Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mies pelailee lapsen isovanhempi-suhteilla...

13.08.2008 |

Mulla on tässä nyt melkoinen ongelma. Asumme mieheni ja puolitoistavuotiaan lapseni kanssa lähellä omia vanhempiani. Mieheni vanhemmat asuvat seitsemän tunnin ajomatkan päässä, eli aivan toisella puolella Suomea.



Miehelläni on kova tarve pitää huolta lapsemme isovanhempien "tasapuolisesta tapaamisoikeudesta" lapseemme, eli meidän pitäisi olla TISMALLEEN yhtä paljon tekemisissä 15 kilsan päässä asuvien kuin 650 kilsan päässä asuvien ihmisten kanssa!



No joo. Ymmärrän, ja teoriassa olen ihan samaa mieltäkin. Olisi aivan IHANAA, jos lapsi saisi olla tiiviissä kanssakäymisessä kaikkien neljän isovanhmepansa kanssa. Mutta käytännössä se käy hankalaksi. Välillä itse asiassa todella hankalaksi, kun mies keksii vaikka minkälaisia verukkeita, jottei poikani vain pääsisi tapaamaan vanhempiani. Ja siinä samalla myös minä joudun vähentämään heidän tapaamisiani.



Käytännön esimerkkejä olisi montakin, mutta tässä yksi: äitini pyysi minua kanssaan mökille, jossa tarvitsi apua pienissä puuhissa. Mikäpä siinä, minä kun olen vielä lapsen kanssa kotonakin, pakataan poika autoon, ja hurautetaan mökille. Mukava päivä luvassa niin minulle kuin lapsellekin. Mutta, mutta... mies ei haluakaan antaa perheemme autoa käyttööni (äitini ei aja), ja ja pienen kaivelun jälkeen käy selville, että hän ei halua poikansa viettävän aikaa äitini kanssa. Ei kuulema pidä "vaikutteista", joita poika heidän kanssaan saa... En todellakaan tiedä, mistä hän puhuu, eikä mies sitä sen tarkemmin selittele.



Niin, tässä vaiheessa pitänee kertoa, että vanhempani eivät ole alkoholisteja, henkisesti sairaita tms., vaan kuusikymppisiä "kunnon kansalaisia", jotka selvästi rakastavat ainoaa lapsenlastaan todella.



Vastaavanlaisia esimerkkejä on lukemattomia...



En oikein edes ymmärrä, kenen hyväksi mies tätä peliä pelaa? Lapsemme ei ainakaan hyödy tästä mitään. Hänelle kaikki neljä isovanhempaa ovat selvästi todella tärkeitä, ja heidän kanssaan vietetty aika saa lapsen silmät loistamaan. Mieheni vanhemmat eivät tiedä poikansa käytöksestä mitään, mutta en uskoisi heidänkään tällaista toivovan... Pyrimme joka tapauksessa käymään myös heidän luonaan mahdollisimman usein - kesäaikaan se on tarkoittanut melkeinpä kerran kuussa...



Ikävintä tässä jutussa on vielä se, että vanhempani kelpaavat kyllä lastamme hoitamaan, kun minulla ja miehellä on omia menoja (jos mies vaikkapa haluaa elokuviin tai purjehtimaan). Muitakaan potentiaalisia hoitopaikkoja kun ei lähiseudulla ole. Itselleni tulee hyväksikäyttäjä-olo, kun vanhempani kelpaavat seuraksi vain kun hoitajaa tarvitaan... Ja aina poijan hoidosta haettuamme miehelläni on vain pahaa sanottavaa siitä, miten poikaa on hoidettu, ruokittu jne.



Minä en oikein tahdo enää jaksaa. Kertokaapa mitä tehdä?

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
13.08.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Auttaisi varmaan jos tietaisit etta mista tarkalleen ottaen miehella kiikastaa? Kuulostaa nimittain vahan silta etta han ei ehka itsekaan ole aivan selvilla siita mika hanen toimintaansa motivoi.



Jos tosiaan on kyse siita, kuten epailet, etta hanen mielestaan sinun vanhempasi eivat saa nahda lasta enempaa kuin hanen omat, kauempana asuvat vanhempansakaan, ja siksi han pyrkii _rajoittamaan_ vanhempiesi kontakteja lapsen kanssa, niin hanella on kylla todella vaaristynyt kasite tasa-arvosta, hiukan tyyliin etta jos yksi yhteiskunnan jasen on sokea niin tasa-arvo tarkoittaa sita etta kaikilta muiltakin puhkaistaan silmat... (vahan "ekstreme" esimerkki mutta ymmartanet mita tarkoitan) Jos han haluaa ihan oikeasti pyrkia jonkinlaiseen tasa-arvoon niin sitten voisitte yhdessa yrittaa sopia etta kaytte hanen vanhempiensa luona/he tulevat teille jne. niin etta heidan aikaansa lapsenne kanssa lisataan, eika niin etta sinun vanhempiesi aikaa hanen kanssaan vahennetaan.

