vuodesta toiseen lukee kertomuksia, joissa masennukseen on suhtauduttu erittäin huonosti, vähätellen ja nolaavasti. Omassa lähipiirissäni masennus on erittäin yleinen sairaus. Tunnen paljon masentuneita sukulaisia (mm. mieheni ja isäni), ystäviä ja työkavereita. Kaikki kertovat että suhtautuminen on pääasiassa ollut erittäin ymmärtäväistä ja kannustavaa. Tietenkään kaikki eivät aina osaa valita sanojaan oikein, mutta pääsääntöisesti suhtautuminen on ollut hyvää.
Esim. kun mieheni kertoi työpaikallaan pitkän sairausloman jälkeen "julkisesti" olevansa masentunut, niin heti pari kertoi kärineensä samasta vaivasta ja muutkin sanoivat, että kerro vaan miten voivat auttaa ja ovat suhtautuneet täysin asiallisesti.
Onko muilla hyviä kokemuksia masennukseen suhtautumisesta vai onko se suhtautuminen oikeasti usein niin huonoa kuin saa lukea?
Kommentit (3)
Moni pitänyt laiskuutena ja saamattomuutena. "Mee lenkille"! Ei ymmärretä jos ei ole kokemusta itsellä masennuksesta. On heikko ihminen ku ei kestä ja jaksa ja ole niinku "normaalit" ihmiset. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No räikein suhtautuminen on ollut tämä klassinen "Masennusta ei ole olemassakaan". Sen jälkeen henkilö on luetellut kaikki omat kärsimyksensä tietenkin lisäten, että siitä huolimatta hän vain jaksoi. Toisin sanoen minua käytettiin vain heijastinpintana sille, että saatiin kiillotettua omaa kruunuaan, muuta tarkoitusta en edes keksi.
Hyvin. Kannustettu ja tuettu