Rakastan kirkossa käymistä ja olen sinkku

Itselläni hieman samankaltainen tilanne. Sinkkuna olen ollut tässä monta vuotta. En jaksa uskoa että enää parisuhteeseen tässä elämässä päädyn, sen verran valikoivaksi on tässä iän myötä tullut että mikä tahansa mies ei enää kelpaakaan vaan pitää olla samanlainen elämänkatsomus ja arvot.

Jumalan rakkaudesta ja armosta ammennan voimaa jokapäiväiseen elämääni. Kirkossa ja kirkon erilaisissa tapahtumissa tähän pääsee helposti käsiksi, sen takia näissä käyn. (Tosin nyt kun koronapassia vaativat melkein joka paikassa ei tule käytyä juurikaan, jumalanpalveluksiin ja messuihin ei vielä onneksi vaadita sitä.)

Vierailija kirjoitti:

Kiva kuulla :) minulle taas viikkomessut ovat THE juttu, jotenkin nautin siitä tunnelmasta, kun paikalla on vain 10-20 ihmistä eikä ole musiikkia. Tulee mieleen, että tällaista tämä on varmaan ollut silloin pari tuhatta vuotta sitten, kun varhaiskristityt kokoontuivat toistensa kodeissa.

Viikkomessuja ei järjestetä kaikissa seurakunnissa valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Onko tuo kirkko teidän yli 60-vuotiaden treffailu paikka?

Tätä on alapeukutettu. En ole ap, enkä tiedä, mitä tarkoitit "treffailulla" tässä tilanteessa.

Fakta on kummnkin,mettä ev lut kirkon penkeissä istuu jumalanpalveluksissa

-enimmäkseen naisia

-enimmäkseen yli 60-vuotiaita

Joskus aikani kuluksi olen laskeskellut kirkkoväkeä, ja usein naisia on 9/10.

Ne harvat miehet ovat yleensä jonkun iäkkään naisen puolisoita. Satunnainen yksinäinen mies voi olla myös.

Viikolla, keskipäivän ehtoollistilaisuudessa ja erityisessä iltatilaisuudessa on usein pieni porukka nuorempiakin ihmisiä. Tulin siihen tulokseen, että nämä ovat läheisestä hoitokodista, lievästi kehitysvammaisia ja myös alkoholistien sininauhakodista.

Olen kaivannut löytää jostain seurakunnasta ystävän. Sellaisen, jonka elämä ei ole täysin erilaista kuin omani. Hankalalta tuntuu. Joskus pappi juttelee kanssani muutaman sanan, siinä kaikki.

Minä tahtoisin kovasti tulla Uskoon. Kaiken muun olen tässä elämässä jo kokenut tai sitten en millään voi mahdollisesti jotakin kokea. Mutten voi tulla Uskoon kun Usko on sosiaalista toimintaa, seurakuntaan kuulumista, ja minulla on epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö. Itsekseni joskus kuuntelen hengellisiä lauluja ja itken. Mutten kyllä usein. Defenssit korkealla.

Vierailija kirjoitti:

Minä tahtoisin kovasti tulla Uskoon. Kaiken muun olen tässä elämässä jo kokenut tai sitten en millään voi mahdollisesti jotakin kokea. Mutten voi tulla Uskoon kun Usko on sosiaalista toimintaa, seurakuntaan kuulumista, ja minulla on epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö. Itsekseni joskus kuuntelen hengellisiä lauluja ja itken. Mutten kyllä usein. Defenssit korkealla.

Rakas ystävä, voit hyvin tulla uskoon ilman kaikkea sitä sosiaalista hälyä. Eikä seurakunnassa ole pakko käydä. En minäkään usein käy.

Voit puhua Jumalalle ihan yksinäsi, omin sanoin, mitä kaipaat Häneltä. Pyydä, että Hän tulee asumaan sisimpääsi.

Sen verran voisit tsempata, että otat yhteyttä johonkin pastoriin, ja menet keskustelemaan uskosta ja siitä, miten saisit kokemuksen uskossaolosta.

Minä uskon, ettet ole kovinkaan kaukana siitä. ☺️👌

Vierailija kirjoitti:

Minä tahtoisin kovasti tulla Uskoon. Kaiken muun olen tässä elämässä jo kokenut tai sitten en millään voi mahdollisesti jotakin kokea. Mutten voi tulla Uskoon kun Usko on sosiaalista toimintaa, seurakuntaan kuulumista, ja minulla on epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö. Itsekseni joskus kuuntelen hengellisiä lauluja ja itken. Mutten kyllä usein. Defenssit korkealla.

Eikä ole. Kristinuskossa on se yhteisöllinen puolensa, ennen kaikkea yhteiseen messuun osallistuminen, mutta se ei tarkoita että pitäisi sosialisoida yhtään. Lähimmäistä voi palvella muillakin tavoilla kuin olemalla tekemisissä; jokainen tehköön sen itselleen parhaiten sopivalla tavalla. Mihin ovatkaan unohtuneet esim. erakkohengellisyyden hienoudet? Epäilen reformaation syyksi.

Ihana keskustelu 🙏 täällä ilkeyden keskellä

Siunausta AP: lle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tahtoisin kovasti tulla Uskoon. Kaiken muun olen tässä elämässä jo kokenut tai sitten en millään voi mahdollisesti jotakin kokea. Mutten voi tulla Uskoon kun Usko on sosiaalista toimintaa, seurakuntaan kuulumista, ja minulla on epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö. Itsekseni joskus kuuntelen hengellisiä lauluja ja itken. Mutten kyllä usein. Defenssit korkealla.

Eikä ole. Kristinuskossa on se yhteisöllinen puolensa, ennen kaikkea yhteiseen messuun osallistuminen, mutta se ei tarkoita että pitäisi sosialisoida yhtään. Lähimmäistä voi palvella muillakin tavoilla kuin olemalla tekemisissä; jokainen tehköön sen itselleen parhaiten sopivalla tavalla. Mihin ovatkaan unohtuneet esim. erakkohengellisyyden hienoudet? Epäilen reformaation syyksi.

Tämä on sääli, sillä juuri näissä ilmeentyy mystiikka ja henkilökohtainen suhde Jumalaan kauneimmillaan esimerkiksi Hesykasmin muodossa.

Kaikkea hyvää Sinulle AP.  Mene vain mukaan, sitä ei tiedä, kuka sinua siellä odottaa:-)

Olisipa enemmänkin näin positiivisia ketjuja. Ottakaa spämmääjät ja provoilijat mallia. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikkea hyvää Sinulle AP.  Mene vain mukaan, sitä ei tiedä, kuka sinua siellä odottaa:-)

Olisipa enemmänkin näin positiivisia ketjuja. Ottakaa spämmääjät ja provoilijat mallia. 

P.S. Jostain syystä haluan vielä mainita, että itse olen agnostikko, enkä kirkossa käy. 

On samoi kokemuksia,tunnetiloja jne.

Jumalan Ehdoton rakkaus,ansaitsematon Armo Jeesuksessa on se juttu mikä auttaa meitä monia. Yksinäisyydessä Jeesus on kanssamme.eikä ole niin kurja olo kuin muutoin voisi olla.

Hengellinen rakkaus suhde🛐🕊🙏