Vierailija
2/7 |
14.08.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos todellakin hän haluaa pyrkiä tasa-arvoon ja pyritään lisäämään aikaa hänen vanhempiensa kanssa niin minulla olisi yksi vinkki joka meillä toteutettiin. Hankimme kamerat anoppilan ja oman kodin tietokoneisiin ja skypen kautta kaukana asuvat isovanhemmatkin saavat näin enemmän aikaa lapsenlapsen kanssa. Itse pidin tätä ensin ihan älyttömänä ajatuksena, varsinkin kun lapsi hädintuskin osasi ensin puhua, eikä oikein malttanut paikallaankaan istua, mutta kas kas... se vain alkoi toimia! Tämä rauhoitti mieheni ja anoppini:)! Voisitkohan jotakin tämäntyyppistä heittää ajatuksena miehellesi ja katsoa miten hän asiaan suhtautuu?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
14.08.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei Kaneli!



Meillä skype-projekti on jo itse asiassa niin pitkällä, että ostimme appivanhemmille lahjaksi kameran koneeseen. Nyt miehen pitäisi vain hankkia meillekin kamera, mutta ei ole saanut vielä aikaiseksi.



Meillä puolitoistavuotias seuraa mielellään kännykästäkin videopuhelua, joten miksei sitten koneen näytöltä...

Vierailija
4/7 |
26.08.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

On kyllä kummallista käytöstä mieheltäsi..



Minusta sinun täytyy vain puhua avoimesti, ettei noin voi rajoittaa lapsen tapaamisia ja olemisia isovanhempien seurassa koska he ovat hänelle niin kallisarvoisia ihmisiä elämässään teidän lisäksi että teidän täytyy sitä suhdetta ymmärtää tukea ja vaalia.



Mitä jos teille sattuu jotain? On hyvä että lapsella on tukiverkko ympärillä ja mikä parasta se koostuu isovanhemmista.. Toisaalta nämä isovanhemmat voivat olla yhtäkkiä pois hänen elämästään, sitten tämä aika ei enää olekaan saavutettavissa.

Miehesi kannattaisi nyt tuota itsekkyyttään miettiä ihan tosissaan, ei saa olla noin itsekäs! Minua loukkaisi suunnattomasti jos oma mieheni arvostelisi vanhempieni kykyä hoitaa lapsiani, ovathan he kasvattaneet minutkin ..huonoko siis olen? eikö mieheni näe minussa siis mitään hyvää? Miksi hänellä on aihetta epäillä etteivät osaa? --omituista..



Sinä et voi sille mitään, että miehesi vanhemmat asuvat kaukana, eikä sinun tarvitse siitä syyllisyyttä kantaa. He voivat käydä yhtälailla teidän luonanne, näin lapsi näkisi vielä enemmän heitä.



Menet sen lapsenne kanssa omien vanhempiesi luo ja äitisi kanssa mökille, ei miehesi voi sinua rajoittaa. Mikäli tuo on ongelma josta ette puhumalla pääse yli, menkää keskustelemaan perheneuvolaan, minusta tuo on erikoista ja hyvin itsekästä käytöstä.

Vierailija
5/7 |
15.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Palaan pitkän ajan päästä kiittämään neuvoista ja ajatuksista: kiitos Innaa, Kaneli1 ja ElsaAlice!



Monen pitkän keskustelun jälkeen olen saanut mieheni hieman järkiinsä, ja tilanne on helpottanut melkoisesti. Varsinkin puhe lapsen oikeuksista isovanhempiin tehosi - rakastaahan mies poikaansa yli kaiken ja haluaa hänelle vain hyvää...



Ihan käytännön toimenpiteitäkin on tehty: kuukausia suunnitteilla ollut skype-yhteys isovanhempiin on avattu ja isoisä ja -äiti ovat tulossa parin viikon sisään meille kyläilemään.



Eiköhän se tästä! Kiitos kannustuksesta.

Vierailija
6/7 |
15.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olinkin ehtinyt miettiä että mitenköhän teillä menee asian suhteen. OIkein mukava kuulla:)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
22.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minäkin kaipailin kuulumisia teistä :)



Toivon, että miehesi todella oppii rentoutumaan asian kanssa ja asettaa nuo lapsen edut kaiken edelle. Se kun ei ole teiltä mitenkään poissa mutta kaikki menetetty aika isovanhempien kanssa on poissa siltä lapselta..



Mukavaa syksyä!



Ja todellakin kannusta niitä miehesi vanhempia käymään teillä ja anna miehellesi se tunne, että heitäkin huomioidaan kyllä ;)