Lue keskustelun säännöt.
Lempikirjasi lapsena? Saa olla kuvakirja, pehmokirja, normaali kirja, ihan mikä vain
Kommentit (47)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tykkäsin Camilla Mickwitzistä eli Mimosa ja Jason olivat suosikit.
Sama! ap
Toinen suosikki sitten vähän isompana oli Astrid Lindgrenin Ronja ja Melukylän lapset. Oma poika taas tykkäsi hurjasti Eemelistä.
Minullakin yhtenä oli Melukylän lapset, erityisesti se tarina missä Liisa saa oman huoneen.
eri
Määrittele lapsuus.
Alle kouluikäisenä lempikirjani oli Uma Aaltosen Colette – pieni musta koira. Itken kyllä vieläkin, jos luen sen.
Alakoulussa ahmin kaikki Narnian tarinat ja siihen mennessä ilmestyneet Kingit. Myös Tuulen viemää kolahti kovasti, se sai minut kiinnostumaan sotahistoriasta.
Yläkoulussa luin enimmäkseen scifiä ja fantasiaa; Susan Cooperin Pimeä nousee -sarja, Asimovin Säätiö ja robotit, Tolkienilta kaikki, Wellsiltä kaikki, Lovecraftiltä kaikki. Kauhuosastolta erityisesti Shirley Jacksonin tuotanto.
Lukiossa luin raskassoutuisempaa, kun siirryin klassikoihin. Dostojevski.
Viirun syntymäpäivät. Rakastin sen upeaa, suorastaan herkullisen värikästä ja yksityiskohtaista kuvitusta.
Vierailija kirjoitti:
Luulin, että tähän tulisi sentään muutamia vastauksia.
Wau!
Peräti 2 minuuttia maltoit odottaa vastauksia.
Mitä tarkoitat lapsuudella?
Koko lapsuuden aikaa 18 ikävuoteen saakka?
Alle 10v?
Ala-asteikää?
No, valitsen ala-asteiän, silloinhan lukemaan yleensä opitaan ja lukuharrastus alkaa, jos alkaa.
Jompi kumpi Jules Vernen seikkailukirjoista, Salaperäinen saari tai Sukelluslaivalla maapallon ympäri.
Molemnat tuli luettua moneen kertaan.
Muille Vernen kirjoille riitti kertalukeminen.
Koulun käsikirjaston "Nuorten kokeilijain ja keksijäin kirja" oli myös ahkeran tutkimisen kohteena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastin lapsena pikku vampyyri kirjasarjaa ❤️
Vierailija kirjoitti:
Pekka Töpöhäntä jotenkin vain lohdutti parhaiten. Oli paljon muitakin joista pidin, muista syistä. Jännitys oli jotain. Vanhemmiten ei ole jännityskään enää vedonnut tai ehkä on oma kirjailija vielä löytämättä.
Pekka Töpöhäntää äitini luki minulle ja pikkuveljelleni, ennen kuin opin lukemaan.
Äitini opastuksella opin lukemasn 5- vuotiaana ja lueskelin lähinnä Aku-Ankkaa ja Tekniikan kultaista kirjaa.
Tämä lasten kuvatietokirja oli pitkään sinut oma kirjani.
Joskus 3. luokalla pääsin fiktion makuun, olisikohan ollut niin, että koulun kirjastosta ei annettu lainaan ennen kuin 3. luokalla?
Varmaan näin oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niitä on monia! Tykkäsin Astrid Lindgrenin ja Tove Janssonin kirjoista, samoin Onneli ja Anneli oli yhteen aikaan ihan suosikki. Jotenkin se tapa millä siinä kuvattiin tyttöjen omaa taloa ja elämää siellä oli todella viehättävä, haaveilin että pääsisin parhaan ystävän kanssa asumaan samanlaiseen taloon kahdestaan. :) Eräs joka on jäänyt mieleen on Seitsemän kukkulan taika, en muista kirjoittajaa, mutta Turkuun sijoittuva kirja, jossa ratkotaan jotain kukkuloihin liittyviä arvoituksia, en muista tarkemmin...
L.M. Montgomeryn Runotyttö-sarja oli kyllä yksi suosikeista! Lähempänä murrosikää tykkäsin Tuija Lehtisen Mirkka ja Masa -sarjasta, myös Hullu luokka -kirjasarja oli mieleeni jossain kohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin, että tähän tulisi sentään muutamia vastauksia.
Wau!
Peräti 2 minuuttia maltoit odottaa vastauksia.
Mitä tarkoitat lapsuudella?
Koko lapsuuden aikaa 18 ikävuoteen saakka?
Alle 10v?
Ala-asteikää?
No, valitsen ala-asteiän, silloinhan lukemaan yleensä opitaan ja lukuharrastus alkaa, jos alkaa.
Jompi kumpi Jules Vernen seikkailukirjoista, Salaperäinen saari tai Sukelluslaivalla maapallon ympäri.
Molemnat tuli luettua moneen kertaan.
Muille Vernen kirjoille riitti kertalukeminen.Koulun käsikirjaston "Nuorten kokeilijain ja keksijäin kirja" oli myös ahkeran tutkimisen kohteena.
Omiakin suosikkejani olivat Jules Vernen kirjat, joista luin kaikki koulun kirjastosta löytyneet.
Selma Lagerlöfin Peukaloisen retket.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Määrittele lapsuus.
Alle kouluikäisenä lempikirjani oli Uma Aaltosen Colette – pieni musta koira. Itken kyllä vieläkin, jos luen sen.
Alakoulussa ahmin kaikki Narnian tarinat ja siihen mennessä ilmestyneet Kingit. Myös Tuulen viemää kolahti kovasti, se sai minut kiinnostumaan sotahistoriasta.
Yläkoulussa luin enimmäkseen scifiä ja fantasiaa; Susan Cooperin Pimeä nousee -sarja, Asimovin Säätiö ja robotit, Tolkienilta kaikki, Wellsiltä kaikki, Lovecraftiltä kaikki. Kauhuosastolta erityisesti Shirley Jacksonin tuotanto.
Lukiossa luin raskassoutuisempaa, kun siirryin klassikoihin. Dostojevski.
Mistä onnistuit noita Jacksonin kirjoja löytämään? Niitähän ei ollut ainakaan aikaisemmin suomennettu (vaikka nyt on tainnut yksi kirja ilmestyä suomeksi), enkä ole itse löytänyt kirjastosta englanninkielisiäkään versioita.
Ihan pienenä lapsena pidin kuulemma kovin Rasavilli piltti -kirjoista. Lapsena en paljon lukenut Aku Ankkaa kummempaa, mutta nuorena sitten sitäkin enemmän. Tuolloin suosikki angstisessa nuoressa Dorian Grayn muotokuva.
M41
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Astrid Lindgrenin Kultasiskoni.Hans Arnoldin kuvitus lumosi minut täysin silloin lapsena ja yhä vieläkin.
Tammen kultaisista kirjoista "Pupu etsii omaa kotia" oli yksi suosikkini.
Tammen kultaisissa kirjoissa on monia helmiä.
Neiti Etsivät, Enid Blyton kirjasarjat: Salaisuus, SOS, Arvoitus, Seikkailu ja muut lasten etsiväkirjat.
Piti mainita kirjat joissa oli tehtäviä piirroksena, joissa seikkaltiin, monimutkaisiakin. Ja sitten pääsi eteenpäin.
Pekka Töpöhäntä jotenkin vain lohdutti parhaiten. Oli paljon muitakin joista pidin, muista syistä. Jännitys oli jotain. Vanhemmiten ei ole jännityskään enää vedonnut tai ehkä on oma kirjailija vielä löytämättä.